Ymmärtäminen

Prokrastinaatio – tekemisen vaikeus ja itseensä luottamisen vähyys

24
maalis
Etusivu » Prokrastinaatio – tekemisen vaikeus ja itseensä luottamisen vähyys

Olen taannoin kuvannut prokrastinaatiota eli vitkuttelua kuvaamalla yhden orivarsan lastaamista traileriin, mikä ihan oikeasti tapahtui silloin talliyrittäjäaikoinani. Kiltti mutta uppiniskainen ja hyvin päättäväinen iso varsa kieltäytyi liikkumasta (niin iso ettei sitä voinut kantaa kyytiin…). Koska minä, joka olin narun toisessa päässä ja omistaja, joka oli varsan takana kieltäydyimme antamasta periksi, oli meillä pattitilanne. Varsan omistaja keksi keinon. Hän siirsi varsan jalkaa eteenpäin trailerin siltaa. Sitten toista jalkaa. Kolmatta. Viimeistä, ja taas alusta. Omistaja teki sitä niin kauan, että varsa ymmärsi että naiset eivät aio antaa periksi, jolloin se lompsutteli traileriin, tuosta noin vaan.

Samalla tavalla toiset asiat etenevät minun omissa tekemisissäni, ja tuolla tavalla prokrastinaatio toimii. Hitaasti, minivaihe kerrallaan, tahmeasti, itseään hidastaen, vitkutellen. Siinä varsa ja minä eroamme toisistamme, että sillä ei ollut huolen häivää, kunhan nyt vaan juurtui paikalleen. Prokrastinoija taas vitkuttelee, vaikka tekemätön asia painaa niskassa, ja vaikka ymmärtää vitkuteltavan asian tekemisen tärkeyden.

Prokrastinaatio eli vitkuttelu

Kirjailija Anneli Kanto ilmaisi tämän hyvin kirjassaan Kirjoittamassa: ”Prokrastinaatio eli vitkuttelu. Ihminen tekee mitä tahansa lykätäkseen kirjoittamista. – – Tekemätön työ rasittaa enemmän kuin työn tekeminen. Tekemistä odottava, alkamaton työ on kuin reppu täynnä kiviä hartoita painamassa.”

Pitäisi vaan aloittaa, ja antaa työn viedä mukanaan, koska sen se aina tekee. Anneli Kanto: ”[Kirjoittamisen] aloittaminen on vaikeaa, koska pitää tehdä niin paljon päätöksiä. Aloittaminen on rimakauhua ja kipeää oloa. Ähkimistä. Vähän kuin olisi pakko hypätä korkealta pelastuakseen. Lopulta sitä kuitenkin kerää rohkeutensa, heittää itsekritiikin ja antaa mennä.”

Aivan kuten varsan lastaamisessa. Kun vain päätti kuinka edetään (jalka kerrallaan, riittävän kauan), löytyi tekeminen ja toivottu lopputulema. Varsa saatiin kyytiin ja se oli juuri se, mihin olimme suunnanneetkin.

Tämä sama pitäisi löytyä tekemisestäkin, luottamus siihen, että tehtävä tulee täytettyä.

Mutta tuo luottamus tehtävään ja luottamus itseensä, se on haastava asia, ja sen takia tulee tehtyä sijaistoimintoja, välttelyä. Claes Andersson kirjassaan Luova mieli: ”Haluan kirjoittaa, mutta kuitenkaan en kirjoita. Päätän kirjoittaa, mutta löydänkin itseni jostain aivan muusta puuhasta, paossa kirjoittamista.”

Anneli Kanto: ”Lykkäämisellä on kaksi puolta. Toinen on todellinen: kirjoittaja ei ole vielä valmis kirjoittamaan. Aivot eivät ole ennättäneet pureksia ja sulattaa asiaa riittävästi. – – Toinen puoli on itsekehitelty prokrastinaatio: ei huvita aloittaa. Itsekritiikki voi olla liian korkealle viritetty. Itselle asetetut tavoitteet ovat niin mahdottomat, että todellinen minä tuntee itsensä kyvyttömäksi niitä saavuttamaan ja siksi on viisaampaa vitkutella.”

