Kuvia ja kuulumisia

Kevätpäiväntasaus – kuin lapsi karkkikaupan kynnyksellä

20
maalis
Etusivu » Kevätpäiväntasaus – kuin lapsi karkkikaupan kynnyksellä

Olen tässä pohdiskellut. Pimeä aika menee melko kivuttomasti, jos elämässä on sillä hetkellä jotain hyvää ja ehkä ylimääräistä, tai raskasta ja ehkä yllättävääkin. Perustan tämän ajatukseni siihen, että silloin lähes parikymmentä vuotta sitten, kun olin osastohoidossa muutamana loppusyksynä/ alkutalvena, en paljoa ehtinyt surra pimeää. Jos lähihistoriaa miettii, viime vuonna loppusyksystä oma sairausoireilu oli raskasta eikä silloinkaan juuri katse yltänyt pimeneviä päiviä katsomaan, kun se oli niin kääntynyt sisäänpäin.

Toisaalta, hyvä tekee saman asian, auttaa olemaan huolehtimatta valon määrästä. En juurikaan keskittynyt pimeneviin iltoihin ja aamuihin, kun toinen kissanpennuistamme tuli marraskuun alussa ja toinen joulukuun alussa, miksipä olisin, kyllähän kissanpentujen seuraaminen voittaa kaiken!

Niinä vuosina kun on ollut suurin piirtein tasaista, on pimeys kyllä painanut niin että on ollut suuri riemu talvipäivänseisauksena, joulukuun 21. päivänä, jolloin valoa on kaikista vähiten. Olen taannoin kirjoittanut:

”Tästä etiäpäin valon määrä lisääntyy ja sitä kautta myös omat voimat ja mieliala kasvavat. Kyllä meinaan tänään tanssia riemuntanssit. Ei haittaa, että nyt just sataa lotistaa vettä, saanpahan hienojen keltaisten saappaitteni kanssa hyppiä lammikoihin siinä samalla, kun tanssin ja ihan vaan siksi, että tänäkin vuonna selvisimme pimeästä, raskaasta ja märästä ajasta läpi. Hyvää talvipäivänseisausta sinullekin!”

Vuonna 2015 kirjoitin ”Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa”-postauksen, tässä siitä pidempi lainaus:

”Tänään nostan maljan, talvipäivänseisauksen kunniaksi. Pimeys ei koskaan maljaa ansaitse mutta kippistelyn ansaitsee ehdottomasti tieto siitä, ettei pimeys tästä enää lisäänny.

Taas olen onnistunut (lähes) pystyssäpäin kahlaamaan läpi tämän vuodenajan, joka valoa rakastavalle ja siitä voimansa ammentavalle naiselle, on enemmän ja vähemmän haastavaa ja uuvuttavaa. Taas olen tältä vuodenajalta oppinut ja sitä kautta voimistunut.

Talvipäivänseisaus merkitsee sitä, että Maan kiertoakselin pohjoispää on kallistunut kauimmaksi Auringosta ja tällöin pohjoinen pallonpuolisko saa vähiten päivänvaloa. Siellä on siis kaamos, jolloin Foreca kertoo Utsjoen Kevosta, ’Aurinko ei nouse’.

Tänään talvipäivänseisauksena on siis lyhin päivä. Jokioisilla aurinko nousee kello 9.36 ja laskee 15.12, päivän pituus on 5 tuntia ja 36 minuuttia. Päivän valoisan osuuden mitta, viisi ja puoli tuntia, on valosta elävälle ihmiselle aikas lyhyt. Säät tuppaavat olemaan myös harmaita, usvaisia, sellaisia tuhruisia, joten hiljalleen lisääntyvä valon määrä on minulle ja varmaan sinullekin hyvinkin merkityksellistä.

Vanha kansa sekin tiesi talvipäivänseisauksen, jolloin yö on pisimmillään ja päivä lyhimmillään. Vanhan kansan mukaan päivä oli lyhentynyt hetki hetkeltä, kunnes se talvipäivänseisauksena kävi lepäämään, tai kuoli. Kolmen päivän eli pesäpäivien ajan päivä lepäsi pesässään ja jouluaattoaamuna päivä nousi taas uudelleen, ja vuosi aloitti kulkunsa kohti kevättä.”

