Minun piti tässä kertoilla maaliskuustani mutta ei tässä nyt ole muuta maaliskuusta kuin vain maininta kymmenestä kuvasta, mitkä laitoin minun instaani (linkki postauksen lopussa!). Tämän kirjoituksen aihe rynni pakolla läpi, teilasi tarinointini maaliskuusta. Toisaalta, johan minä nyt aivan olen rakastunut huhtikuuhun, sen rumuuteen ja kauneuteen ja vimmaan ja kykyyn liikahduttaa, että huihai yksi maaliskuu.
Jos mitään voi päätellä koneeni ”Blogiin! Ylijääneitä!”-tiedostokansiosta ja sen kymmenistä raakileteksteistä, jotka olen muista teksteistä repinyt irti, on tämä aihe ollut tulossa jo kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Tähän aiheeseen en haluaisi paneutua. En pysty siitä kirjoittamaan kuten kirjoitan, en saa sitä puettua muuhun kuin uuvuttavaan tai murskaavaan muotoon. Usko pois, olen yrittänyt, siitä ne kaikki irtirevityt sivunpuolikkaatkin kertovat.
Mutta kun tätä aihetta nyt vaan ei saa nätisti. Se on ruma ja paska ja se on ärsyttävä ja kyseenalaistaa raskaasti sitä, mitä luulemme hallitsevamme ja tekee sitä vuosi vuodelta enemmän. Kyseinen aihe oli tullessaan vaan ihanaa nättiä hattaraa ja me kaikki olimme yhden ison sateenvarjon alla onnellisena joukkiona.
Nyt sateenvarjo on kadonnut ja kaiken sen, minkä piti tehdä meitä onnellisemmaksi ja yhteisöllisemmäksi, tekee meistä ja läheisistämme vain surkeampia, huonovointisempia ja sairaampia.
Sokeampia ja kuurompia myös, ja siksi tämä on vastenmielinen kirjoittaa. Aina kun aihe osuu ja uppoaa, tulee rähinää ja sättimistä. Sen takia en aiemmin ole halunnut kirjoittaa tästä sen enempää. Satavarmana tästä joku suuttuu, ”En minä nyt ainakaan noin tyhmä ole!!” ja ”Kyllähän minä nyt itse määrään siitä mitä teen!!”.
Miksi siis nyt kirjoitan?
En tiedä. On pakko??
Sosiaalinen media ja Terminator 2
Kyllä, sosiaalinen media tunkisi jokaiseen minun postaukseeni, jos sen antaisin tulla. Ensimmäisen somea käsittelevän kirjoituksen olin tehnyt vuoden 2019 alussa. Siinä kirjoitin:
”Someaddiktioni katkaisu? Pikkuhiljaa. Niin monta vuotta ehdin kasvaa kiinni facebookiin, että kahden viikon tauko ei minua vielä kuiville tuo. Yritän hyväksyä sitä mitä uumoilinkin, että facebook ei oikeasti ole sosiaalista kanssakäymistä. Tai no, niin kauan kun itse pidät meteliä itsestäsi, olet jotain. Jos poistut somesta tai vaan olet hiljaa, sinua ei oikeasti ole olemassakaan.”
En tuota koskaan julkaissut.
Niin kuin en montaa muutakaan.
Nyt teen poikkeuksen.
En missään nimessä herjaa someaddiktoitunutta, joka ymmärtää somen rampauttavan ja rikkovan vaikutuksen, ei tulisi mieleenkään. En naura sinulle, joka minun tavoin tasapainottelet somen ja oikean elämän välillä.
Mutta sellaista naista minä katson pitkään, joka väittää olevansa somekäyttönsä herra, joka sanoo voivansa poistua facebookistunnoltaan milloin vain, ja pysyä irti somesta haluamansa ajan.
