Nyt on taas niin paskajuttu, ja nyt sukellamme syvään. Sinne paskaan, ja kipuun, ja väsymykseen.
Kaikki, mitä tässä nyt on, koskee itseni lukemia ja oppimia asioita. Toiminnallisista vatsavaivoista minulla on kokemusta vain IBS:stä eli ärtyvän suolen oireyhtymästä. Muusta en tiedä, enkä muista.
Unohdetaan siis laktoosi-intoleranssi keliakia antibioottiripuli refluksitauti haavainen paksusuolentulehdus Crohnin tauti sepelvaltimotauti mikä oireilee mahan alueella haimatulehdus krooninen munuaisten vajaatoiminta mahatulehdus ja mahahaava maksakirroosi hepatiitti peräpukamat rasvamaksa sappikivitauti suolen umpipussitauti turistiripuli ummetus virtsakivitauti
JA
keskitytään nyt vaan tähän minun paskajuttuun. Tai siis minun ja ihan muutaman muunkin paskajuttuun (Ärtyvän suolen oireyhtymän esiintyvyys on aikuisväestössä on Suomessa 5–16 %, riippuen käytettävissä olevasta kriteeristöstä. Lähde tervevatsa.fi)
Paskajuttu – Tervevatsa vs. paskavatsa
Tervevatsat ottavat tietoisia riskejä, ”Mä kyllä tiedän, ettei tämä sinihomejuusto ja kalja (tai kaalilaatikko tai hernerokka jne) sovi minulle, mutta kun nyt niin tekee mieli!!” ja seuraavana päivänä kyllä lähellä olevat haistavat, että joku nyt tuottaa niin häijyjä hajuja että…
Me paskavatsat syömme omasta mielestämme juuri siten kun olemme kipuilevan vatsamme myötä oppineet mutta kappas kepponen, nyt sattuikin olemaan tavallista suurempi stressi, joten me paskavatsat itkemme vatsan kouristelujen kanssa, ihmetellessämme mitä väärää nyt on tullut syötyä.
Että oliko se nyt se näkkileipä, vai se omenapiirakka.
Tervevatsa harmittelee, ettei voi syödä paprikaa kun se vähän närästää, me paskavatsat suremme kun vatsan rauhaa etsiessämme (myös fodmap-dieetiksi kutsutaan) emme voi syödä maitotuotteita palkokasveja viljatuotteita puolta hedelmävalikoimasta ja siis oikeastaan hyvä on syödä vain perunaa ja mustikoita ja kanamunia jos niitäkään.
Tervevatsa kiroilee nykyistä ruoan hintatasoa, me paskavatsat suremme sitä, kuinka gluteenittomat tuotteet maksavat kolminkertaisen hinnan niihin kalliisiin perustuotteisiin verrattuna.
Katkera? Minä?
Vähän, mutta paljon vähemmän kuin olin, tai voisin olla.
Valinnoistahan se on kiinni. Minä itse valitsin viettää ripulissa kuukausien jaksoja putkeen, koska en jaksanut ottaa hommaa hanskaan. Vatsani valitsi uudestaan ja uudestaan takoa järkeä päähäni, aina raskaammalla kädellä.
Jos siis joku saa minut ymmärtämään tapoja, millä vaalin omaa hyvinvointiani ja teen kerrankin oikeita valintoja, ei, en ole katkera.
Paskajuttu – Minun arki ja viisaampien tiedot, rinta rinnan
Mutta siis tässä, näytän mitä tarkoitan. Vuorotellen minun paskavatsapäiväkirjaa, ja netin hyviltä sivustoilta kerättyä tietoa (linkit lopussa!)
Tyypillisiä ärtyvän suolen oireyhtymän oireita ovat vatsakipu, turvotus ja suolen toimintahäiriöt. Myös monia muita suoliston ulkopuolisia oireita esiintyy enemmän. Tyypillisiä ovat esim. fibromyalgiaa, päänsärky ja selkäkipu. Joskus ärtyvä suoli liittyy myös psyykkisiin tekijöihin kuten masennukseen ja ahdistukseen.
14.10. Kakka! Ties milloin viimeksi!
10.11. Vesiripuli, toista tai kolmatta päivää.
29.11. Kiitos herkkujen ja mokkapalakuorrutteen, on vatsa ollut kolme viimeistä päivää vesiripulilla.
1.1.2022 Vesiripulilla jo monetta päivää.
16.1. Kipukouristelukohtaus mikä päättyi vesiripuliin ja kovan kivun takia oksentamiseen ja täydelliseen uupumukseen.
Keskeistä on ymmärtää vatsan alueen kipukynnyksen alentuminen. Samantyyppinen kipukynnyksen alentuminen havaitaan muissakin kroonisissa kiputiloissa, esimerkiksi selkäkivussa. Kipukynnyksen alentuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että IBS -potilas aistii suolen pingotuksen voimakkaammin kuin terve.
11.2. Herkkuja, karkkia, suklaata kaksin käsin, täysi vesiripuli.
21.2. Kiitos herkkuvuorien, edelleen vesiripuli.
13.4. Ripuli alkoi aika pian uudestaan rauhallisen maaliskuun alun jälkeen. Eilen ei tullut ulos yhtään mitään.
16.4. Illalla erittäin epämukava oli ihan ylävatsaan, vatsa hiljeni ja jysähti aivan tyystin ja se jos mikä on todella pelottavaa. Joogaaminen ja hulavanteen pyörittäminen hiukan auttoivat.
30.4. Kunnon oikea kakka!!! Ties kuin monta kuukautta sitten ollut vastaavaa!!
4.5. Vesiripuli ennen kun edes sitä ensimmäistäkään kahvikupillista juotu. Vatsa on eri tuntuinen, pelottava, olen astunut jonnekin vielä syvemmälle tämän kanssa. Kirjoittaessani tätä kello on yhdeksän aamulla ja olen ripuloinut vissiin neljä kertaa. Silkkaa vettä. Lisäksi ruokatorvessa alhaalla, rintalastan alapuolella on paino, ja vatsan meteli on hämmentävä.
Ärtyvän suolen oireyhtymä vaikuttaa merkittävästi elämän laatuun ja siitä aiheutuvat haitat ovat verrattavissa astman tai migreenin aiheuttamaan elämän laadun heikkenemiseen. Oireiden vaikeusaste vaihtelee lievästä hyvin hankalaan, elämänlaatua merkittävästi heikentävään oireistoon. IBS:ssä on tyypillistä, että oireet vaihtelevat päivittäin ja viikoittain. Helpompaa, vähäoireista jaksoa seuraa vaikeampi oireinen jakso, jolloin oireita esiintyy tiheämmin ja ne ovat vaikeampia.
5.5. Mieluisa kuvauskeikka, jonka onnistumisesta kaikki olivat samaa mieltä. Ei kunnon syömisiä ollenkaan koko päivänä, juominen selkeästi vähäisempää kuin normaalina päivänä. Hyvä päivä, mukava päivä, illalla aivan uuvuksissa.
Summasin itse 6.5: Paino nyt ehkä noin 67–68 kiloa (olen 160 cm pitkä). Turvotusta on, sormus kiristää, silmät piilossa. Tummat silmänaluset. Hienoisia päänsärkyjä, pitkiä, monien päivien, mihin ei mikään auta. Migreenejä, joihin onneksi lääkkeet auttavat, hyvä niin, koska se kipu ja huonovointisuus. Mutta kuiteski, meditaatiot rullaavat täydellisesti, joka päivä, keppijumppa myös ja työpäivät. Nyt täysin uuvuksissa, suolisto voitti, ylläri.
Ärtyvän suolen oireyhtymä on ns. toiminnallinen vatsavaiva. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suolen toiminta on häiriintynyt, mutta häiriölle ei löydy selittävää tekijää. Selitystä ei löydy suolinukan atrofiasta, ei kasvaimista, ei tulehduksesta tms. -suoli on terve tähystyksessä, eikä veriarvoissa ole poikkeavaa. IBS ei myöskään lisää syövän tai muun vakavan taudin riskiä. Ärtyvä suoli on pikemminkin ominaisuus kuin sairaus, siihen ei ole parantavaa hoitoa. Valtaosalla oireet helpottavat ajan myötä tai pysyvät ennallaan, vain joka viidennellä oireet vaikeutuvat.
16.8. Järkyttävä jysäri, ja kostea helle.
22.8. Vesiripuli
3.9. Pariin päivään en ole juonut kunnolla, ei maistu. Illalla tummahkoa pissaa (ylläri…). Kroppa jumissa.
7.9. Mielentila eilistä syvemmällä. Itkuinen, väsynyt, kroppaa kolottaa ja se on aivan jumissa. Ei kakkaa pariin päivään.
12.9. Päänsärky jo jonkun aikaa. Monetta päivää? Viikkoa? Ei kakkaa.
14.9. HYVÄ KAKKA!!
20.9. Söin liikaa huonoa suklaata.
4.10. Nuha, mitä en hoida. Ei kakkaa. Hurja huoli yhden kissan terveydestä, onneksi metsähommat auttoivat.
5.10. Hyvä päivä. Karkkia ja mutakakkua moneen kertaan.
7.10. Unohdin syödä aamulla, kun oli kiire, enkä bussimatkan takia uskaltanut syödä. Vasta kello 19 ruokaa ja karkkia.
8.–13.10. Hyvin menneen ja onnistuneen kuvauskeikan, missä en syönyt enkä juuri juonut, jatkeeksi migreeni. Ei oikeastaan särkyä, pelkkiä auraoireita. Puhuminen vaikeaa, kirjoittaminen ei sujunut koska luovuus oli karkuteillä, kasvojen toinen puoli oli jähmeämpi. Mutta oi se tunne, kun tunsi tulevansa takaisin itseensä. Se oli yksi elämäni tähtihetkistä!
Huoli lapsesta, joka onneksi osasi sitten mennä lääkäriin ja pääsi psykiatriselle hoitajalle juttelemaan ja sai nukahtamiseen lääkkeet. Supermukavaa oli kirjamessut, mutta siellä ei paljoa tällainen laktoositon-gluteeniton syönyt, eikä tarpeeksi juonutkaan. Siitä muutama päivä eteenpäin alkoivat olotilat olla aikas outoja. Ihmekö, verenpaine oli 92/52.
2.–3.11. Vesiripuli ja outo olo edelleen.
4.11. Normaali verenpaine, olo alkoi helpottaa. ”Pystyn taas hengittämään kunnolla jeeee!!”
8.11. NORMIKAKKA!!!
11.11. Turvotus mahtavana, sormet ja naama ainakin. Päätä särkee. Mieli alempana.
14.11. Valvoin puolen yötä, kävelin ulkona puolisen tuntia, kipeää vatsaa rauhoittaakseni. Muutaman tunnin nukuin aamuyöllä, aamu meni vessassa. Mitä helvettiä mä nyt taas söin???
Paskajuttu – Koska elämä
Mm. stressi ja väsymys vaikuttavat oireisiin.
Jep. Ei vatsan toimintaa voi irrottaa muusta elämästä. Stressi, kiire, huoli, kaikki vaikuttavat oireisiin ja siihen, kuinka tämä IBS aaltoilee.
Mikä minua siis on keikuttanut?
Ruuhkavuosien päättyminen eli kuopukset muuttivat pois. Pitkät tarjoilijankeikat, tosi pitkiä, tosi satunnaisesti. Kalle-kissan lopettaminen. Portaissa liukastuminen ja sen tuoma säikähtäminen. Kaksisuuntainen, joka taas on aktivoitunut, kiitos ruuhkavuosien päättymisen.
On toki kyllä oikeita, isoja syitä! Tuo kaksosten poismuutto vaikutti läpi vuoden ja osin sen myötä olisi todella houkuttelevaa lähteä selittelemään vielä enemmän. Mutta jos sinä olet tämän perusteella päättänyt, että olen typerä urpo, joka syö itsensä sairaaksi, tuskin saan sinua suostuteltua ajattelemaan mitään muutakaan.
Sitä paitsi olet oikeassa.
Olen typerä urpo, joka syö itsensä kipeäksi vaikka samalla osaisikin ihan pätevästi ja ammattitaidolla auttaa asiakasta, joka elää aivan vastaavanlaista aikaa, vastaavanlaisen paskavatsan kanssa.
Lähelle on aivan tolkuttoman vaikea nähdä.
Omia tapoja ja tottumuksiaan on vaikea muovata uusiksi, vaikka näkisin mitä niillä saa aikaan. Huonotkin tavat ovat mielelle turvallisemmat kuin uusien tapojen opetteleminen, siinä kuitenkin roikkuu useita viikkoja tyhjän päällä kun ajaa uutta sisään.
Ajatus tähän toiseen paskavatsapostaukseen tuli facebookista. Nainen näytti kuvaa itsestään, ja toivoi, että ihmiset ensin miettisivät ja vasta sitten onnittelisivat raskauden takia. On jo aivan riittävän vaikeaa elää paskavatsan kipujen kanssa, ilman, että ympäristösi on onnellinen kipuilevasta ja turvottavasta suolistostasi, ja kyselee milloinka se syntyy.
Perkele.
Ymmärrän naista täydellisesti, koska tiedän, että raivostuneen vatsan myötä kehonpaino voi singota kilolla päivässä, kun neste jää jumiin kroppaan. Tiedän kivut. Todellakin tiedän. Mutta tiedän myös sen, että omilla valinnoilla ja elämäntavoilla pystyy paskavatsaa auttamaan.
Se on onni mutta se on myös ongelma.
”No tää nyt on tällane paskavatsa, aina ollu tällane!” on erittäin tehokas viesti mielelle olla tekemättä mitään muutoksia. Tosiasiahan on se, että ihminen astuu muutoksen suuntaan vasta sitten kun paikoilleen jääminen on kipeämpää.
Pätee erityisen hyviin minuun, tämän paskavatsani kanssa.
Siksipä se on ongelma, että voi itse auttaa itseään. Se vaatii muutoksia, isojakin. Onneksi on paskavatsa, joka huomauttaa siitä, kuinka niin paljon on korjattavaa yöunissa, nestetasapainossa ja liikunnan määrässä ja laadussa.
Keho on viisaampi. Se kerta kerralta vääntää tiukemmalle oireita ja tuntemuksia ja kipua niin että tällainenkin jääräpää tajuaa.
Ymmärtää kuunnella kehoaan, sitä viisaampaa.
Kiittäen ja kumartaen
Minna Alaspää
P.S. Eka paskajuttu oli tämä: https://paivakummunminna.fi/artyvan-suolen-oireyhtyma-ibs/
Yhden paskavatsapostauksen siis tulen tekemään siitä, miten nämä minun oman fodmap-dieettini ensimmäiset neljä viikkoa ovat menneet, ruokapäiväkirjan kanssa, ilman mitään herkkuja ja muutenkin hyvin raskaasti rajoitettujen ruoka-ainevalintojen kanssa.
(Vaikka aikas puskista on takapakkeja ja kipuiluja tullut, silti sanoisin, että hyvin!!)
Lisätietoa:
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00068/artyvan-suolen-oireyhtyma-ibs
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01265/artyvan-suolen-oireyhtyman-ravitsemushoito
https://www.pronutritionist.net/2011/05/ibsn-ruokavaliohoito-fodmap-hiilihydraatit-osa-2/
https://www.pronutritionist.net/2011/05/mika-on-artyvan-suolen-oireyhtyma/
https://www.pronutritionist.net/2011/05/fodmap-hiilihydraattirajoituksen-toteutus-ja-teho/
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/artyvan-suolen-oireyhtyman-ruokavaliohoito/