Vitkuttelun takia minulta loppuu aika kesken. En eilen saanut tehtyä sitä, enkä toissapäivänä tätä, sitä edeltävänä päivänä jäi tuo, ja niin edelleen ja niin edelleen. En ehdi. Jää tekemättä, siirtyy eteenpäin, päivä kerrallaan aina vaan, jää tekemättä, en ehdi, oivoioi vaikeroin, kun en ehdi.

Harva se päivä totean, että aika loppuu kesken, mikä on hölmöä, koska ihan itse varastan omaa aikaani ja tämä taas on prokrastinaatiolle hyvin ominaista.

Prokrastinaatio – tekemisen vaikeus ja itseensä luottamisen vähyys

Mielenterveysjärjestö Nyyti ry:n toiminnanjohtaja Minna Savolainen Aamulehden jutussa: ”Prokrastinaatio on sitä, kun ihminen siirtelee jotakin tehtävää tuonnemmaksi, vaikka tietää siirtelyn olevan itselleen haitallista. Vitkuttelu voi näyttäytyä aloittamisen vaikeutena, joka voi johtua siitä, että tehtävä vaikuttaa epäselvältä, liian työläältä, laajalta sekä vaativalta. Aikaa kuluu enemmän suunniteluun ja ihmettelyyn eikä hyvä aie ryhtyä toimeen konkretisoidu tekemiseksi.

Tuttua monelle on myös välttelykäyttäytyminen. Sen sijaan, että tartuttaisiin välttämättömään tehtävään, alkavatkin muut asiat ja tekemiset kiinnostaa. Lähtökohtaisesti meillä tahtoo olla taipumusta lykätä hankalaksi koettuja ja isoja tehtäviä. Vitkuttelu näyttäytyy myös siten, että koska ikävä tehtävä on kuitenkin hoidettava, niin se tehdään viime tipassa stressaantuneena ja kiireessä, ehkä yötä myöten.”

Deadline ja pakko tehdä nyt ovat parhaat kirittäjät?!

No ei oikeastaan.

Savolainen: ”Prokrastinaatio voi lisätä stressiä, ahdistusta ja syyllisyyden tunnetta. Myös riittämättömyyden tunteet kasvavat, itsetunto ja pystyvyyden kokemukset heikentyvät. Negatiiviset ajatukset omasta itsestä ja omista kyvyistä tahtovat muodostua itseään ruokkivaksi ja lisääväksi noidankehäksi.

Voi johtaa tehtävien kasaantumiseen ja ruuhkautumiseen, ja niitä urakoidessa palautuminen jää vähäiseksi, kuormittuneisuus lisääntyy ja tulokset sekä niiden laatu voi heikentyä.”

Prokrastinaatio – tekemisen vaikeus ja itseensä luottamisen vähyys

Hesarin jutussa opiskelija kertoo omasta vitkuttelustaan: ”Eilinen oli tosi hyvä esimerkki. Mä olin merkannut kalenteriin, että kympiltä alan tekeen hommia. Mulla oli herätys ysiltä, mutta mä torkutin tunnin. Sitten mä söin aamupalaa ja selasin Instaa, Jodelia, Facee ja uutisia. Kävin kaikki nää perussomet läpi. Mä jatkoin monta tuntia. Ja sit lopulta kun mä sain tartuttua hommiin, niin mä mietin, mikä tässä oli nyt taas niin helvetin vaikeaa.

Mä oon miettinyt, että ehkä prokrastinointiin liittyy myös epäonnistumisen pelko. Kun vääntää esseen ihan viime minuutilla, niin voi sanoo, että no ei kai siitä tullut hyvä, kun oli niin kiire. Mutta jos aina alisuorittaa, niin totta kai sitä alkaa jossain kohtaa miettiä, että osaanko mä yhtään mitään.”

Savolainen: ”Vitkutteluun altistavana tekijänä on nähty perfektionistiset taipumukset ja siihen liittyvä epäonnistumisen pelko. Tätä ruokkii meidän suorituskeskeinen ja kilpailullinen kulttuurimme. Vitkuttelu voi olla myös opittu tapa, jonka haitat kasvavat sitä mukaa kun tehtävien vaativuustasot nousevat.”