Tilastokeskus kertoo (linkki lähdeluettelossa), että vuonna 2023 suomalaisista naisista 75 % on käyttänyt yhtä tai useampaa yhteisöpalvelua viimeisen 3 kuukauden aikana, ja 68 % on käyttänyt yhteisöpalvelua päivittäin tai lähes päivittäin. Tiesitkö?
Monet julkaisevat kuvia vaikkapa instassa ja kiroavat algoritmit, enkä ole aivan varma moniko heistä tietää totuuden algoritmeistä. ”Algoritmit pilaa taas kaiken ja vie mun näkyvyyden kun ei mun postaukset näy kelleen”, tuota saa lukea tosi usein, mutta voi itku kun se on murheista pienin.
Kun pohdin sosiaalista mediaa ja algoritmejä, tulee aina mieleeni leffa Terminator 2 Judgement Dayn alku (mieti, se on vuodelta 1991!). Se, missä kaikki on tuhoutunutta, ihmiset vain luurankoina autoissaan tai leikkipaikalla tai missä vain, ja pieni ihmisjoukkio taistelee robotteja vastaan, niitä jotka ovat tuhonneet kaiken.
Vuonna 2018 mieheni komensi minut lukemaan Hesarin juttua somen algoritmeistä (linkki lähdeluettelossa), mikä pohjautui vasta julkaistuun, alan pioneerin Jaron Lanierin kirjaan. Itse kirja ampui aikas korkealta ja lujaa, tuo lehtijuttu oli minusta parempi, informatiivisempi.
Sen lukeminen tuntui samalta, miltä lapionlyönti otsaan ehkä kai tuntuu.
Artikkeli kertoi muun muassa siitä, että Facebookin ensimmäinen johtaja oli myöhemmin kertonut, että sosiaalisen median keskeinen toimintamekanismi jo silloin oli riippuvuuden rakentaminen.
Klassisen ehdollistumisen klassikkoesimerkki on Pavlovin koirat. Käytetäänköhän joskus vuosikymmenien päästä uutta esimerkkiä? Ei enää kerrotakaan siitä, kuinka koirat oppivat toistuvan ja samana pysyvän ärsykkeen myötä ennakoimaan ruokaa, pelkästään kellon äänen kuullessaan.
1900-luvun alun koirien sijaan kerrotaankin 2000-luvun ihmisistä? Ei meillä kuola erity niin kuin koirilla, mutta hormonieritys kyllä liikahtaa eri tavalla, kutittaa aivojen mielihyväkeskusta, koska odotamme näkevämme jotain uutta ja jännittävää, ja tämän odotuksen takia päivitämme uudestaan ja uudestaan, tai menemme viidennettäkymmenettä kertaa katsomaan, olisiko jotain uutta.
Voin vahvistaa tämän omani kautta, tässä pätkä 2019 alun tekstinraakileesta: ” Ymmärrys facebookin ja algoritmien todellisesta toimintavasta ja sen vaikutuksesta. Ensimmäisenä somedieettipäivänä otin puhelimen kouraani tai avasin koneella facebookin nelisenkymmentä kertaa, todetakseni että ei, ei se nyt vaan käy. Olo oli levoton, ajatus katkeili. Vieroitusoireita.”
Ihanko narkkarilla tai deekulla.
Hesarin juttu Lanierin kirjasta kertoo, kuinka algoritmit testaavat, ihan sekuntipelillä, miten meidät saa parhaiten niittaantumaan ruudun ääreen. Ei voi lähteä pois, jos ihan kohta tulee jotain tosi jännää vastaan?
Lanier, ”Ansa on siinä, että kun juoksemme algoritmin perässä, aivomme yrittävät sopeutua johonkin, mitä todellisuudessa ei ole olemassa. Satunnaisuuden takana ei ole mitään järjestelmää. Jahtaamme harhakuvaa, joka koko ajan pakenee meiltä.”
