Haluaisin nimittää tasa-arvon päivän, Minna Canthin päivän (19.3.), ihan uusiksi. Haluaisin, että tuo liputuspäivä (on muuten ensimmäinen naisen Suomessa saama oma liputuspäivä!) kuvastaisi enemmän Minna Canthia.
Rohkeuden päivä? Uskaltamisen ja pärjäämisen päivä? Uskalluksen ja maalaisjärjen ja sivistyksen päivä? Avoimen sydämen ja auttamisen päivä? Ehtivän naisen päivä? Nuorena leskeksi jääneen naisen päivä? Menestyneen naisyrittäjän päivä? Rajoja rikkoneen naisen päivä?
Kaikki nuo kuvaavat vuonna 1844 syntynyttä Minna Canthia, ja hänestä tahdon sinulle kertoa. Voisin toki uhkailla ja kiristää sinua, sanoa, että ”Lue, tai…” tai ”Jos et lue, olet…” mutta lue tai älä, ihan sama.
Toteanpa vain, että minusta yleissivistys on tutustumista sellaiseenkin, mistä ei tiedä pitävänsä, tai mitä ei vielä tiedä inhoavansa, tai ihan vain raottaakseen omia silmälappujaan, tai ymmärtääkseen, minkä kaiken läpi on tultu, että on päästy tähän pisteeseen.
Ajatus tasa-arvosta oli vielä niinkin hetki sitten kuin sataviiskyt vuotta sitten hivenen eri kuin nykyään, joten Minna C ei vielä tainnut puhua nykypäivän kaltaisesta tasa-arvosta miesten ja naisten välillä. En tiedä osaako tutkimus kertoa, osattiinko silloin edes haaveilla siitä, että nainen olisi kaikessa miehen vertainen, niin kuin nykyään parhaimmillaan Suomessa on, mutta silloin ajatuksena osalla oli se, ettei miesten ylivalta olisi niin valtaisa.
Minna C tuntui olleen tukevasti ajassaan kiinni, mutta oli rohkea ja uskalsi tökkiä rajoja ja kestää sen, mitä sen aikainen sosiaalinen media eli sanomalehtien ilmoitus- ja mielipidepalstat tarjoilivat. Minna C:tä paljon tutkinut kirjallisuushistorioitsija Minna Maijala on tulkinnut, että Minna C:lle ”tasa-arvo merkitsi sitä, että naisella oli sekä yhteiskunnassa että kansakunnan kannalta oma tärkeä tehtävänsä äitinä ja lasten kasvattajana, ja tätä varten naiselle oli annettava järkevä kasvatus.”
Aivan kuten Minna C itsekin teki. Hän tarjosi tyttärilleen kotiopetusta aineissa, mitä ei tuolloin vielä naisille tarjottu. Ja koska tyttärien opettajat saattoivat olla myös nuoria opiskelijamiehiä, arvata saattaa, mikä kaakatus on sikäläisten ullataalasmaiden keskuudessa käynyt.
Uskaltamisen ja pärjäämisen päivä, koska uskaltava ja pärjäävä nainen
1880-luvulla tyttöjen koulutuksen tavoitteista ja naisen asemasta käytiin vilkasta keskustelua. Viidestä naisesta koostuvan, niin sanotun Kuopion naisintelligenssin (Elisabeth Stenius, Selma Backlund, Elisabeth Ingman ja Lydia Herckman) ihanne tyttöjen koulutukseen oli tasa-arvoa, latinaa ja matematiikkaa painottava, käytännönläheinen ja ylioppilastutkintoon tähtäävä. Naisia vastassa oli ”näin on aina tehty!”-tyyppiset jyrät, joiden kasvatusihanne tytöille oli vieraiden kielten ja taideaineiden opiskelua painottava, uskonnollinen ja isänmaallinen ja kyllä, monet aineet tytöiltä sulkeva. Tällä kannalla olivat tyttökoulujen perustajat ja opettajat.
Nuo edellä mainitut neljä viisasta naista kokoontuivat Minna C:n luona, tämän kotitalossa Kanttilassa, ja vaikuttivat kannanotoillaan, kirjoituksillaan ja toiminnallaan kieli-, koulu-, raittius- ja naisasiakeskusteluun. Ei vain Kuopiossa, vaan koko silloisessa Suomessa.
Naisten lisäksi Kanttilassa kokoontui Minnan salonki. Minna C oli pääsääntöisesti suomen kielellä kirjoittava nainen, joka vaikutti sekä lehtikirjoittajana että kirjailijana. Epäilemättä rohkeiden kannanottojensa ja hänen, silloista maailmankuvaa rikkovan ajatus- ja arvomaailmansa ansiosta, hänellä aina oli luonaan halukkaita keskustelijoita, väittelijöitä, myös nuoria kirjailijoita ja toimittajia.
Tavallisten kansalaisten kasvatuksessa uskonto oli tärkeässä roolissa vielä 1800-luvun lopussa. Kuitenkin, koska luonnontieteet tarjosivat uutta tietoa, kristinuskon maailmankuvaa alettiin kyseenalaistaa, ja maalliset ja kirkolliset elämänkatsomukset olivat ristiriidassa koko vuosisadan ajan.
Ehkäpä tuonkin takia Minna C oli utelias?
Häntä kiinnosti työväenaate ja naiskysymys, raittius- ja rauhanaate, kieli- ja kansallisuuspolitiikka, darwinismi, spiritismi, lääke- ja sielutiede sekä kirjallisuuden uudet virtaukset kiinnostivat häntä, ja hän luki runsaasti.
Elämänkohtaloita jos jonkinmoisia
Minna C:tä kuitenkin kiinnosti myös ihan tavallinen pieni ihminen, arjen ja elämän pyörityksessä, ja ihan tavallisista ihmisistä hän kirjoittikin.
En ole kaikkia lukenut, mutta voin sanoa, että nämä eivät mitään nättejä pikku kauniitajarohkeita ole, ei todellakaan. Minna C:n Köyhää kansaa (1886) on mainittu myös Petteri Pietikäisen tietokirjassa Hulluuden historia (2019), sen aikaista hullujen tilannetta ja mielisairaalan oloja hyvin realistisesti kuvaavana.
Jos saan suositella, ja jos kestät realistisen kirjoituksen kaikesta siitä surkeudesta, mikä oli suomalaiselle maalaisköyhälistölle valitettavan ominaista 1860-luvulla ja siitä eteenpäinkin, lue tuo novelli Köyhää kansaa.
Tarina on pysäyttävä ja, kuten sanottua, se, että se on erittäin tarkka kuvaus tuosta ajasta, ei tee asiasta lainkaan sen helpommin kestettävää.
Eivät muutkaan mitään lauleskellen kuljeskelua ole.
Yhdessä päähenkilö on avioliitossaan yksinäinen ja ihmissuhteissaan kokematon nainen, toisessa nimihenkilö edustaa viettelijätärtä. Kauppa-Lopo on rujo ja likainen kleptomaaninen kulkukauppias, samalla kuitenkin hyväsydäminen ja epäitsekäs. Näytelmä Anna Liisa päättyy lapsenmurhaan ja sen salaamiseen syyllistyneen Anna Liisan tunnustukseen ja haluun sovittaa tekonsa. Agnes-novellissa nimihenkilö elää kaksoiselämää, osittain Pietarissa ylläpidettynä naisena ja osittain kotona, novellin keskeinen teema on traaginen vapaudenhalu. Näytelmässä Sylvi päähenkilö menettää järkensä aviomiehen kieltäydyttyä avioerosta.
Näytelmä Kovan onnen lapsia sai ensi-iltansa vuonna 1888 ja seuraava esityskerta oli vasta kuudentoista vuoden päästä. Suuren paheksunnan sai aikaan näytelmän köyhä kansa, joka tavoitteli parempaa osaa, nousi kapinaan rikkaiden mielivaltaa vastaan ja otti oikeuden omiin käsiinsä ja myös se, että tapahtumat oli sijoitettu silloiseen nykyaikaan. Pelättiin, että näytelmän sanoma saattaisi horjuttaa yhteiskunnan perustuksia. Teatterin johto taas pelkäsi menettävänsä valtion tukirahat, joten esityksiä ei ensi-illan jälkeen jatkettu.
Näytelmä Työmiehen vaimo kritisoi sekä alkoholinkäyttöä että miesten ylivaltaa avioliitossa. Ilmestymisensä jälkeen se jopa vaikutti lakimuutokseen, jolla miehen omistusoikeus vaimonsa omaisuuteen poistettiin vuonna 1889.
Miksi tämä koko kirjoitus? Mikä Minna Canthissa nyt niin on?
Minna C on minulle suuri esikuva. Jotain, mitä kohti kurottaa, jotain, josta ottaa mallia, ainakin pärjäämisen ja uskaltamisen osalta. En rinnasta itseäni kaimaani siksi, että olisin kaimani, vaan että hän on minulle suuri stara.
Ja kyllä, olisipa hienoa voida sanoa, että olen kaimani kaltainen mutta ei, harmi. Minna Riikka Alaspään ja Ulrika Wilhelmiina Johnssonissa (hän vaihtoi nimensä Minna Canthiksi naimisiin mentyään) elämässä ja arjessa on just tasan yhtä paljon samaa kuin koirassa ja kissassa.
Ai kui?
No. Näytän.
Minna C. syntyi 1844, minä 1976. Minna C kuoli sydänkohtaukseen viisikymmentäkolmevuotiaana. Se, missä minä olen tuon ikäisenä, eli kuuden vuoden päästä, kukapa sen tietäisi, tai sitäkään, mikä se syy minun sydämeni pysähtymiseen tulee olemaan.
Minna C. avioitui 21-vuotiaana itseään yhdeksän vuotta vanhemman opettajan kanssa. Minä avioiduin 24-vuotiaana seitsemän vuotta minua vanhemman miehen kanssa. Ei hän ammatiltaan opettaja ole, mutta silti, hän on lasteni ohella suurin opettajani.
Minna C:n esikoistytär syntyi vuonna 1866, Minna C:n ollessa 22-vuotias. Meidän esikoistyttäremme syntyi vuonna 2000, minun ollessani 23 v. (No hei huisaa! Tässä pääsin aika lähelle Minna C:tä!)
Minna C ehti olla aviossa neljätoista vuotta, me olemme olleet aviossa kohta kaksikymmentäneljä vuotta. Minna C jäi leskeksi kolmekymmentäviisivuotiaana, minä olen nyt neljäkymmentäseitsemän ja jos mitenkään voin esittää toiveen universumille, toivoisin pysyväni aviossa vielä pitkään, ja leskeytyväni vasta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.
Kolmekymmentäkuusivuotias Minna C toipui hitaasti kuopuksensa, seitsemännen lapsensa syntymästä (vuonna 1880), ilmeisesti sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tutkija Maijala sano, ”Jos nykytermejä käyttää, voisi sanoa Minna C:n kärsineen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai psykoosista.”. Minun kohdallani voisi sanoa, että kuopustemme, kaksospoikien syntymä vuonna 2003, minun ollessani kaksikymmentäseitsemänvuotias, oli kaiken muun lisäksi se yksi vaikuttava tekijä, mikä toi syvenevän masennuksen, minkä lopulta epäsopiva lääke räjäytti kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.
Valtavana erona Minna C:n ja minun välillä on hänen jäämisensä leskeksi nuorena. Minna C:n aviopuoliso, ilmeisesti vahvasti vaimoaan tukenut Ferdinand Canth kuoli heinäkuussa 1879, todennäköisesti juuri kun Minna Canth oli saanut tietää olevansa raskaana.
Noin muutenkin, aika erilaisia Minnoja olemme
Samana vuonna, kun syntyi Minna C:n viides lapsi (1874), ensimmäinen poika, julkaisi Minna C itselleen tärkeästä asiasta ensimmäisen ja myös merkityksellisesti jääneen kirjoituksen Tyttäriemme kasvatus -kirjoituksen Keski-Suomi -lehdessä.
Aika hurjia olivat muutamat vuodet.
Minna C:n esikoisteos Novelleja ja kertomuksia julkaistiin 1878, salanimellä Wilja. Kuudes lapsi syntyi 1879, samana vuonna jolloin Minna C jäi leskeksi. Raskaana oleva Minna C ja kuusi lasta muuttivat Kuopioon talvella 1880. Huomionarvoista lienee se(kin), että lapsista nuorin oli vuoden tai kaksi ja vanhin oli neljätoistavuotias ja siinä välissä olivat ne neljä muutakin lasta. Kuopiossa seitsemäs lapsi syntyi Minna C:lle, jolla mahdollisesti vielä silloin oli edesmenneestä miehestään suruaika.
Ei siis liene lainkaan ihme, että vuosien päästä Minna C kirjoitti näin: ”Lapsen syntymän jälkeen voimani heikkenivät äärimmilleen, elämän taistelu kävi minulle liian vaikeaksi, olin vähällä sortua. Mielenvika läheni uhkaavana. Minut valtasi peloittava sielullinen levottomuus, ja minun oli jo pakko muutamina öinä pyytää palvelijatarta ja vanhempia lapsia pitämään itseäni silmällä, koska ihmeellinen voima väkisinkin tahtoi saada minut ottamaan nuorimman lapseni hengiltä. Vanha persoonallisuus sisässäni taisteli hävitystä vastaan äärimmilleen ja sai vähitellen voiton, mutta jäljelle jäi kiusallinen, vuosia kestänyt hermoheikkous.” (Minna Canth norjalaiselle Samtiden-lehdelle kirjoittamassaan omaelämäkerrassa 1891, suom. Helle Kannila)
Minna C joutui myöhempinä vuosinaan kestämään sen, mitä ei yhdenkään äidin pitäisi kohdata, kun yksi tyttäristä kuoli aivokuumeeseen yhdeksäntoistavuotiaana (vuonna 1889).
Yksi syy Kuopioon muuttoon oli Minna C:n isän liike. Minna C otti johtaakseen isänsä Tampereen Lankakaupan johtaakseen. Sen hän tarkkana liikenaisena tekikin ja todella menestyksekkäästi, hän sekä loi perheelleen toimeentulon että itselleen taloudelliset mahdollisuudet kirjalliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan.
Mitä muuta?
Edistyksellinen, sitä Minna C oli.
Viisi vuotta Kuopioon muuton jälkeen Minna C:n kirjallinen ura sekä näytelmäkirjailijana että, jos näin voi sanoa, erittäin aktiivisena yhteiskunnallisten asioiden kyseenalaistajana oli vahvana. Minna C ei ollut tyhmä, eikä taitamaton, eikä umpimielinen suomalainen. Minna C toimitti yhdessä A. B. Mäkelän kanssa 1889–1890 Wapaita Aatteita -lehteä, jonka sensuuri ja rahapula tukahduttivat. Minna C käänsi lehteen, maailmankatsomuksellisesti uusia näköaloja avaavaan keskusteluun suuntautunutt, artikkeleita vieraskielisistä lehdistä.
Ja liikunnallinen, usko tai älä!
Minna C myös oli aktiivinen liikkuja, ja kuinka mainion vertauksen eräs lehti antoikaan Minna C:n tavasta kiivetä portaita sekä Puijon torniin että Kuopion tuomiokirkkoon (hänellä oli sinne avaimet, päästääkseen kiipeämään portaita!), kun toimittaja piti Minna C:tä fitnesskilpailijoiden esikuvana, porraskiipeilyn takia.
En välttämättä ihaile Minna C:tä niinkään hänen suurien yhteiskunnallisten saavutustensa takia, vaan leskenä, äitinä seitsemälle lapselle, taitavana yrittäjänä, kunnioitettuna ja arvostettuna asiantuntijana ja ammattilaisena, uteliaana ja koko ajan lisää oppivana, sosiaalisena ihmisenä, ja kaiken tämän lisäksi naisena, joka toisinaan tappeli oman mielensä synkkyyksiensä kanssa.
Hatunnosto.
Ajastasi kiittäen ja kumartaen
Minna A.
P.S. Minun kuvani Katariina Salmi, Minna Canthin kuva Kuopion Kulttuurihistoriallinen Museo.
Huomiotahuomiota!
Iso ja tosi hieno hevostaiteilijoiden yhteisnäyttely AINOAstaan Hevosia! Espoon Tapiolan kauppakeskus AINOAssa pe 29. maaliskuuta saakka. Avoinna kauppakeskuksen aukioloaikoina eli ma-pe 10–20, la 10–19 ja su 10–18. Pääsääntöisesti paikalla on näyttelymme kuraattori Nina Tuovinen, jonka Pieni Hevospuoti myös on avoinna. Taidenäyttelyn kaikki teokset ovat myös myynnissä, lisäksi Pienessä Hevospuodissa on julisteita, koruja, tiskirättejä ja mitä vielä. Minun kuvistani löytyy tuotteina julisteita, muistikirjat ja nuo tiskirätit.
Minä itse olen tuolla paikalla toisinaan satunnaisesti, alla ajankohdat, tule moikkaamaan jooko!
Turhan Tiedon Osio:
Tätä kirjoittaessa kuuntelin Soundcloudista Veerus at Watergate, Drumcode Berlin 8.12.2023. Kolmen tunnin miksaus, taisihan tuo kerran jos toisenkin soida…
Kävin pitämässä ruokataukoja sohvalla Armaan Aviopuolisoni vieressä, katsoimme Yle Areenasta hulvatonta poliisisarjaa Mahdoton tapaus. Ruokataukoja oli kaksi, koska minulla on menossa FODMAP-erityisruokavalio, että vihdoin saisin tämän IBS-vatsani kuntoon (vastahan tämän kanssa on kärvistelty silloin tällöin satunnaisesti teini-iästä lähtien, ja nyt harmillisen aktiivisesti noin kuusi-kahdeksan vuotta).
Paskavatsapostaus on tulossa, koska olen oppinut paljon. Aiemmista kolmesta paskavatsasta tässä linkki viimeiseen, sitä kautta pääset muihinkin!
Lue lisää: Paskavatsasta, osa 3 – Jääräpäinen nainen ja ärhäkkä suolisto
Ennen tämän kirjoituksen aloittamista, koska yhteishaku on nyt käynnissä, hain Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden kandin ja maisterin linjalle, ravitsemustiedettä. Oho. Riemuitsin myös tytärtäni, joka hänkin haki yhteishaussa, ammattikorkeaan muutamallekin eri alalle. Respect!
Postia Päiväkummusta eli kuulumisia suoraan s.postiisi!
En tuputa enkä tyrkytä enkä edes kysy muuta kuin etunimesi ja sähköpostiosoitteesi. Kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle. Koska asetukset ja säädökset turvaavat tietosi, saat sähköpostiisi vahvistuslinkin, ja sieltä kun klikkaat, pääset liittymään postituslistalle. Huomioithan, että toisinaan vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa. Kiitos kun saan kertoilla maaseudun kuulumisia sinullekin!
Lähteet:
https://minnacanthinseurassa.org/tietoa-minna-canthista/
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2816
https://minnacanth.kuopionkulttuurihistoriallinenmuseo.fi/canth/liikenai.html
https://kanttila.fi/historia/minna-canth/
https://peda.net/p/nuansorv/1800-luku/koulutus
Suvi Ratinen 18.3.2017, Minna Canth kirjoitti Puijon näköalatornin vieraskirjaan ja joutui aikansa ”somemyrskyyn” https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3011558
Ylönen Hanna Pro Gradu, 2001, Tyttöjen koulukasvatuksen tavoitteet 1880-luvulla
https://helda.helsinki.fi/items/a912bb61-98ca-4f45-9fe4-960bd866eb40
Arla Kanerva HS 20.1.2019, Minnalla on asiaa https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005970655.html