Yksi: Puulämmitteisen talon omistaja
No kyllähän tähän sisälämpötila neljään-viiteentoista alkaa tottua. Mutta NYT lupaan, että tänä keväänä olen aktiivisempi tekemään polttopuita, etteivät ne kävisi ihan NÄIN vähiin, mitä nyt.
Siksi, lämmintä päälle, niin kyllä täällä sisällä pärjää. Pärjättiinhän me silloin kovan pakkasen viikollakin?!
Tosin silloin kyllä vielä oli polttopuita, ei tarvinnut näin pihistellä. Mutta kun yksi setti puita on kolmesataaviiskymppiä, se ei nyt oikein käy (katso kohta seitsemän).
Kaksi: Metsähommat
Olo on kuin juoksijalla lähtötelineissä. Vaaalmiit, paikoillanne ja niin edelleen, joka päivä katsoo hupenevia lumimääriä ja miettii, että ihan kohta vesuri mukaan ja isännän raivaussahahommia siivoamaan, ihan kohta, melkein tässä jo nyt.
Niin ja onhan valmiina jo lyijykyniä, ja termari, ja pyllynalunen? Metsähommissa PITÄÄ olla muistiinpanovälineet ja eväät, niistä ei neuvotella.
Kolme: Kevään lapsi/ Hyvä valo
”Toi valo!! Kato nyt kuinka kaunis se on!!”
Mies nyökkää sohvalta, joojooonupea.
”Eiku oikeesti! Kato!”
Pikainen vilkaisu ikkunasta ulos, ”Häikäsee. Sitä paitsi liikaa lunta, ei vielä pääse kaatamaan puita.”.
Mutta kun tuo valo!! Kännykkäkuvia siitä, kuinka se on jo paikalla kun herään aamukuudelta, tai kuinka se osuu puiden latvoihin tai siivilöityy puiden välistä pitkinä kiiloina, tai kuinka aurinko paistaa suoraan silmiin aamulla sohvalla istuessa, ensimmäistä kertaa ikuisuuteen.
Kolme ja puoli: Huono valo
Voi paska. Kato nyt tota ikkunaa. Ja noi villakoirat, ja onks tossaki noi kaikki tavarat maanneet sitten syksyn ja voi itku mun on kohta PAKKO imuroida, ekaa kertaa sitten…
Minusta puuttuu paljon asioita ja piirteitä ja ominaisuuksia ja kodin hengetär todellakin loistaa poissaolollaan. Talvella kaikkea on helpompi paeta, koska on hämärää, mutta kun taloon pääsee valo joka suunnasta, alkaa olla vaikea olla näkemättä kaikkea sitä mitä näkee, ja mikä ärsyttää.
Neljä: Talliyrittäjä/ kuvantekijä
Jos kaksi ponia laitumellani sai syötyä kesän aikana vain pienen osan nurmesta, niin neljä ponia voisi olla tosi hyvä tälle kesälle, koska onhan mulla neljä hehtaaria laidunta. Ja on se kahdeksankymmenen neliön makuuhalli olemassa, sinne ne voisivat päästä suojaan, kesän paskimpaan aikaan, helteillä, kaikkia kärpäsiä ja muita karkuun.
Voisi aidata niin, että kujaa pitkin pääsevät sinne menemään, kun vaan portin avaa. Lappu tuonne meidän postilaatikolle, tie on katki, aidassa kulkee sähkö, soita jos tahdot pihaan.
Saisikohan Poni-Nooralta tänne neljä ponia tänne kesäksi?
Viisi: Kirjoittaja
”NYT mä alan purkaa näitä kaikkia tiedostoraakileita, mitä tänne Nämä blogiin -kansiooni on kerääntynyt. Yhden lauseen tai kahden sivun aihioita täällä kyllä on jo aikalailla. NYT mä ryhdistäytyn, ja alan tehdä sitä, mitä nautin suuresti, ja missä haluan kehittyä, NYT mä alan kirjoittaa!”
Tällä kertaa en pahoittele pitkää taukoa enkä lupaa, että nyt ryhdistäydyn, koska eihän tämä blogini ole ollut mitään muuta kuin pahoitteluja ja taukoja. Haloo, kuka muka voi sanoa blogia aktiiviseksi, jos sen tahti on yksi kirjoitus kuukaudessa, kaksi parhaassa??
Kuusi: Ammattivalokuvaaja
Aivan! Mä osaan sen homman! Osaan nähdä ihmisiä, olla paikalla siinä hetkessä, ymmärrän nähdä selkänikin taakse jos paikalla on lapsia tai eläimiä ja todellakin, osaan ottaa kuvia, mistä minun asiakkaani pitävät!
Mitä en osaa, on mainostaminen, on aina ollut sellainen mitäpäminätässätämänytvaanontällane.
Aina voi onneksi tsempata. Aina voi mainostaa (teksti Päiväkummun Minnan facebookista):
”Yhteinen kiireetön aika, jolloin kukaan ei voi tehdä muuta kuin vain olla läsnä ja paikalla, on kovin harvinaista. Kaikki paikalla samaan aikaan samassa paikassa ilman mitään ulkopuolisia ärsykkeitä, sehän on melkein kuin yksisarvisen näkeminen.
Onneksi on meitä ammattivalokuvaajia, joiden myötä saatte issellenne järjestettyä tuollaista kultaakin arvokkaampaa aikaa. Koska kesä on aikas monella täysin täyteen ahdettu, ihan kohta, jahka vähän sää lämpenee, voisi olla ihan paras aika lähteä piknikille, tai kävelylle, tai nuotion äärelle.
Tai jos sataa kaatamalla, voidaan kuvata litslätskuvia, tai ihan vaan sisätiloissa olemista. Ei ne maisemat eikä ympäristö eikä sää, tai meikki, tai asut, tai kodin järjestys tai koko tai sisustus.
Vain ihmiset. Se riittää ja se on tärkein.”
Seitsemän: Yrittäjä
Vaihtoehtoja on kaksi. Joko mä hukun näihin laskuin, tai sitten mä selätän ne. Kumman haluan? Sen, mikä pitää minut mukavuusalueella (=hukun) vai sen, mikä pakottaa tekemään kunnolla ja isosti sen, mihin kuitenkin vallan hyvin pystyn mutta pakottaa minut näkyville, pois piileskelemästä (=selätän)?
Nyt vois olla ihan hyvä aika tulla näkyväksi.
Kahdeksan: Ravitsemustieteen opiskelija
Itä-Suomen yliopiston eli UEF:n avoimen yliopiston työteliäs ja silti hyvin antoisa jakso Syömiskäyttäytyminen ja ruoanvalinta päättyi. Juuri alkanut jakso Syömisen sosiokulttuuriset ulottuvuudet vaikuttaa yhtä lailla mielenkiintoiselta (ja työteliäältä…). Tässä pätkiä tekemästäni lyhyestä kirjallisuuskatsauksesta, otsikolla Itsemyötätunnon ja tietoisen läsnäolon vaikutus ahmintahäiriöön (BED) sekä painonhallinta tunnesyömisessä.
”Myötätuntoisesti itseensä suhtautuneet tutkittavat arvioivat ruokaärsykkeet vähemmän houkutteleviksi, kuluttivat huomattavasti vähemmän kaloreita sekä arvioivat halunsa jatkaa syömistä (”desire to eat”) pienemmäksi, verrattuna itsekriittiseen ja negatiiviseen ryhmään.
Tutkimus ehdottaa, että vahvistamalla itsemyötätuntoaan voi ahmimiseen taipuvaisten olla mahdollista vahvistaa itsesäätelyään, mikä voisi lisätä kykyä sietää negatiivisia ajatuksia ja tunteita. Nämä voivat vaikuttaa vähentävästi ahmimiseen, jolloin henkilö saisi syömiskäyttäytymistään enemmän omaan hallintaansa.
Vaikka tietoisen läsnäolon harjoittelun vaikutuksesta painoon on vain ristiriitaista tietoa, ovat tut-kimukset kuitenkin näyttäneet suuntaa sille, että tietoisen läsnäolon harjoitteleminen on auttanut vähentämään ahmintakohtauksia ja tunnesyömistä sellaiseen taipuvaisilla ihmisillä.
Myös tunnesäätelyssä auttavat keinot voisivat olla hyödyksi, jotta he voisivat oppia tunnesyömistä terveellisempiä selviytymiskeinoja (coping mechanisms). Terapiamuodoista dialektinen käyttäy-tymisterapia (DKT) ja hyväksymis- ja omistautumisterapia (ACT, suomeksi HOT) saattavat olla avuksi tunnesyömisestä kärsivillä, auttaen lisäämään ahdistuksen sietokykyä.”
Ja hiukan suunnasta, minne opiskeluni menee.
Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen aiempien vuosien pääsykokeet on printattu ja otettu jonkinlaiseen haltuun. Siis aiheet. Ei vielä oma kattava osaaminen kyseisistä asioista. Onhan tässä vielä tasan kaksi kuukautta kokeisiin?!
Yhdeksän: Postia Päiväkummusta
Professori Ilkka Vuoren artikkeli kertoi, että Aristoteles oli kokenut, että ”Jos haluaa ajatella, täytyy ensin kävellä, että ruumis lämpenee.” ja että ”Suosiota on saavuttanut myös Max Beerbomin näkemys ja sen mukainen toimintatapa: ’Hyvän terveyteni salaisuus on, että jos joskus tunnen tarvetta liikuntaan, yksinkertaisesti vain lepään, kunnes se menee ohi.
Tuo oli siis edellisessä lähettämässäni Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeessä, niin kuin oli tämäkin:
Piha ja tiemme on silkkaa sileää ja liukasta jäätä. Testasin tänään, toimiiko suola paremmin kuin murske. En ole vielä käynyt kokeilemassa. Jos seuraava Postia Päiväkummusta tulee vasta toukokuussa, tiedät, että liukastuin ja rikoin käteni, että ei toiminut murske eikä suola.
Odotettavissa siis on ihan mitä sun sattuu, aihealue on aikas laaja. Itse asiassa tämä postaus antaa suuntaa sille, mitä kaikkea voi olla odotettavissa, millaisista aiheista kirjoitan sinulle. Tämän postauksen lopussa on kuva, mitä klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, mene sinne ja klikkaa, okei?!
Kymmenen: Suolisto
FODMAP-ruokavalio, ärtyvän suolen oireyhtymän IBS:n avuksi, se puree. Yhden kuukauden, kolmekymmenen euron, maitohappobakteerikuuri on syöty, seuraavan ostan, kun siihen on varaa (katso kohta seitsemän…). Suoliston toiminta on vakautunut, uusia ruoka-aineita jo otettu mukaan. Vajaa viikko menee aina uuden aineen kanssa, ennen seuraavan aloittamista.
Mustikat olivat fine, näkkileipä oli fine. Paprika mukaan kohta, sen jälkeen voisi olla peruna, että kasvissosekeittoa. Juu ei, mustikat ja paprika ja peruna eivät ole siinä kiellettyjen listalla, mutta ei ole halua enää palata sille kuukausien mittaisen ripulin linjalle, mikä on ehkä vuosikymmenen (koko elämäni??) ollut mukana kuvioissa.
Valkosipuli, sipulit yleensäkin, ovat niitä mitkä voivat tuottaa ongelmia paksusuolen mikrobistolle, mutta veneperunoita ja kermaviilistä tehty valkosipulikastike, oi että se olisi hyvää!! Sama juttu rukiin kanssa. En sitä ole vuosiin syönytkään, koska se voi olla myös ongelma, mutta haaveissa on siirtyä näkkileivästä ruisleipään, että voi paahtaa ja tehdä voileipää, nam!
Sitten vaan toivon, että saisin myös kohonneen stressitasoni laantumaan (kohta seitsemän…). Jo tuossa tuli todistetuksi, kiitos päivästä toiseen samana pysyvien ruokailujen, että silkka univelka ja stressi heittivät vatsan aivan sekaisin.
Olen kirjoittanut paskavatsasta ennenkin (ja tulen kirjoittamaankin, koska en ole ainoa tämän haastavuuden kanssa…). Vuoden takainen kirjoitus, tästä pääset sitä lukemaan: Paskavatsasta, osa 3 – Jääräpäinen nainen ja ärhäkkä suolisto
Mitäs nyt eli 10 asiaa tästä hetkestä
JA ajatuksia eteenpäinkin.
Mutta olo on hyvä. Sitä kun saa kiinni jostain isostakin kokonaisuudesta, mikä vaikuttaa omaan hyvinvointiin, ja löytää motivaation olla kiltti itselleen, silloin vaikutukset heijastavat aina eteenpäin, siirtyvät muillekin osa-alueille.
Tai sitten se vaan on sitä, että olen kevään lapsi. Maaliskuu ja huhtikuu ovat minun juttujani. Mutta väliäkö tuolla. Jos hyvinvointi kasvaa maaliskuussa ja huhtikuussa, kantaa se pitkälle kesäkuuhunkin. Ja koska heinäkuun täytyy joka tapauksessa olla hiljaiseloa, että saa peruslääkityksen ja helteet sopimaan yhteen, ilman että koko ajan nestetasapaino keikkuu, riittää voimia elokuulle, jolloin saa taas lisää jaksamista kesän kovimman otteen huvetessa, ja illan kultaisesta valosta, ja syyskuun pehmeän kultaisista aamu-usvista.
Lokakuu menee, ja marraskuun pärjää satavarmasti, koska muistoissa on vuoden 2023 marraskuu, jolloin jouduimme lopettamaan kissoistamme kaksi (joita vieläkin kovin kaipaan). Ihan vaan niiden muistolla menevät marraskuun myrskyt ja paskat säät ja ihan kaikki.
Joulukuussa mennään ihan minipienillä askelilla, joko opiskellen tai kirjoittaen, kuvia työstän (koska vahva luotto siihen, että kesällä täällä on poneja, kohta neljä). Talvipäivänseisauksena ajatukset jo siirtyvät kevätpäiväntasaukseen, mikä muuten meni juuri pari päivää sitten, mistä sitten taas pyörähtää uudestaan valo, ja kevään lapsena oleminen, ja kaikki.
Elämä on.
Ajastasi kiittäen ja kumartaen
Alaspään Minna, täältä Päiväkummun tilalta
Turhan Tiedon Osio:
Tiäkkö tähän ei tänään tulekaan oikeastaan mitään. En kuunnellut musiikkia, vaan vain hiljaisia ääniä naapuriasunnoista, täällä tyttären luona ollessani. Juuri join yhden kahvin. Tein eväät kotimatkaa varten ja lounaan valmiiksi, mutten mitään syönyt.
Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet
Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:
- Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi
- Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
- Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
- Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
- Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.
Viimeisin instapäivitykseni
Viimeisimmät postaukseni
- Sosiaalinen media ja Terminator 2 alkukohtaus?!
- Mitäs nyt eli 10 asiaa tästä hetkestä
- Uskaltamisen ja pärjäämisen päivä – Eiks oo aika osuva?!
- Kuusta se alkoi ja saunaan se loppui – My Day
- Meidän elo – Notkahduksia ja riemua, uurastamista ja lunta väärässä kurkussa