Ja tämä pätkä artikkelista, muistan silloin, ensimmäistä kertaa tätä lukiessani, sai minut näkemään mielessäni tuon Terminatorin alkukohtauksen: ”Mutta algoritmihan tekee vain sen, mitä se on ohjelmoitu tekemään? Kaiken takana on aina ihminen – eikö olekin? Ei ole. Lanierin teoksen yksi hätkähdyttävimmistä väitteistä on, että kukaan ei tiedä tarkalleen, miten algoritmit toimivat.”
Eli siis meitä tavallisia somea käyttäviä ihmisiä siis viedään tiäkkö ku pässiä narussa, ja me hyvillä mielin ja sidotuin silmin tottelemme, koska ”sosiaalinen media yhdistää!”, tai ”Ei kyllä mulla on tämä hanskassa tämä somekäytön määrä!”.
Vitut
Tässä näkee tämän aihealueen ongelmallisuuden. Sosiaalinen media, nimenomaan facebook, itse olen ollut siihen raskaasti addiktoitunut, mikä on tehnyt minusta entistä väsyneemmän, ärtyneemmän, syömishäiriössään entistä enemmän suklaata ja karkkia mättävän, lihavamman, ripulivatsaisemman, päänsärkyisemmän, vähemmän nukkuvan naisen.
Ja mikä pahinta, vielä huonomman äidin.
Vieläkin, kun puhun facebookista, tunnen itseni typeräksi. Kuinka olin niin tyhmä, etten tajunnut somenotkumisen ja sen takia venyvien iltojen olevan yksi suurin seinä hyvinvointimme edessä??
Tai oikeastaan, miksi en uskonut miestäni, joka sitä aina minulle sanoi??
Ei se elämä ollut siellä sosiaalisessa mediassa, vaan oikeassa elämässä ja se meni aina vain enemmän päin helvettiä. Mitä enemmän loppuunpalavana talliyrittäjänä notkuin facebookissa, sitä enemmän kotimme ja perheemme suhteet muuttuivat kylmän sodan kaltaiseksi sotatilaksi, missä välillä leimahti, kun lapset ja mieheni yrittivät saada minua tajuamaan.
Facebook oli osana sitä järkyttävää noidankehää, jossa lapset joutuivat entistä enemmän kestämään minun ilkeilyä, herjaamista, sättimistä, väheksymistä. Sitä enemmän minulta kului rauhoittavia, koska inhosin itseäni aina vain enemmän, ja koska kaksisuuntainen tykkää huonoista yöunista ja epävakaa persoonallisuushäiriö toki riemastuu tuollaisesta aikuisten sotatantereesta, mitä facebook oli jo vuonna 2017.
Sota kommenttiketjuissa
Sosiaalisen median tutkija ja sosiaalipsykologi Suvi Uski kirjoitti blogipostauksessaan 2017, otsikolla S(u)omen huonosti käyttäytyvät aikuiset (linkki lähdeluettelossa):
”Somessa raivoavat tai oikeutta hakevat aikuiset eivät sinällään toimi paholaisen sanansaattajina vaan heidän käyttäytymistään ohjaa luonnollinen sosiaalipsykologinen ryhmäprosessi. Mutta omaa ryhmää voi suojella monella muullakin tavalla kuin jankkaamalla ”Kusipää!”:tä kommenttikenttään. Voi esimerkiksi miettiä, että onko tämä nyt sellainen asia, jota haluan puolustaa koko ruumiillani ja sielullani; ja toisekseen, onko tämä jankkaaminen nyt se tapa, jolla koen saavani eniten parannusta aikaan.
Varmaa on, että jokainen tehty teko – olipa kyseessä kuinka pieni herja tahansa – vaikuttaa tähän maailmaan jollain tavalla. Saman ajan ja vaivan voi käyttää epäkohtien korjaamiseen tai vaikka frendin kannustamiseen. Viha synnyttää lisää vihaa ja tsemppi saa ihmiset toimimaan hyvän puolesta.”