Kevätpäiväntasaus – kuin lapsi karkkikaupan kynnyksellä

Ei liene siis yhtään kumma, jos tuntuu vähän tahmealta, kun päivän valoisan osion pituus on viisi ja puoli tuntia, tai ehkä nolla tuntia niin kuin pohjoisen kaamoksessa…

Tänään 20. maaliskuuta onneksi on se päivä, mitä olen kaikki vuodet aina riemuinnut.

Tänään on kevätpäiväntasaus.

Tänään aurinko nousee Jokioisilla kello 6.31 ja laskee kello 18.36 eli päivän pituus on hiukan päälle kaksitoista tuntia. Pitkälle on tultu viidestä ja puolesta tunnista!

Kevätpäiväntasaus on tähtitieteellinen hetki ja yksi niistä päivistä, mitä aina riemuitsen. Tuolloin aurinko on suoraan päiväntasaajan yläpuolella, ja kuten tuossa jo kirjoitin, sekä valoisan että pimeän ajan pituus ovat suunnilleen yhtä pitkät niin Jokioisilla kuin kaikkialla maapallolla.

Foreca ja Ilmatieteenlaitos kertovat paljon tietoa tästä päivästä

Maan kiertoliike Auringon ympäri ja Maan kalteva pyörimisakseli ovat syynä näihin tasaus- ja seisauspäiviin, joita on neljä vuodessa. Joulukuinen talvipäivänseisaus merkitsee sitä, että Maan kiertoakselin pohjoispää on kallistunut kauimmaksi Auringosta, jolloin pohjoinen pallonpuolisko saa vähiten päivänvaloa. Kevätpäiväntasauksen jälkeen pohjoinen pallonpuolisko on taas kääntyneenä kohti Aurinkoa.

Kevätpäiväntasauksen jälkeen pohjoinen pallonpuolisko kallistuu vähitellen yhä enemmän kohti Aurinkoa ja tämän vuoksi päivän kesto pitenee kesäpäivänseisaukseen saakka.

Koska aurinko paistaa kevätpäiväntasauksen jälkeen päivä päivältä yhä suoremmin ylhäältä päin, kohdistuu maanpinnalle myös enemmän aurinkoenergiaa pinta-alayksikköä kohden. Kun auringonpaisteen kulma pienenee, eivätkä lumi tai jää heijasta säteilyä pois, niin maanpinta ja ilmakehä pääsevät lämpenemään tehokkaammin. Astronomisen eli tähtitieteellisen määritelmän mukaan kevät alkaakin pohjoisella pallonpuoliskolla kevätpäiväntasauksesta. Termisen kevään (vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi yli nollan) alkaminen on hiukan eroava, joskin sekin ajoittuu eteläisessä Suomessa yleensä kevätpäiväntasauksen jälkeiseen viikkoon.  

Kevätpäiväntasaus – kuin lapsi karkkikaupan kynnyksellä

Kaikesta huolimatta, kyllä sen talven pimeän ajan jaksaa ja sen pärjää, mutta toisina vuosina tuntuu, että hiukan rimaa hipoen mennään, ja kevättalveen tullaan jo reissussa rähjääntyneenä. Ei ainoastaan valon vähyyden takia, vaan siksi, kun moni tärkeä asia on kuin talviteloilla, odottamassa kevättä ja kesää. Minä en pimeään aikaan saa voimaa ulkotöistä, niitä ei juuri ole, muita kuin lumityöt, ja luontokin käy säästöliekillä, joten luonnon tarkkailemisen määrä on huomattavasti kesää vähäisempi. Mökki-, puutarha-, veneilyihmiset ja varmasti muutkin tämän ajatuksen allekirjoittavat.