Mitenkä sitten aikuisuuden projekteissa ja työtehtävissä?!

Koska koko ajan on asioita, mitä raahaan perässäni, koen sammuttelevani tulipaloja, joka päivä. Koen, että aika ei riitä, että aina iltaisin joudun toteamaan, mikä jäi tekemättä. Tiskit jäi tiskaamatta, tai uunit lämmittämättä, tai blogi kirjoittamatta, tai jotain.

Tulipalojen takia olen pohtinut, millainen on suhteeni aikaan. Miten käytän ne kaksikymmentäneljä tuntia, mitä minun vuorokaudessani on?

Suurin ongelma on, yllätys yllätys, sosiaalinen media

Huonona päivänä saattaa some viedä kaksi tuntia, tai sitten se vie kaiken jäljellä olevan, ja saattaa tehdä sen hyvin häiritsevästi eli pitkin päivää, pieninä hetkinä. Jos minulla on paska päivä, olen väsynyt, kiukkuinen, silloin ajelehdin eikä mikään etene. Varastan omaa aikaani, ja samalla turhaudun koko ajan enemmän, mikä ei ole hyvä lähtökohta minkään asian tekemiselle. Varsinkaan pidemmille töille, niille, mitkä Eisenhowerin matriisissa sijoittuvat ”tärkeä mutta ei-kiireinen”-osioon. Prokrastinaatio tekee sen, että tuohon osastoon sijoittuvat tehtävät vääjäämättä, deadlinen lähestyessä, siirtyvät sinne ”tärkeä ja kiireinen”-osastolle, jolloin deadline ja pakko tehdä nyt heti ovat parhaat mutta itselleen raskaimmat kirittäjät ja myös takuuvarmat luovuuden kutistajat.

Prokrastinaatio – tekemisen vaikeus ja itseensä luottamisen vähyys

Savolainen: ”Motivaation puute ja erityisesti heikko sisäinen motivaatio ennustaa herkempää taipumusta vitkutteluun kuten myös huono minäpystyvyyden kokemus. Minäpystyvyys tarkoittaa uskomuksia omista kyvyistä selviytyä erilaisista tilanteista, esimerkiksi opiskelu- tai työtehtävästä.

Voi myös olla, että henkilöllä ei ole riittäviä ajanhallinnan ja työskentelyn organisoinnin taitoja, mitkä johtavat tehtävien lykkäämiseen. Vitkuttelu voi johtua myös ympäristötekijöistä, esimerkiksi häiriötekijöistä, jotka haittaavat keskittymistä.”

Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom oli aiemmin oppimisen tutkija, joka nimenomaan tutki  prokrastinaatiota. ”Tärkeintä asiantuntijoiden mukaan on kuitenkin se, että opiskelija on itse motivoitunut ja sitoutunut aloittamaan. Muuten oikein mikään ei auta.” Savolainen: ”On hyvä tunnistaa vitkuttelun negatiiviset vaikutukset ja myös se, että itse on avainroolissa omien tapojensa muutoksessa. Itse siis pitää olla aktiivinen muutoksen tekijä.”

Prokrastinaatio – tekemisen vaikeus ja itseensä luottamisen vähyys

Itse olen pohdiskellut tekemisiäni ja vitkuttelujani, ja löysin viisi osa-aluetta, mitkä ovat läsnä, tai minkä olisi syytä olla läsnä sekä pitkässä juoksussa että päivittäisessä tekemisessä. Kääntäen sama: mikäli nämä eivät ole minussa joka päivä, en pääse alkuun, jolloin ne ”tärkeä mutta ei-kiireinen”-projektini eivät voi edetä, enkä pääse kiinni siihen itseään ravitsevaan hyvän kierteeseen, päinvastoin.

Viisi asiaa joka päivälle:

  • Tapa, jota vahvistan
  • Tapa, jota kuihdutan hiljalleen pois
  • Aikaansaaminen
  • Hyvinvoinnin vaaliminen
  • Itsensä palkitseminen pienestäkin onnistumisesta

Kaikista viiden kannalta tärkeintä on hyvinvointini ja sen vaaliminen. Jos en ole kunnossa, en pääse vitkuttelusta. Tämä pätee erityisesti jos taakkana on sairaus, oireilu, stressi, huoli, kiireet ja niin edelleen. Huomioi voimavarasi ja pysy kartalla jatkuvasti vointisi suhteen, ja yritä huomioida mahdollisimman monelta kannalta. Yöunet, vuodenaika ja sen vaikutus jaksamiseen ja mieleesi, suoliston tila, ravitsemus, vaihtelevat työvuorot, huolet elämässä, taloudellinen tilanteesi, sosiaalinen ympäristösi ja niin edelleen ja niin edelleen.