Luulisin, että tuolloin ei vielä tekoäly ollut niin vahvasti mukana facebookin keskusteluissa, ärsyttämässä lisää, saamassa ihmisiä nauliintumaan älylaitteisiinsa, siinä määrin ainakaan mitä nykyään.
Faktabaari kertoo (linkki lähdeluettelossa), että botti- ja trollitunnuksille yhteistä on epäaito toiminta. ”Ne saattavat esimerkiksi manipuloida tiettyjä aiheita julkaisemalla runsaasti niihin liittyvää sisältöä tai kommentteja. Usein ne on luotu siten, että ne näyttävät tavallisilta käyttäjiltä. Esimerkiksi profiilikuvat on voitu generoida tekoälyn avulla ja nimetä tunnukset yleisillä etu- ja sukunimillä. Trollien ja bottien takana toimivia tahoja ei tavallisesti pystytä nimeämään, mutta niiden toiminnasta voidaan usein päätellä, mihin tavoitteisiin ne pyrkivät.”
Kyllä, facebookin käyttö on erittäin kipeä asia minulle. Sen lisäksi, että tiedän kuinka vaikea siitä on vieroittautua (alkoholismini sain katkaistua Antabus-kuurin avulla kertalaakista vuonna 2008, someaddiktiota takkuan toisinaan edelleen, seitsemän vuoden jälkeenkin), ymmärrän, kuinka pelottavan sokeita toiset edelleen ovat sosiaalisen median voimille.
Näen ja kuulen, kuinka paljon sosiaalinen media pilaa ihmisten elämässä, arjessa, sosiaalisissa suhteissa, elämänhallinnassa, ajanhallinnassa, painonhallinnassa. Maalaisjärjessä.
Ja vielä lisää, sori vaan. Aikuisten on aivan turha jeesustella nuorten puhelimenkäyttöä. Katsokaa peiliin, sillä mistäs muualtakaan lapset ja nuoret oppinsa ottavat.
Sosiaalinen media ja Terminator 2 ja kouluterveyskysely
Hesarin juttu (linkki lähdeluettelosta) kertoo yhdysvaltalaisen sosiaalipsykologin ja moraalin tutkijan Jonathan Haidt’n kirjasta The Anxious Generation (Ahdistunut sukupolvi). Jenkkinuorilta oli kysytty 2023 heinäkuussa puhelimiin tulleista ilmoituksista (otanta oli 5000 16–25-vuotiasta). Kaikilta viesti- ja somealustoilta he saivat keskimäärin 192 ilmoitusta päivässä, 11 tunnissa.
Heinäkuussa. Yksitoista häiriötekijää tunnissa. Kesän parhaimpaan aikaan.
Hesarin juttu kertoo: ”Nuorten ahdistus ja masennus lähtivät ennennäkemättömään nousuun 2010-luvun alkupuolella länsimaissa, myös Suomessa. Silloin rikkaiden maiden nuoret saivat vanhanaikaisten kännyköiden tilalle älypuhelimet. Muitakin syitä nuorten mielenterveyskriisiin on koetettu esittää, mutta mitään yhtä vahvaa selitystä ei ole näkyvissä.”
Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2023 (linkki lähdeluettelossa), tässä siitä otteita:
Ei ole usein syönyt tai nukkunut netin takia:
- 8. ja 9. luokkalaiset 11,8 % (pojat) 16,2 % (tytöt), yhteensä 14,1 %
- lukiolaiset 9,7 % (pojat) 13,9 % (tytöt), yhteensä 12,2 %
- ammatilliset oppilaitokset 13,2 % (pojat) 15,4 % (tytöt) yht. 14,2 %
Huomannut usein olevansa netissä vaikka ei ole huvittanut (ensin pojat, sitten tytöt):
- 8. ja 9. luokkalaiset 29,5 % 47,1 %, yhteensä 38,6 %
- lukiolaiset 35,2 % 52,1 %, yhteensä 45,1 %
- ammatilliset oppilaitokset 27,7 % 44 %, yhteensä 34,7 %
Tuntenut olonsa usein hermostuneeksi, kun ei ole päässyt nettiin:
- 8. ja 9. luokkalaiset 14,3 % 24,4 %, yhteensä 19,6 %
- lukiolaiset 10,1 % 19,5 %, yhteensä 15,6 %
- ammatilliset oppilaitokset 14,4 % 23,2 %, yhteensä 18,1 %
Yrittänyt usein viettää vähemmän aikaa netissä, mutta ei ole onnistunut:
- 8. ja 9. luokkalaiset 23,3 % 40,4 %, yhteensä 32,2 %
- lukiolaiset 22,3 % 41,2 %, yhteensä 33,4 %
- ammatilliset oppilaitokset 20,7 % 34,2 %, yhteensä 26,5 %
Aikamoisia lukuja.
