Äidit ja elokuvat ja yllättävät leffavalinnat

Kuvassa tekstiä, jossa on pieni pätki kirjoituksestani.

”Ollaanks me muka joskus ihan oikeasti katsottu tämä leffa?” ja joka kerta sama vastaus, ”Joo, mutta äiti sä varmaan nukuit tässä kohtaa!”.

Hups vaan.

Miks näin?

Äidit ja elokuvat – Leffa tai ohjelma on nähty moneen kertaan

Ryhmä Hau, se on/ oli kuulemma kova juttu! Olen tosin kuullut luotettavista lähteistä, että Sampan ”Olen liekeissä!” aiheuttaa jälkikasvussa aina vaan enemmän innostusta mutta myös äidille unia, missä tuo lause kaikuu.

Frozenin ”Jotkut ihmiset ovat sulamisen arvoisia” on toki liikuttava, mutta jos sen joutuu kuulemaan kovinkin useasti, alkaa elokuvan paras kärki karata.

Harry Potterin taiat tai Narnian maailma, eivät nekään ikuisuuksiin asti toimi. Kai. Jossain vaiheessa sitä vaan huomaa kuinka kovin vahvasti silmäluomet painavat. Voi olla että sitä hiukan kaivautuu syvemmälle sohvaan, että saisi päätään nojattua selkänojaan. Ettei kukaan huomaisi nuokkuvaa päätä.

Turhaa. Kyllä me aina jäädään kiinni, lapset näkevät kyllä.

Mutta hei! Tämä sama kohta ei sitten päde äitien omiin leffailtoihin! Niitä voi katsella kyllä miljoonaan kertaan, ilman minkäänlaista tarvetta pilkkimistä sohvannurkassa.

Uni saattaa myös iskeä siksi, koska leffa on vaan ihan helvetin tylsä. Ja tylsiä tai huonoja leffoja, niitä nyt vaan on ja paljon. Herää vaan kysymys, miksei leffaa sitten vaihda? Että onko se jotenkin pyhä asia, katsoa alusta loppuun, vaikka olisikin ihan sysipaska?

Enpä osaa vastata, mutta ei taidettu yhtäkään leffaa jättää kesken.

”Kaikki on valmista, nyt voin rentoutua!”

Eihän tuo nyt johda mihinkään muuhun kuin täydellisen muhkeisiin tirsoihin! Kun koko päivän juoksee läpi töidensä ja touhujensa, päämääränään pitää lupauksensa lapsille, olisi sangen suurta tahdonvoimaa osoittava teko pysyä hereillä läpi koko elokuvan.

Aivan kuin jos läpi tiukan, kuukausien mittaisen työrupeaman ajan ajattelet vain sitä päivää, jolloin kiire lakkaa. Teet ylipitkää työpäivää, lasket päiviä ja lopulta tunteja loman alkuun tai projektin läpiviemiseen. Päivää tai kahta päämääräsi täyttymisen jälkeen, olet kipeänä tai migreenissä tai vatsa on sekaisi eikä välit läheisimpään ole muuta kuin kuralla. Tai sitten vain nukut putkeen kolme viikkoa.

Leffailta on pienemmässä mittakaavassa mutta silti, sama asia.

”Nyt herkutellaan!”

Toivottavasti sinä syöt herkkuja viisaammin. Toivon kovasti, että se olin vain minä, joka saattoi nipistää päivästä syötäviään, koska ”No kun illalla kuiteski herkuttelen, ja pitäis vähän tota painoa ja syömistä kuiteski vahtia.”. Tuosta lähtökohdasta kun homma pyörähti liikkeelle, tarkoitti se sitten sitä, että minulla oli leffaillassa KAIKKEA ja PALJON.

Keksiä, suklaata, karkkia, sipsejä ja dippiä.

Siihen alle kun lykkää kiireisen päivän, jolloin ei ehkä ollut syönyt kunnolla, niin arvata saattaa, mitä seurasi?

Jep. Painavaksi kävivät sekä silmäluomet että pää.

Muttamutta. Veikkaan, että lapset arvostaisivat sitä, että äiti pysyy hereillä. Pohtisimmeko, miten voisi pysyä hereillä koko leffan ajan?

Vaihda päivää, tai päivän rutiineja?

Tiedän. Tämä ON vaikea, koska AINA se leffailta kuuluu viikonloppuun.

Miksi? Kuka sen säätää, tai määrää?

Lapsille varmastikin on aivan se ja sama, milloin leffa on. Kunhan se on. Ja eihän tuossa ole kiinni mistään muusta kuin siitä, että tahtoo tarjoilla lapsilleen itsensä ja aikaa. Lapset, heistä on kyse.

Kyse on siis tapojen muuttamisesta, rutiinien muokkaamisesta ja ai jestas se on vaikeaa. Ihan siis oikeasti on. Mutta tapojen muuttaminen lähtee ajatuksesta, halusta, uskalluksesta murtaa vanhaa ja kokeilla uutta. Tuntuu niin suurilta sanoilta, kun kysymys oli leffaillan paikan vaihtamisesta, mutta sama periaate siinä pätee!

Tässä tapauksessa siis uuden kokeilemisen kautta päästä parempaan lopputulemaan. Leffapäivä lauantaina päivällä? Maanantaina heti koulun tai tarhan tai eskarin jälkeen?

Maanantai, pisteet maanantaille!! Se on yleensä kaikkien mielestä ihan kökköpaska päivä joten aikas hyvä!

Vaihda päivää, tai päivän rutiineja? (osa 2)

Et sinä, tai minä, kuitenkaan saa kaikkea valmiiksi siihen mennessä, kun hanurinsa iskee sohvaan, niin miksi edes yrittää? Ja yleensähän leffaa katsotaan suht pimeässä, joko pimennysverhojen tai marraskuun myötä, kuka silloin edes näkee villakoiria ja sotkuja ja tavaroita väärässä paikassa?

Työt eivät nykyisiltä työssäkäyviltä ylityöllistetyiltä lopu, joten ei kait sitä tarvitse edes yrittää saada kaikkea tehtyä töissä. Ei siinä kuitenkaan onnistu. Ja ruokakaupassa ehtii käydä seuraavanakin päivänä, tai sen on voinut tehdä edellisenä päivänä.

Älä tee kaikkea samana päivänä? Siis siivoa, lenkkeile, käy kaupassa, herkuttele. Siivoa leffailtaa edeltävänä päivänä, ja lenkkeile seuraavana päivänä. Tai lenkkeile edellisenä ja siivoa seuraavana? Syö kunnon tukeva ruoka rauhassa lasten kanssa ennen leffailtaa. Lämmintä ruokaa ja salaattia ja ehkä leipää, vatsan täydeltä hyvää ruokaa.

Ei sitten enää vatsaan mahdu niin paljon herkkuja. Ei nouse verensokeri niin nopeasti kunnon lämpimän ruoan jälkeen, verrattuna siihen, miten se sinkoaa taivaisiin herkkujen jälkeen. Mitä tasaisempi nousu, sitä vähemmän uupuu.

Sitä enemmän pysyy hereillä. Ehkä.

(Minä en osannut tuota kaikkea viisautta…)

Odota, että lapset kasvavat isoiksi!

Ehdottomasti paras ja riemastuttavin ja paskamaisin vinkkini on, että odota. Anna vuosien kulua, nauti leffailloista pienten lasten kanssa. Toivo ja anele, että saat heidät murkkuina edes samaan huoneeseen kanssasi. Sitten, kun vielä joitakin vuosia eteenpäin, sitten pääset nauttimaan taas ihan erityyppisistä leffailloista.

Kun kaksospoikamme olivat ehkä noin 16-vuotiaita, pakotimme heidät kanssamme katsomaan leffaa ja tuota katalaa kiusaamista jatkoimme siihen asti, kun herrat muuttivat pois kotoaa, kahdeksantoistavuotiaina. Noin kerran viikossa pakotimme, kyllä, eiväthän he silloin teineinä halunneet juurikaan liikkua omista pelihelv… eikun huoneistaan.

Mutta tuo pakottaminen oli aivan mainio juttu! Siitä pidimme me kaikki, kyllä! Mieheni oli ja edelleen on Päiväkummun Elokuvakerhon Taiteellinen Johtaja (eiks oo upee titteli!). Kyllä muuten pysyi tämäkin mutsi hereillä, kun mieheni oli se, kuka valitsi leffat! Hänen valintojensa myötä katsoimme elokuvia, mitä en ikinä ole katsonut, enkä kyllä katsoisikaan, ja leffoja, mitä en itse valitsisi.

Leffa Dead Don’t Die. Piti elää nelkytneljä vuotta, että katsoin elämäni ensimmäisen zombieleffan! Hulvaton, todellakin! Cate Blanchetin rooli oli kertakaikkisen riemastuttava, rokkistara Iggy Pop zombiena oli pelottavan täydellinen ja niin hölmö. Kundit katsovat kauhua, se on heille ihan peruskauraa, joten tämä zombieraina herätti pojissa lähinnä sellaista semisääliväistä nyökyttelyä.

Extraction, palkkamurhaajaleffa. Yli nelikymppiseksi sai elää, ennen ensimmäistä K-18-leffaani! Osin ahdistava, tunnelmaltaan, ja jossa jokunen tuhatta ihmistä kuoli mutta oi kun Chris Hemsworth on NIIN jumalaisen komea, että ”rautaharavan piikit pään läpi”-splattertyyppisen tapon katsomisenkin kestin.

Kyllä, pojat epäilemättä katsovat ihan mitä vain, joten osa tämän leffan tappokohtauksista aiheutti heille vain haukottelua.

Kaikki Marvellit, niihin olen rakastunut, etenkin Venom oli joteskin vaan niin sympaattinen. Saman genren leffa oli Birds of Prey, mikä sekin on supersankarielokuva ja kyllä, siinäkin ihan jokunen pääsee hengestään. Itse diggasin älyttömästi, pojat pienesti nyökkäsivät hyväksyvänsä leffan (koska eiväthän ne suuresti voi riemuitakaan, tietenkään!).

Tarantinon Once Upon a Time in Hollywood, missä Pitt ja DiCaprio olivat kertakaikkisen loistavia! Leffa oli kyllä mainio, mutta NIIN outo, etten vieläkään oikein osaa sitä laittaa mihinkään lohkoon tai laatikkoon. Täytyy myöntää, että odotin Tarantinotyyppistä ”tapetaan koko talollinen”-kohtausta ja sain sitä odottaa niin lopuille, että hetken mietin, tuleeko sitä lainkaan.

(Tuli se, onneksi, teinit olivat tyytyväisiä…)

Yhden leffan minäkin valitsin ja aikas jännä, hienoinen kuumotus oli, kun sitä katsoimme, että mitä pojat tuumaavat. Hiukan heitä kuitenkin aina joutui huhuilemaan paikalle, joten jos olisivat olleet tyytymättömiä elokuvaan, olisi seuraava kerta vielä nihkeämpi…

Minun valintani oli vanhavanha leffa Usual Suspects, oletko sinä nähnyt? Aivan kertakaikkisen loistava leffa, mikä saa vedätettyä loppuun asti. Teinit yllättyivät leffan riemukkaasta ratkaisusta niin paljon, että unohtivat pitää parituntista ajanhukkana.

Vielä viimeinen leffavinkki meidän leffailta-ajoilta. Tämä oli rankka, mutta tykkäsin tosi kovasti! The Foreigner, missä sekä minun ei-niin-pitämäni Pierce Brosnan ja myös Jackie Chan tekivät aivan huikeat roolit. K-16-leffa eli riittävästi räjäytettyjä ja ammuttuja ihmisiä ja polvia, jotta kundit olivat tyytyväisiä.

Jep. Leffaa on kiva katsoa, mutta kuitenkin, lapsethan tässä ovat parasta. Minä pääsin heidän kanssaan pääsin katsomaan niin monia kertoja prinsessaleffoja ja Disneyn leffoja ja Harry Pottereita ja Narnioita, ja sitten myöhempinä vuosina kaikkia noita yllä mainitsemiani outouksia.

Ja kyllä, myönnän, taisivat nuo viimeisten vuosien leffat olla ainoita, mitkä pysyin hereillä kokonaan…

Ajastasi kiittäen ja kumartaen

Minna Alaspää

P.S. Jos juttu tuntui tutulta, aikas hienoa, olet siis tämän käynyt lukemassa jo aiemmassa blogissani (marraskuussa 2020)!

Aikaa lueskella enemmänkin?

Ihan vaan jos on halua lukea kirjoituksiani ja katsella kuvia enemmänkin, laitan tähän helpon tavan etsiä juttuja. Tämän tekstinpätkän alta löydät ensimmäisenä tässä postauksessa käytättämäni kategorian. Sen jälkeen luettelona on kaikkien blogissa käyttämieni kategorioiden lista.

Viimeisenä on rivissä tässä postauksessa käyttämäni tagit.

Alimpaa löydät nopean tavan päästä takaisin etusivulle.

Klikkaa jotain, ja käy kurkkimassa, mitä löytyy vai löytyykö mitä!

Etusivu » Äidit ja elokuvat ja yllättävät leffavalinnat