Söin nälkääni aivan liian suuren annoksen makaronilaatikkoa. Oikeaan maitoon tehtyä, ei laktoosittomaan. Jos vatsani olisi tavallinen, tuskinpa mitään. Jos tällä IBS-paskavatsallani olisi ollut hyvä vaihe, tuskinpa mitään, muutamaa pahanhajuista pierua enempää.
Mutta kun on taas ollut vähän oloja.
Hilpeintä tässä oli se, että tuo makaronilootaruokailu oli juuri ennen kun olisi pitänyt alkaa kirjoittaa tätä vatsan toiminnasta ja hyvinvoinnista kertovaa juttua. Laktoosillisen, liian ison satsin myötä jo valmiiksi piikit ja kynnet pystyssä oleva suolistoni antoi palaa.
Se raivostui ja jyrähti palautteensa kuin itse Zeus konsanaan.
Vatsani turposi lähes silmissä ja vetäytyi aivan hiljaiseksi. Sinne jysähti säkillinen sementtiä. Silloin koko olo menee kurjaksi, päänsärky alkaa kasvaa, ryhti painuu kasaan kun kaikki on käpertyneenä vatsan ympärille. Ei ole silloin mielentilassa hurraamista, keskittymiskykykin on luikkinut karkuun kuin puun alle kaatosadetta piiloon.
Ei siinä liikkuneet kirjoittajan aivosolut, eikä sormet näppäimistöllä.
No mutta. Tänään on uusi päivä.
Yritän siis tänään uudestaan,
sekä syödä viisaammin että kirjoittaa.
Koska vatsasynkistely on rasittavaa, ainakin näin julkisesti. Ajattelin erilaista lähestymiskulmaa, koska haluan näistä kuitenkin kirjoittaa, koska tiedän etten ole ainoa, joka tämänkaltaisen suoliston kanssa painii. Siksi tämä koko paskavatsapostaussarja.
Tein ehkä tähänastisen elämäni riemastuttavimman googlehaun etsiessäni tietoa postaukseen. Tunsin oloni niin valtavan taitavaksi kirjoittajaksi, kun kirjoitin googlelootaan kolme sanaa. Vitsi kakka erilaiset.
Kyllä. Tunnen olevani just siellä, missä tällaisen tutkittuun tietoon nojaavan ihmisen kannattaa ollakin! Ja toki, asianmukaisesti lähdelistaan lisättynä, kyllähän tuo vitsisivusto näyttää ihan pätevältä!
Mutta lue itse. Et voi väittää, etteivätkö pitäisi paikkaansa!
Sitä paitsi näistä saan noista paskavitseistä oivan aasinsillan Bristolin yliopiston tohtori Herringin luomaan malliin, mikä luotiin, jotta ammattilaisten olisi helpompi kommunikoida. Aivan yhtälailla kuin kipu luokitellaan asteikon mukaan, myös ulosteella on oma asteikkonsa, ykkösestä seiskaan.
Paskavatsasta – Vitsit ja Bristolit ja omat ajatelmani
”Jänökakka: Kakkaat sarjalla pientä papanaa.” tai jopa ”Toivokakka: Istut pöntöllä krampissa, pieraiset pari kertaa, mutta kakkaa ei vain tule.”
- Bristolin kaavan mukaan tämä on tyyppi 1 eli kovia, vaikeasti ulostuvia pipanoita.
- Vahva ummetus, juotko olleskaan tarpeeksi vettä päivän aikana?!
”Poksauta verisuoni päästäsi- kakka: Tällainen kakka tappoi Elviksen. Ei putoa ennen kuin olet yltä päältä hiessä, tutiseva ja punainen punnerruksen voimasta. Useimmiten tulee silloin, kun sinulla on kiire.” tai myös ”Märät posket-kakka: Kakka osuu veteen poikittain ja aiheuttaa ison molskahduksen, joka kastelee takapuolesi.”
- Bristolin tyyppi 2 eli kiinteä, möykkyinen, mahdollisesti vaikeasti ulostettava pötkö, ummetusta tämäkin.
- Juomasi veden määrä? Kuidut?
Bristolin tyypit 3 (yhtenäinen, kiinteä, kuitenkin vielä rakoja pinnassa) ja 4 (yhtenäinen, pehmeä ja sileä) ovat Niitä Optimaalisimpia kakkoja, kultaisia keskiteitä, unelma-asioita. Niille en varsinaisesti löytänyt vastinetta vitsilistasta. Ovatko kolmoset ja neloset siis kuin yksisarvisia? Niin tavoiteltavia ja harvinaisia, ettei niistä edes vitsejä väännetä?
No mutta, vitosesta seiskaan alkaa olla ripulijengiä ja taas tipahtelee vitsejä…
”Vellimahakakka: Kakkaat niin paljon, että painosi putoaa useita kiloja.”
- Tyyppi 5 eli pehmeitä, erillisiä klönttejä.
- Joutunet käymään useamminkin vessassa? Stressivatsa? IBS? Laktoosi-intoleranssi?
”Perämoottorikakka: Sitä tulee pärskähtävien pierujen välillä.”
- Tyyppi 6 eli kuohkeaa, puuromaista, lehmänläjätyyppinen.
- Selvästi jo haastavuuksia suoliston voinnin kanssa. Ethän vaan paina näitä villaisella, ainakaan jos pitkiä aikoja vaivaa?!
”Varpusparvikakka: Tämä kakka ryöpsähtää rajuna kertalatauksena ja pöntön sisäreunat ovat yltäpäältä kakassa.”
- Tyyppi 7 eli täysin nestemäistä, vesiripuli.
- Tähän nyt tahdon murahtaa painavan sanani. Ethän vain tätä katso pitkään? Mene lääkäriin. Ripuli ei voi jatkua pitkään ilman että se alkaa vahvasti verottaa kehoasi ja mieltäsi, voimiasi. Ripuli myös keikauttaa nestetasapainoasi ja siten suolatasapainoasi, minkä heilahdukset voivat olla erittäin haitallisia terveydelle. Se, että minä nauran suolistolleni, eihän se vain saa sinua luulemaan, että asia olisi naurun paikka??! Nauran, mutta omakantani kertoo, että kyllä on juostu labrakokeissa, tarkkailemassa natriumia ja kaliumia ja munuaisia ja ylipäänsä kehon vointia.
Minun paskavatsastani
Ärtyvän suolen oireyhtymän eli IBS:n oireet ovat moninaiset, voi olla joko ummetusta tai ripulia tai mitä vain. Minä edustan tuota Bristolin listan kuutosta tai seiskaa, joten vitseistä omin on ”Just nyt-kakka: Tällaisen sattuessa on parasta olla noin 10 sekunnin päässä pöntöltä”.
Myös seuraavat vitsikkäät nimet osuvat ja uppoavat:
Myrskytuuli. Aistiharhakakka (haju kertoo, että kakkaat, ääni että virtsaat). Yllärikakka (pierun yhteydessä housuun puskeva lusikallinen-kauhallinen). Actionkakka (raivokkaat pierut ja voimalla ulostuvasta kakka, jossa myös kovat äänet).
Ei, se ei todellakaan naurata silloin kun se on päällä ja ei, en naura kenenkään muun vatsaongelmille enkä todellakaan kehota ketään hoitamaan huonoa vatsaansa yhtä huonosti kuin minä hoidan omaani.
Mutta kun ei se itkeminenkään auta, päinvastoin.
Hymy ja nauru ovat ainoat, mitä kannattaisi viljellä aina siellä vessailujen välissä. Ja muuten joo, totta, nimenomaan myös vessaillessa (palaan tähän myöhemmin)!
Itkiessä ja murehtiessani suoliston surkeaa kuntoa, käperryn kipuni ja surkeuteni ympärille, ihan siis konkreettisestikin, mikä vain lisää kipua ja surkeutta, koska se, mihin kiinnität huomiosi, se kasvaa ja kukoistaa.
Nauraessani ja pöljäillessäni kehoni auttaa kestämään sen, mihin olen taas ajautunut/ ajanut itseni (selitän väitteeni seuraavassa paskavatsapostauksessa). Nauru, koska kuten Sydänliitto kertoo, ”Nauraessa sydämen syke kiihtyy, verenpaine nousee, verenvirtaus lihaksiin lisääntyy ja mielihyvähormoni endorfiinin tuotanto kiihtyy. Hengitys tehostuu ja keuhkot täyttyvät hapekkaalla ilmalla.”
Siksi minä yritän (epätoivoisestikin) nauraa itselleni.
Ja tuolla naurun meriittilistassa, siellä se on! Se mitä olen testannut, ja toimivaksi todennut kipukouristelujen aikana.
Hengitys! Ja täyttyvät keuhkot! Hengityksen myötä pömppööntyvä ja ihan rusinaksi tiukkaantuva vatsa!
NE ovat tässä olleet oman empiirisen tutkimukseni keskiössä ja niistä tahdon sinullekin kertoa. Että saisit jotain, mikä ehkä auttaisi omissa vatsakivuissasi, ehkä.
Ensimmäisessä paskavatsapostauksessa kirjoitin, ”Oletan, että minulla on superpahisbakteerien ryhmäorgiat suolistossani, mutta sekin on seuraus jostain, ei syy.”
Toisessa paskavatsapostauksessa kirjoitin, ”Mutta jos sinä olet tämän perusteella päättänyt, että olen typerä urpo, joka syö itsensä sairaaksi, tuskin saan sinua suostuteltua ajattelemaan mitään muutakaan. Sitä paitsi olet oikeassa.”
Paskavatsasta oppimiseen. Aika loikka!
Haastavahan tämä aihe on, olla IBS- eli ärtyvän suolen oireyhtymän tyyppi, todellakin. Työtä joutuu tekemään monella rintamalla. Täytyy selvitä läpi niiden kaikista vaikeimpien aikojen, kun se varpusparvikakka pitää lähellä vessaa, niin että elämä käy aika pieneksi ja vointi hyvinkin heikoksi.
Täytyy opetella ymmärtämään ruoka-aineita sen verran, että osaa välttää tai lisätä, lähinnä siis ruoka-aineiden suhteen. Tämä taas tarkoittaa itsensä tarkkailua, mikä aina on kuin miekan terällä kävelyä.
Eivät nuo silti ole vaikeimpia.
Ongelmallisimpia ovat omat tavat ja tottumukset. Niitä on vaikea muovata uusiksi, vaikka hyvinkin konkreettisesti suolisto kertoo mielipiteensä tasaisin väliajoin. Koska jos tasaisin väliajoin suolisto raivostuu, mutta elämässä ei varsinaisesti ole tapahtunut mitään suuria muutoksia oman terveyden, tai läheisten voinnin ja terveyden, tai työpaikan, tai taloudellisen tilanteen, tai stressin määrän tai muun vastaavan suhteen, joutuu kääntämään katseensa itseensä.
Jos mikään ei muutu, ei mikään muutu.
Ja auts, sepä se onkin.
Olen taannoin kirjoittanut postauksessani, ”Olennaistahan ei ole epäonnistuminen, ainakaan siinä mielessä miten me siihen aina suhtaudumme. Olennaista on se, mitä epäonnistuneen tapahtuman tai kokeilun jälkeen tekee.
Emme me kerrasta opi, vaan samaan virheeseen johtava tilanne tulee väistämättä eteemme uudestaan. Miten siis suhtaudumme asiaan ja toimimme seuraavan kerran, kun sama tilanne toistuu?
Voisiko yksi vaihtoehto olla ohjeet, mitkä yleensä ovat tarkoitettu kirjailijoille, mutta Stephen King laittoi muotoon ’Kill your darlings’?”
Sinun vatsavaivojesi taustalla saattaa olla jotain aivan muuta kuin minulla, jolloin sinun toimintatapasi on aivan eri kuin minun. Minä tiedän, että minun kohdallani ainoa vaihtoehto on tuo eri tavalla tekeminen, tapojen muuttaminen.
Minun suolistoni huonoissa jaksoissa on kyse lyhenneistä yöunista, mikä muun muassa tuo suolan ja sokerin himon, mitä ahmimishäiriö vielä kasvattaa. Kyse on myös edellä mainittujen luomasta tapaluupista (ärsyke-toiminto-palkinto). Ei siis ole kyse fodmapista tai laktoosista tai makaronilaatikosta, eipä ole.
Omien ajatuskaavojen ja tapojen muovaamisesta, ajanhallinnasta ja hyvinvoinnista huolehtimisesta, niistä on kyse. Epäonnistumisesta, onnistumisesta, oppimisen psykologiasta. Taas siis olen tässä samassa pisteessä, että oivallan sen minkä jo oivalsin, ja muistan että jo unohdin.
Saa aikaan halun paukkasta päätään seinään, että taasko tässä, taas kehää kiertäneenä.
Mutta mitä päätä seinään, höpöhöpö!
Olkoonkin, olen taas tässä, turvonneena, tyyppi seiskan vatsalla ja siksi mielellään vessan lähellä pysyvänä ja päänsärkyisenä, kyllä. Silti, olenhan minä tämän kierroksen aikana oppinut vaikka mitä!
Olen oppinut auttamaan itseäni silloin kun vatsan kipukohtaukset ovat pahoja (syvään ja rauhassa hengittäminen niin että vatsa pömppööntyy ja littaantuu, pää alaspäin oleminen eli vaikkapa joogan alaspäin katsovan koiran tekeminen ja ylipäänsä liikkeellä pysyminen, sekä kivussa että muutenkin).
Kipukohtausteni määrä on selkeästi pienentynyt eivätkä ne ole enää niin ankaria, nyt kun olen löytänyt parhaan kuidun lähteen ja sille myös seuralaisen (psyllium ja kauragurtti, joka ei mene niin möhnäiseksi kuin jogurtti, vaikka teelusikallisenkin laittaisin psylliumia) ja muistan juoda tarpeeksi.
Olen luonut valokuvaaja-/taitelijaitselleni koko vuoden projektin, ”Vain villasukat pysyvät”, missä menen metsään vain oleilemaan ja missä seuraan luonnon ja sään lisäksi nimenomaan suolistoni tilaa ja omaa hyvinvointiani ja missä saan joka kuvauskerrasta tyytyväisyyttä itseeni.
- Hei! Tästä postauksesta pääset tuosta lukemaan ja myös liittymään Postia Päiväkummusta -viikkokirjeen tilaajaksi! Kaikki vaikuttaa kaikkeen, myös villasukissa
Lisäksi ovat nämä kolme paskavatsajuttua, sinun luettavaksesi, ja neljäskin tuloillaan viikon päästä.
Kierros kierrokselta sitä tulee kokeneemmaksi (tuleehan?!) ja sitä paitsi, hiljaa hyvä tulee, eikö!?
Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti!
Minna
Ja hei. Tämä ei vielä tullut mukaan tähän postaukseen, vasta seuraavaan, mutta laitanpa kuitenkin linkin Suvi Toivola, Ärtyvän Suolen oireyhtymä – Mitä uutta hoidosta?
Lähteet:
Minna Korhonen, Yle 20.09.2016 (päiv. 19.10.2018) https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/20/mita-kakkasi-kertoo-terveydestasi
Virve Järvinen, 24.6.2015 (päiv. 28.5.2018) https://sydan.fi/artikkeli/nyt-kylla-naurattaa/
Ja sitten nämä vitsit, kyllä! https://www.vitsit.biz/vitsi/kauhuvitsit/3404