Jännä jos vähän nuorilla kiristää…
Kasvatustieteen professori ja neuropsykologi Nina Sajaniemi, Itä-Suomen yliopisto kertoo Hesarin Minä väitän -palstalla (linkki lähdeluettelossa):
”Kuinka moni vanhempi antaisi lapsensa syödä viisi tuntia päivittäin karkkia tai tekisi niin itse? Tuskin kovin moni. Silti samat vanhemmat antavat lastensa pelata viisi tuntia päivässä pelejä tietokoneella tai katsella videoita kännykällä.’
Esimerkiksi monet digilaitteiden sovellukset käyttävät algoritmeja, jotka palkitsevat usein, mutta satunnaisesti. Käyttäjä ei tiedä, tuleeko palkinto joka kerta vai esimerkiksi joka toinen kerta ja juuri tämä on koukuttavinta palkitsemista.
Mitä enemmän saamme mielihyvää nopeasti, sitä enemmän aivomme haluavat sitä lisää. Samalla meistä tulee lyhytjänteisempiä ja esimerkiksi keskittymiskykymme hapertuu.”
Ei ihmisaivoja ole luotu moiseen. Ei meidän aikuisten, eikä todellakaan nuorten, joilla aivot alkavat olla valmiiksi kehittyneitä ehkä noin kaksvitosena.
Sitä paitsi se esimerkki.
Voihan lapsukaiset
Stadissa ollessani kuljeksin aina hitaasti, ihmettelen ja katselen. Siellä ovat lukuisat lapset höpöttäneet ihan omia juttujaan, tai tanssahdelleet, tai loikkineet, tai osoitelleet pilviin.
Mitä niiden ihastuttavien, ihan oikeasti elävien lasten vanhemmat tekevät sillä aikaa?
Joop, tämä on se repivin osuus. Eivät välttämättä edes nosta katsettaan puhelimestaan, puhuessaan lapselle. Tai toruvat sisaruksista väärää, koska tapahtumien alun ajan olivat täysin keskittyneitä puhelimeensa.
Ihan saatanan turhauttavaa.
Koska siis meillä minä menin niin vaikeaksi, että kaksospojat ilmoittivat, että heitä ahdistaa kotona. He halusivat mieluummin lastenkotiin.
Ymmärrätkö, miksi tämä sosiaalinen media -asia syö minua? Näen joka puolella niitä täsmälleen samoja virheitä, mitä itse tein, enkä niille mitään voi. Luen joka puolelta enenevässä määrin, mitä ihmiset somen kautta/ takia/ varjolla/ esimerkillä tekevät mutta pääsääntöisesti kaikki ovat sitä mieltä, että oma somen käyttö on hanskassa.
Ja kaikkeen tuohon ihmismieliä ja -kehoja vääntävään someen kun lisää tämän nykyisen tekoälyn kehittyneisyyden, alkaa tässä jo nousta tarve saada oma potero ja foliohattu ja kahden vuoden kotivara maakellariin.
En mä enää tiedä mikä tähän olisi sopiva otsikko
Faktabaari, ”Yksinkertaisimmillaan botit voivat vaikuttaa somepalvelujen algoritmeihin tuottamalla suuria määriä katselukertoja ja reaktioita julkaisuille niin, että algoritmi erehtyy pitämään kohteena olevia julkaisuja suosittuina.”
Eli se kovimman näkyvyyden postaus ei olekaan enää se yrittäjä, joka maksaa parhaiten mainospaikastaan? Tai se, jota kommentoidaan tai jaetaan eniten?
Eip.
Kaikki tietävät facebookin tai twitterin kommenttiketjut. Parhaista saa hyvät naurut, sitä en kiistä, mutta mitä ne muut ovat? Tiedäthän, ne sotaisat karmaisevat pitkät ketjut, missä aikuiset ihmiset huutavat räkä poskella omaansa, lukematta toisten, ja koko oikea maailma saisi vaikka räjähtää ilman se muuttaisi tahtoa kommentoida sen-ja-ton kommentteja?!
Tämä Faktabaarin tekstinpätkä on minulle se kirsikka siihen absurdiuden kakun päälle, ajatellen tuota sotatannerta, missä omaa puolustetaan henkeen ja vereen, tunnista ja kommentista toiseen.
”Sosiaalisen median botit eivät luonnollisesti olisi ongelma, jos voisimme luottaa sosiaalisen median palvelujen haluun ja kykyyn pyrkiä estämään vahingollisten bottien toimintaa. Valitettavasti sosiaalisen median tutkimuksen perusteella näin ei ole. Olisi naiivia ajatella, etteikö tekoälybotteja käytettäisi jo aktiivisesti. Emme yksinkertaisesti enää pysty erottamaan tekoälyn ohjaamia botteja ihmisten ohjaamista trollitunnuksista.”
ja
”Laajaan kielimalliin perustuva tekoälysovellus tuottaa tekstiä, jonka erottaminen ihmiskäyttäjästä voi olla käytännössä mahdotonta.”
Filosofian yliopistonlehtori Inkeri Koskinen keskusteli maaliskuussa 2022 rokotevastaisen chatbotin kanssa. Selvää suomen kieltä, hyviä vastauksia, jopa kysymyksiäkin. Linkki sekä Faktabaarin juttuun että Koskisen blogiin lähdeluettelossa), suosittelen menemään lukemaan tuon keskustelun varsinkin jos vielä uskallat väittää tuntevasi oikean käyttäjän botista tai trollista.
Eli siis suomeksi.
Saattaapi olla niin, että sinä keskityt sosiaalisessa mediassa kommentoimaan tekoälyn luomaa, tai käyttämään sinun kallisarvoista aikaasi siihen, että katsot niitä ihmisiä ja julkaisuja ja postauksia, mitä tekoäly tahtoo sinun näkevän, sen sijaan, että huolehtisit itsestäsi tai perheestäsi.
Ehkä jo hahmotat, miksi se Terminatorin alkukohtaus rullaa päässäni?
Ajastasi kiittäen ja kumartaen
Alaspään Minna täältä Päiväkummun tilalta
P.S. VERKKOKAUPPA! AUKEAA 10.5.! Ja se on oikein oiva päivä, koska silloin yritykseni täyttää viisi vuotta. Tai no, olihan Päiväkummun Hevostila voimassa sitä ennen jo seitsemän vuotta, mutta siis tämä minun valokuvaaja-kirjoittaja-taiteilija-workshoppien järjestäjä-valmentaja-osioni täyttää viisi vuotta!
Turhan Tiedon Osio:
Tätä kirjoittaessa kuuntelin Soundcloudista:
- Joseph Capriati @ Time Warp 2018/ Mannheim
- Drumcode Radio Live – Adam Beyer B2B Joseph Capriati live from Awakenings Spring Festival
Vierelläni odottivat koulukirjat:
- Uudistuva sosiaali- ja terveysala ja sen luku Integraatio – sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen ydintä ja siihen kuuluvat koululuennot ja pieni tentti. (Ei kuulu yhtään minulle mieleisiin oppiaineisiin mutta harmi kyllä kuuluu ravitsemustieteen opintoihin…)
- Ravitsemustiede ja siitä osiot ravitsemusfysiologiasta
Tänään on tiedossa myös:
- Helmikuun kirjanpitoaineiston toimittaminen kirjanpitäjälle. Pientä toimintaa ollut tämä alkuvuosi, joten ei ole kamalan suuri homma, onneksi. (Ei kuulu lempparihommiini…)
- Meno meidän takametsään, miehen ja raivaussahan kanssa. Aikaa ponien tuloon ja siihen, että aitojen on oltava valmiina, on noin puolitoista kuukautta. Aikaa siihen, että polttopuut kuivuvat, on juhannukseksi, joten samoilla hikisillä työtunneilla siivotaan meidän metsää, tehdään polttopuita ja aitatolppia.
- Treffit klapikoneen kanssa, tuo juhannus toimii takarajana myös klapien teolle, sen jälkeen tehdyt eivät enää kuivu.
Jos totta puhutaan, niin:
- Tämä postaus venyi neljälle päivälle, en vaan jaksanut puskea lyhyemmässä ajassa.
- Kaikkien noiden tutkimusten ja artikkelien ja haastattelujen jälkeen olen uuvuksissa. Tuntuu, että maailmankuvani on järkähtänyt, taas. (Varsinkin kun tänään oli Hesarissa juttu generatiivisesta tekoälystä, mikä ei millään tavoin tee faktantarkistusta helpommaksi…)
Omia aiempia kirjoituksiani näitä aiheita sivuten
https://paivakummunminna.fi/viikon-tarkeimmat
https://paivakummunminna.fi/mindfulness-tiede-sauna-ja-vaino-linna
Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet
Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:
- Klikkaa yllä olevaa kuvaa, pääset sitä kautta liittymislomakkeelle.
- Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
- Usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
- Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
- Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.
Lähteet
Ahlroth Jussi HS 15.10.2018 Addiktion algoritmi
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005864675.html (luettu 30.10.2018)
Jokinen Juho HS 28.10.2021 Irti somesta https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008314913.html (luettu 29.12.2021)
Koskinen Inkeri 6.3.2022 Juttelin rokotevastaisen botin kanssa suomeksi
https://blogs.tuni.fi/eufemia/teema1/juttelin-rokotevastaisen-botin-kanssa-suomeksi/ (luettu 9.4.2024)
Laaninen Tiina HS 8.4.2024 Minä väitän: Lyhyet videot aktivoivat aivoissa samoja hermoratoja kuin kokaiini, sanoo professori
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000010255965.html (luettu 9.4.2024)
Mutanen Annikka HS 4.4.2024 Lasten kehitys on syvästi uhattuna kännyköiden takia, varoittaa kuuluisa sosiaalipsykologi – hän esittää 4 neuvoa, kuinka sukupolvi voi pelastua
https://www.hs.fi/tiede/art-2000010331076.html (luettu 8.4.2024)
Pönkä Harto 18.1.2024 Tekoälyohjatut sosiaalisen median botit informaatiovaikuttamisessa
https://faktabaari.fi/dil/tekoalyohjatut-sosiaalisen-median-botit-informaatiovaikuttamisessa/ (luettu 9.4.2024)
Lasten ja nuorten terveys ja hyvinvointi -kysely Perusopetuksen 8. ja 9. luokan, lukion, ammatillisten oppilaitosten tulokset (luettu 9.4.2024)
Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu]. ISSN=2341-8699. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 8.4.2024]. (Taulukkoon valittuina muuttujina olivat Vuosi, Sukupuoli ja Tiedot) Saantitapa: https://stat.fi/tilasto/sutivi
Uski Suvi 22.6.2017 S(u)omen huonosti käyttäytyvät aikuiset https://www.suviuski.com/blog/suomen-huonosti-kayttaytyvat-aikuiset (luettu 8.4.2024)