Siksipä, näin kevään kynnyksellä, on olo hiukan kuin lapsella, joka odottaa lähtöä karkkikauppaan. Lapsi miettii kaikkia niitä karkkeja, mitä haluaa ostaa ja mitä sitten myöhemmin pääsee syömään, eikä meinaa malttaa odottaa, että äiti vetää takin niskaansa ja lähtee lapsen kanssa ostoksille. 

Kaikki kiva ja hieno ja mielenkiintoinen edessä, muttei vielä sitä ”kädet saveen”-työputkea. Ei tietoa hellejaksoista eikä kaikista kesän hurjista sääilmiöistä eikä siitä, kuinka valon valtava määrä sekin väsyttää, jos ei muuten niin töiden määrän takia. Ei ole vielä tietoa siitä rauhantunteesta, mikä tulee syyspäiväntasauksena tasan puolen vuoden päästä, kun tietää, että ulkohommien määrä vähenee, ja jolloin jo fiilistelee kynttilöillä ja pimenevillä illoilla.

Nyt voi vaan olla lapsi karkkikaupan kynnyksellä ja fiilistellä, mitä kaikkea voi, ja kuinka kaikki on okei, kun ei vielä tarkemmin tiedä.

Voi fiilistellä sillä, että tietää lämpimimpien päivien olevan edessä, ja ettei pohjois- tai itätuuli tule olemaan niin jäätävää. Voi onnellisena kuunnella kottaraista aamunkoitteessa ja kiurua päivällä ja mustarastasta illalla ja tunnistaa sen hassun yksinkertaisen laulun linnuksi keltasirkun, sen, joka tuli tosi lähelle viime kesänä metsässä istuessani. Voi rauhassa tehdä polttopuita, kun ei vielä ole kuuma eikä kiire.

Kurkia ei vielä ole näkynyt, katsotaan pitää Vilkunan ja perinnetieto paikkansa siinä, että kurkien muutto alkaisi tässä nyt ihan kohta. (Toisaalta, Suomen Luonto -lehti tietää kertoa, että kurki on aikainen kevätmuuttaja, mutta suurin osa saapuu huhtikuun loppupuoliskolla, mutta eihän tämä poista Vilkunan tarjoamaa tietoa… )

Tarvetta lemmikki-/perhe-/yhteisen retken valokuvaajalle?

Tähän vuodenaikaan voin myös onnellisena voi katsella kalenteriani, mihin on kesälle kertynyt kuvauskeikkoja, on kuvauksia ponien kanssa, on ylioppilaskuvaukset, on perhekuvauksia. Mainittakoon, että kyllä mahtuu vielä lisääkin, jos valokuvaajalle on tarvetta!!

Portfolio löytyy osoitteesta www.paivakummunminna.com/Portfolio ja yhteyttä voi ottaa minna at paivakummunminna . fi

Myönnän, tämä lapsi on karkkikaupassa maaliskuussa ja huhtikuussa ja toukokuussa, nuo kun ovat minulle ne rakkaimmat kuukaudet. Mitenkä sinulla? Ja riemuitsetko sinäkin kevätpäiväntasauksesta ja valosta? Toivottavasti!

Ajastasi kiittäen ja kumartaen ja hyvää tätä päivää toivottaen

Minna täältä Päiväkummun tilalta

Aiemmin kirjoittamiani tekstejä:

https://paivakummunminna.fi/talvirauha-eli-voinko-olla-kuin-puu/

https://paivakummunminna.fi/mika-on-talvipaivanseisaus-ja-miten-tuomaan-paiva-siihen-liittyy/

Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet

Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:

  • Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi (Jos kuvan kautta ei pääse, tässä suora osoite liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7)
  • Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
  • Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
  • Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
  • Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.

Lähteet:

https://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/kevatpaivantasaus

https://www.ilmatieteenlaitos.fi/tahtitieteelliset-vuodenajat

https://www.foreca.fi/s%C3%A4%C3%A4pedia/vwyubh6o

https://suomenluonto.fi/uutiset/kevatpaivantasaus-oli-entisajan-ilmapuntari/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kev%C3%A4tp%C3%A4iv%C3%A4ntasaus

https://info.paivyri.fi/blogi/kevatpaivantasaus

Mitä olen aiemmin kirjoittanut: