Ärtyvän suolen oireyhtymä IBS, pelkkää mielikuvitusta koko juttu?

”Sä oot siis ihan Fast and the Furious!” tokaisi mies, pohdittuaan hetken.  

Saman asian ympärillä pyörin myös viestitellessä tyttäreni kanssa. Laitoin hänelle kuvan minusta ja KattiKatista, istuksimassa säkkituolissa. ”Me otetaan täällä KattiKoon kanssa iha tsillisti. Sillä on joku jättimäinen läheisyyden tarve ja mä valvoin puolen yötä kipeän vatsan kanssa. Jos kirjoittaisin kirjan hitaasta erakoitumisestani, se voisi alkaa lauseella ’Kaikki on ihan okei kunhan ei mene kauas vessasta.”

Vastaus tuli vikkelään, ”Mutta nyt sä oot yläkerrassa, aika kaukana vessasta!”

Jep. Tykkään elää vaarallista elämää?

Vielä tuota samaa vatvoin äitinikin kanssa, kun hänelle laitoin viestiä, ”Mulla on suolisto varmaan aivan romuna, ne vuosikymmenien herkkumäärät ovat epäilemättä tehneet tuhojaan.” Äidille erityispisteet siitä, että isosta huolestaan huolimatta vastasi, ”Mistäs saatais uudet suolet sulle?”

Vaikka yö oli ollut surkea ja voimat huvenneet samaa tahtia vessassa käyntien myötä, sain taas hyvät naurut ja tuota ajatuskulkua piti jatkaa uudella viestillä, ”Totta!! Oisko jossain suolistokauppaa? Ja toisaalta, mitä ne sitten maksais? Jos on kauheen kallista, niin uusisi vain osan? Mutta oisko se sitte peräpäästä vai alkupäästä?”

Olinpas todella vitsikäs. Oliko siihen aihetta?

Eipä juuri, ja juuri siksi, sitäkin enemmän.

Ärtyvän suolen oireyhtymä IBS

Kouristeleva vatsa piti hereillä läpi yö. Liike on aina lääke, paitsi sinä yönä, koska puolen tunnin kävelyn jälkeen kouristuksen edelleen olivat. Toisaalta liike ON aina lääke, vatsa olisi voinut olla vaikka ja kuinka kipeämpi, ilman kävelyä. Sitä paitsi, usva ja kuunvalo silloin puoli neljältä, oli niin kaunista kävellä edes takaisin tuossa meidän hiekkatiellä.

Tuo viittaus Fast and the furiousiin, nopeiden autojen ja ketkujen ihmisten leffasarjaan tuli siitä, kun kerroin vatsani voinnista ja siitä, kuinka suolisto oli taas raivostunut minuun, ja ilmoitti sen tavalla, mikä ei jättänyt minkäänlaista epäselvyyttä siitä, kuka on pomo.

Suolisto kommentoi räjähtävästi. Roiskivasti.

Mikä yhdistää vauvojen äitejä, vanhusten hoitajia, hevosten omistajia ja huonovatsaisia ihmisiä?

Kyllä.

Kakka. Uloste. Paska.

Sitä tarkkaillaan, seurataan, kytätään, toivotaan, huolehditaan. Siitä puhutaan ja sitä tarkistellaan tavalla, mitä kaikki (häveliäämmät tai hyvinvoinnista ymmärtämättömät) eivät ehkä ymmärrä.

Kakan muutoksista, koostumuksesta, ilmaantumisten lukumäärästä, tai tulemattomuuksista, niistä ollaan erittäin tietoisia. Fast and the furious tuli siitä, kun kerroin vatsani heittävän pihalle kaiken. Vauhdilla ja raivolla. Vaikka kyseisenä päivänä ruoka-ainevalikoimani oli niinkin huikea kuin banaani, pähkinät, mustikkakeitto, kinkku ja kananmunat, silti, kaikki lensi pihalle.

Lensi pitkin pyttyä, niin kun on tehnyt tässä viimeisien vuosien aikana aikas useastikin. Sinä siis joka hermostuit otsikosta, voit nyt nauraa siellä. Vaikka sitten sitä kuuluisaa paskaista naurua, koska paskan ympärillähän tässä aikalailla nyt pyörin.

Otsikossa väitän, ettei syytä ärtyvän suolen oireyhtymään ole olemassa. Ehkä ei olekaan, mutta oireita kyllä on paskamaisen paljon (ei juma miten tyhmiä vitsejä tähän nyt puskee, tähän tekstiin, pahoitteluni… 😀 )

Ärtyvän suolen oireyhtymä & sähköallergia – Aikamme yksisarviset??

Sanoisinko, että tästä kun miettii vuoden taaksepäin, on aikaan mahtunut ehkä yksi hyvän vatsan kuukausi. Loput ovat vaihdelleet löysävatsan ja vesiripulin välillä. Eipä se tainnut se sitä edeltäväkään vuosi ole häävimpi. Löysän vatsan jaksot venyvät kuukausien mittaisiksi; niihin löydän paljon oletettuja taustoja mutta huomattavasti vähemmän keinoja hoitaa.

(Ja aina kun on tarpeeksi huono ja pitkä kausi takana, mangun lääkäriltä lähetteen labraan, että näen, ja aina on ollut kaikki okei.)

Ja siis jos ärtyvän suolen oireyhtymä, IBS, on sinulle outo asia, siitä on niin paljon hyvää tietoa, etten sitä nyt ainakaan tähän postaukseen ala työntää. Lopun linkkilistassa on hyvää luettavaa!

Erittäin mielenkiintoinen oli juttu moniallergisista, kenen elämä ajautui todella ahtaaksi, kun oireita tuli loppuvaiheessa jo melkein mistä vain (jutun linkki tekstin lopussa!).

Tuo ajatus koskee vain kemikaaleja, sisäilmaa, sähköä, mille herkistymistä pidetään ihan huuhaana, mistä väitetään ettei sellaista ole olemassakaan, että kuvittelevat oireet. Pöh sanon minä, eivät he kuvittele, ei kait kukaan tahdo vapaaehtoisesti tehdä elämästään helvettiä!

Hesarin juttu kertoi siitä, kuinka oireilu oli vahvaa, oikeaa ja tunnistettavaa. Syytä vaan ei oikeasti enää ollut olemassa ja tätä jäin miettimään, tätä syy-asiaa, minun paskavatsani kannalta.

Syön hyvää ja mieluisaa ruokaa ja välipaloja, mitkä ovat gluteenitonta, laktoositonta, makeutusaineetonta, hiilihapotonta, miedosti maustettua ja olen myös raitis enkä tupakoi, joten ripuloinnin, kouristelujen, suoliston nopean toiminnan syy on psykosomaattinen.

Syytä ei siis ole.

Tai siis on.

Mutta se voi olla kehoni keksimä. Vastalauseeksi mieleni toiminnalle.

Tai toisin päin.

Tai voi olla, että se on ollut oikeaa, suolistosta lähtöisin olevaa, mutta vuosien myötä se on muuttunut mielen tuottamaksi, niin että alan kohta olla samassa jamassa kuin moniallergiset, kenen pitää muuttaa erämaahan asumaan, etteivät kipuilisi niin paljon.

Kun pelkään, että kohta vatsa raivostuu, tuotan raivostumisen itse, silkan stressin ja hermoston toiminnan kautta?

Totta, omalla vääntyneellä tavallaan?

Silloinhan tarvitteisin enemmän terapiaa kuin ravintorajoituksia, eikö?

(Hitsi miten mielenkiintoista, oikeasti!!)

Paskavatsa vai litium vai nestehukka vai stressaava hermosto?

Pohdiskellessani tätä psykosomaattista ja olematonta syytä, kirjoitin näin:

”Kaikki labrat, mitä on litiumin käytön takia otettava vuosittain olivat okei. LDL-kolesteroli, glukoosi, kilpirauhanen, munuaiset, maksa, hemoglobiini, suolat, verenkuva. Olen niin ylpeä ja onnellinen mun kehosta!! Kaikki nämä vuodet, kun olen ollut sodassa itseni kanssa (tai siis mieleni eri puolet ovat olleet sodassa), on kehoni jaksanut pysyä toimintakykyisenä.

Huolimatta kaikista mun tekemisistä ja tekemättä jättämisistä ja huolimatta siitä, etten keholta koskaan ole kysynyt mitään, silti, kaikki on okei.”

Kun mieli vääntää kuvitellun tai todellisen haasteen kanssa (ja nämä molemmat siis tuntuvat yhtä konkreettisilta!), on kehon jossain vaiheessa pakko ottaa kovemmat aseet käyttöön ja minun tapauksessani IBS-vatsa, ärtyvän suolen oireyhtymä, siinäpä se on!

”Toiminnallisille vatsavaivoille”, ainakaan ärtyvän suolen oireyhtymälle, ei ikinä tule löytymään syytä, samalla tavalla kuin on syy löydetty kuin vaikkapa diabeteksessa tai covidissa tai vesirokossa tai poliossa.

Vai mitenhän saisi IBS-vatsan syitä mitattua verinäytteestä, jos kyse onkin siitä, miten osaa käsitellä tunteita, tai pysähtyä mielen oireiluihin? Näkyykö se virtsanäytteestä, ettei enää jaksa työpaikan hirvittävän tukahduttavaa ilmapiiriä? Tai sydänfilmissä, että on kadoksissa itsensä kanssa eikä oikein tiedä, mitä elämältään tahtoisi? Tai kakkanäytteestä, että on vuosien myötä uuvuttanut itsensä ja läheisensä?

IBS ei koskaan näy verikokeissa tai kakkanäytteissä eikä todennäköisesti tähystyksessäkään, mutta seuraus kyllä näkyy, ainakin minun vessanpyttyni seinämissä.

Syy saattaa näkyä, jos aletaan tutkia suoliston mikrobiston laatua, sitä kuinka paljon on hyviä ja kuinka paljon huonoja bakteereja. Mutta ei sekään varsinaisesti ole syy eikä varsinkaan se juurisyy, se, mistä kaikki johtuu.

Oletan, että minulla on superpahisbakteerien ryhmäorgiat suolistossani, mutta sekin on seuraus jostain, ei syy.

Koska syy on psykosomaattinen.

Vai onko tässä nyt paskavatsaa mutta myös muuta? Koska siis mitä enemmän tämä rakas suolistoni minua opettaa, sitä enemmän olen alkanut mietiskellä ja tutkia. En tähän nyt kuitenkaan sen enempää ala kirjoittaa ajatuksiani, koska vasta itämässä ovat, mainitsen vain:

• Oireileeko suolisto siis vain siksi, että kehon suola- ja nestetasapaino aaltoilee? Peruslääkkeeni tuottavat ongelmia nestetasapainon kanssa, minkä häiriöt voivat näkyä vaikkapa ripulina.
• Löysä kakka tai ripuli keikuttavat nekin nestetasapainoa, mikä taas voi vaikuttaa verensokeriin, mikä taas ”Ihan kauhee makeen himo pakko syödä karkkia ja suklaata!!” eli sotkee vatsa-asiaa entisestään. Kuinka paljon on ahmimishäiriötä ja kuinka paljon silkkaa nestehukkaa? Mikä tässä on se kana ja mikä se muna?
• Suoliston ja aivojen yhteys JA tutkijoiden ajatus siitä, että kaksisuuntainen mielialahäiriö olisikin mikrobistosta, siinäpä vasta onkin!

IBS ja FODMAP – hiljaa hyvä tulee?

Oli mikä oli, usein kehotetaan hoitamaan IBS-suolistoa FODMAP-dieetillä. Siinä pitkän ajanjakson aikana testataan, mitä pystyy syömään, mitä vatsa kestää, jotta pääsisi mahdollisimman monipuoliseen ravitsemukseen, mahdollisimman pienin ruoka-ainerajoituksin.

Minun oli helppo tämä aloittaa. Tuo yöllinen valvominen, mistä jutun alussa kerroin, johti siihen että vatsa tyhjäsi itsensä niin hyvin mitä se nyt voi tyhjätä. Se tuli hiukan puskista, koska olen syönyt aika siististi.

Mutta koska vatsa on kiukkuinen, silloin ei voi syödä paljoa, ei annosten koossa eikä myöskään ruoka-aineiden määrässä mitattuna. Siksi ainakin minun on helppo aloittaa oma testailuni, sillä yleensä vaikeimpien vatsajaksojen jälkeen ruoka-aineiden määrä lähes olematon (ja niin myös voimat ja vireys). Helpompi on lähteä nollasta ylöspäin kuin ruokaröykkiöitten keskeltä ensin tyhjyyteen ja sitten ylöspäin.

Tässä mennään jälleen kerran oppimisen psykologiaan, siihen kuinka yrityksen ja erehdyksen kautta etsitään Sitä Kultaista Keskitietä ja rennompaa olemista (ja vähän vähäisemmässä nestehukassa keikkumista…).

Kun nyt siis oman FODMAP-kuurin aloitin, minulla on:

• kirkas tavoite (”Haluan pystyä syömään kunnolla ja elämään kivutta.”).
• vahva motivaatio (”Haluan elää ilman, että täytyy koko ajan olla vessan lähellä!”).
• palkinnot olemassa ja myös vahvistuvat koko ajan (”Tällä viikolla tullut jo kolmena aamuna IHAN OIKEA KAKKA!!”).
• ajatus siitä, että saan herkutteluhimoni/ ahmimishäiriön pienenemään.

Olen siis kävelevä empiirinen koe, jolla on jääräpäinen mieli, sairaan nopee suoli ja ärhäkkä mikrobisto. Ei paha!

Ajastasi kiittäen

Minna Alaspää

Linkit:

(Juttu on tilaajille!) ”Näin äiti ja tytär paranivat vakavista yliherkkyyksistä – tutkijan mukaan sisäilman vuoksi oireileva voi ohjelmoida aivonsa uudelleen”, Annikka Mutanen HS 4.9.2017

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005350373.html

”Suolistobakteerit ovat yhteydessä aivojen hyvinvointiin – Asiantuntijat: ’Näin tuunaat mikrobistoasi aivoille suotuisaksi”, Mira Pelo YLE 21.10.2018

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/21/suolistobakteerit-ovat-yhteydessa-aivojen-hyvinvointiin-asiantuntijat-nain

”Mikä on ärtyvän suolen oireyhtymä?” Reijo Laatikainen 11.05.2011

https://www.pronutritionist.net/2011/05/mika-on-artyvan-suolen-oireyhtyma/

IBS (ärtyvä suoli)

https://www.tervevatsa.fi/ibs-aertyvae-suoli/

Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS), Tiia Reho, Lääkärikirja Duodecim 12.3.2021

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00068/artyvan-suolen-oireyhtyma-ibs

Ärtyvän suolen oireyhtymän ravitsemushoito, laillistettu ravitsemusterapeutti Reija Männikkö ja laillistettu ravitsemusterapeutti Anne Antikainen, Lääkärikirja Duodecim 22.9.2020

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01265/artyvan-suolen-oireyhtyman-ravitsemushoito

IBS:n ruokavaliohoito, FODMAP -hiilihydraatit (osa 2), Reijo Laatikainen 24.05.2011

https://www.pronutritionist.net/2011/05/ibsn-ruokavaliohoito-fodmap-hiilihydraatit-osa-2/

6 epätavallista nestehukan merkkiä 25.3.2015

https://www.terve.fi/artikkelit/80167-6-epatavallista-nestehukan-merkkia

19.01.2021 mediatiedote, Turun yliopiston evoluutiopsykologian dosentti Markus J. Rantala on kansainvälisen tutkimusryhmänsä kanssa julkaissut tutkimusartikkelin, jossa he ovat selvittäneet kaksisuuntaisen mielialahäiriön syntymekanismia.

https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/mediatiedote/tutkijat-selvittivat-kaksisuuntaisen-mielialahairion-syntymekanismia