Tapa jota vahvistaa, sitä kannattaa pohtia tarkemmin, koska kaikkea ei voi muuttaa kerralla niin että muutos olisi pysyvä. Siksi olisi hyvä tarkastella asioita ja miettiä, mikä olisi se yksi, mikä pyörittäisi mukanaan muitakin asioita ja tapoja ja nimenomaan hyvää kohti.

Aikaansaaminen on keholla ja käsillä tekemistä, valmiin lopputuloksen näkemistä, tai ainakin sitä kohti kulkemista. Kun saa aikaan, tulee hyvinvoinnin vaalimisesta helpompaa, ja päättäväisyys ja ystävällisyys itseään kohtaan lisääntyy. Silloin valitun tavan noudattaminen helpottuu, ja prokrastinaatio ei ole niin vahvana häiritsemässä.

Emme voi lopettaa vahvaa olemassa olevaa tapaa, sen jäljet aivoissa ovat liian syvällä. Sen voi kuitenkin kiertää, ja siten hiljalleen saa vanhan tavan kuihtumaan. (Jos rutiinit ja tavat kiinnostaa sinua, aivan loistava kirja on Charles Duhiggin Tapojen voima : miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme!)

Minun (ja monen muunkin) kuihdutettava tapa, siitä ei ole minkäänlaista epäilystä, on notkuminen sosiaalisessa mediassa. Hyvin harva (jos kukaan?) pystyy olemaan somessa harkitusti, tarkkaan ja lyhyesti, kiitos algoritmien, jotka ruokkivat mielihyväkeskustamme ja viekoittelevat pysymään somessa. Sosiaalinen media on minulle erittäin ongelmallinen, joten siellä oleminen, tai ylipäätään puhelimen käteen ottaminen noin sata kertaa päivässä, on käytöskaava, jonka tahdon kuihduttaa pois. Ihan jo siksikin, että se tarjoaa loistavan tavan livistää omista tekemisistään, jolloin taas päätyy tulipalojen sammutteluun ja kasvaviin työlistoihin ja sitten negatiivisuuteen.

Hyvinvointini vaaliminen vaatii:

  • 8-9 tuntia yöunille. Keho ja mieli tahtovat herätä aina samaan aikaan, se on siis huomioitava illalla. Jos illat venyvät, törmäävät yöunet liian nopeasti aamun herätykseen.
  • Puhelimessa notkuminen pois. Puhelimen oma rajoitin käytössä niin etten pääse muualle kuin whatsuppiin ja Soundcloudiin/ Spotifyihin, kaikki muut on kiinni ja vaiti koko päivän.
  • Koska liike on lääke, joka päivä pitää liikkua jotenkin, edes hetken.
  • Säännölliset ruokailut ja se, ettei turhautuminen/ masennus/ sairausjaksot heikennä/ yksipuolista/vähennä ruokailujani. Syömishäiriötaustaisena pitää varoa kaupassa ”Voisin palkita itseni suklaalla/ karkeilla/ jätskillä”-viekoittelua.
  • Hömppäilyä ja vapaata oleskelua, vaikkapa taiteilijatreffit viikoittain, kuten kirjoittajaopettaja Julia Cameron neuvoo. Minulle se on kirppiksellä kuljeskelua, tai tanssimista olohuoneessa tai pihalla. Nauru myös, se auttaa hermostoa ja siten hyvinvointia!
  • Jooga ja meditaatio päivittäin, noin puoli tuntia. Mieli rauhoittuu joskus vasta ihan viime minuuteilla mutta kuitenkin, rauhoittuu ja selkeytyy ja hengitys syvenee.

Tehtävissä auttaa ja prokrastinaatiota saattaa vähentää:

  • Käytä ajastinta ja rajoitinta, takaat itsellesi työrauhan. Ajastimeen vaikkapa 30 minuuttia töitä ja 5 minuuttia taukoa. Rajoitin puhelimeen niin ettet pääse nettiin tai muihinkaan häiritseviin sovelluksiin. Lisäksi kaikki puhelimen ilmoitukset äänettömiksi.
  • Isoa tehtävää suunnitellessasi pura tehtävä pienempiin osiin. Kuten Savolainen sanoo: ”Suuret ja monimutkaiset tehtävät voivat tuntua ylivoimaisilta, mikä johtaa viivyttelyyn. Pilko tehtävät konkreettisiksi, pieniksi osatehtäviksi. Esimerkiksi sen sijaan, että ’kirjoita essee’ voi aloittaa ’kirjoita ensimmäinen ajatus’ tai ’tee kolme ranskalaista viivaa pääpointeista’. Pienet onnistumiset kannustavat ja antavat motivaatiota jatkaa.”
  • Anna itsellesi aikaa ja armoa. Iso tehtävä ei hetkessä valmistu eikä varsinkaan jos pyrkii täydellisyyteen ja nopeasti, saati jos piiskaa ja herjaa itseään. Lempeästi ja ystävällisesti!
  • Jos mahdollista, etsi päivästä se ajankohta, jolloin koet olevasi kykeneväisin tekemään tehtävääsi (hienoisella varauksella, iltamyöhä saati yö ei ole työtä varten muilla kuin yötyötä tekevillä vuorotyöläisillä).
  • Kehu, palkitse, riemuitse pienistäkin suoritetuista tehtävänosista! Kaikki huomio jo tehtyyn, eikä lainkaan siihen, mitä jäi tekemättä.
  • Pohdi vahvuutesi ja sitä, miten saat niitä hyödynnettyä prokrastinaation ohittamisessa ja tehtävän aloittamisessa ja suorittamisessa. Koska energia virtaa sinne minkä huomioit, keskity nimenomaan vain ja ainoastaan vahvuuksiisi. Se, mitä tarkkailet, sitä pystyt hallitsemaan ja siten löydät itsellesi parhaan tavan työskennellä.

Kirjailija ja puhuja Gretchen Rubin listaa My Habits Manifesto -listassaan seuraavia:

  • Mitä teemme joka päivä on merkityksellisempää kuin se, mitä teemme joskus.
  • Tee oikein tekeminen helpoksi ja tee vaikeaksi se, mikä vie kohti heikompaa tai vaikeampaa.
  • Keskity toimintaan, älä lopputulemiin.
  • Luopumalla jostain saavutat jotain.
  • Viisasta olisi pyrkiä tekemään jotain, mikä tekee olomme/ vointimme paremmaksi ja auttaa meitä, sen sijaan että tekisimme itseämme surkeammaksi tai tekemisemme vaikeammaksi.
  • Kun on valmis aloittamaan, silloin pitää aloittaa.

Ehkäpä me vitkuttelijat, viivyttelijät, prokrastinoivat ihmiset pääsemme hiljalleen tekemistemme herroiksi?! Minä ainakin olen luottavainen, että kyllä, olethan sinäkin?!

Ajastasi kiittäen ja kumartaen

Minna täältä Päiväkummun tilalta

Aiheesta aiemmin kirjoittamiani:

Tarina rastaista ja prokrastinaatio

Talvirauha eli voinko olla kuin puu

Ajanhallintaongelmia eli et vain osaa käyttää tuntejasi oikein

Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet

Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:

  • Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi (Jos kuvan kautta ei pääse, tässä suora osoite liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7)
  • Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
  • Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
  • Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
  • Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.

Lähteet:

Mistä vitkuttelu ja aloittamisen vaikeus johtuu? Näillä neuvoilla siitä voi päästä eroon, Outi Suoranta Aamulehti 4.2.2025 https://www.hs.fi/elama/art-2000011007648.html (tilaajille)

Me vitkuttelijat, Valtteri Parikka HS 27.12.2022 https://www.hs.fi/helsinki/art-2000009261205.html  

https://gretchenrubin.com/getting-started-habits/

Mitä olen aiemmin kirjoittanut: