Pienestä muistikirjastani löytyvät seuraavat pätkät, samalta aukeamalta, saman päivämäärän alta:
”Sunnuntai 8/52 (19.2.23) auringonnousu kello 7.57, tosin taivas pilvessä.
Lumi oli kylmää, märkää, sitä satoi lisää ja tuuli myös pöllytti lunta oksilta alas. Palelsi, vaikka ei edes pahin sunnuntaisää ollutkaan. Oikean kuvakulman etsimiseen meni puoli tuntia!! Siinä oli kyllä yksi kuusi just hankalasti tiellä mutta oli siinä kyllä hidastelua, ”Onks pakko riisuuntua jos ei huvita??”.
Kuvaukset kesti kuusi minuuttia. Onneksi kaksi päivää aiemmin otettu tatuointi kesti vaatteet jo okei. Tosin siinä pukiessani mietin että sattuu tai ei, nyt vaatetta ja pian. Toin kaikki kamat ahkiossa, ei kestä hartia reppua. Onneksi vointi tänään parempi, eilen en olisi tuosta lumikahlaamisesta selvinnyt pyörtymättä.
Siinä metsään kahlatessa ajattelin omia aiempia vakuuttelujani ja sanojani. Olen sanonut, että vaikka sitten tulisikin tämän vuoden aikana eteen syöpähoidot tai mitkä, metsään menen kyllä joka sunnuntai piste. Niin nytkö sitten yksi tatuointi (olkoonkin, että kipeällä alueella hartia/kaulassa), sekö estäisi menon??
Perkele, nyt ahkio liikkeelle ja jalkaa toisen eteen!
…
Alkuviikko oli tosi kaunista, keväistäkin! Keskiviikosta alkoi tuuli, yltyi kohti lauantaita, jolloin 8 m/s. Lumisade alkoi lauantaina puoliltapäivin, jatkui pitkälle kuvauspäivän iltaan.
Aivan liian lyhyillä yöunilla koko viikko ja ylläri syömiset mitä sattuu ja myös vatsan vointi ja jälleen vesiripulilla. Paljon mielen päällä. Lapset huolettavat, mietityttävät. Tatuointi torstaina. Sattui kovasti, hermotti koko ajan vasempaan jalkaan. Lopussa aivan koomassa. Pe uuvuksissa. La huonovointinen, uuvuksissa, ei meinannut pysynyt jaloillaan, istuen ohjasin kiertoharjoittelujumpan.
Ilma ja vesi on parasta, mitä kipeä iho voi saada, mutta mites helvetissä oot täällä ilman vaatetta kun paleltaa niin perkeleesti?? [lämmitin saunaa vain vähän ja siellä istuin/ torkuin].
ISO 1250 f/2,8 1/1000. Nikon D750, kummisedältäni saaman ikivanhan ja niin hyvän jalustan päällä. Nikkorin 50 mm. Kaukolaukaisin JJC JM-II Transmitter ja Receiver, edelleen toimii hyvin. Piuhan pudotin hankeen, säikähdin että sinne saatana hävis. Ei hävinnyt, ei ehtinyt niin syvälle.
Tuli taas ihan okei kuvia, joskin toki, itsensä katsominen isolta näytöltä, kyllähän siinä hiukan jo joutuu kiemurtelemaan… [No, se olikin yksi syy tähän koko hommaan, että opin katsomaan itseäni, ärsyyntymättä tai herjaamatta tai tuomitsematta. Vähän on vielä siihen matkaa…]
Se hieno kanto, minkä viereen vihdoin jäin kuvaamaan, sen jotenkin missasin siinä kuvatessa. Siksipä kuva, minkä valitsin oli yksi niistä harvoista, missä kanto kuului mukaan hommaan.
Tai siis minä ja kanto, yhdessä.
Ei-yhtään-minnamainen editti, mutta sopi tuohon, oikein hyvä! Kuva oli myös hyvä, koska vatsamakkarat näkyi siistinä läjänä, mutta palelevat reidet ei.”
Kaikki vaikuttaa kaikkeen
Hiukan jatkoin noita muistiinpanojani, että sinäkin ymmärtäisit, ihan noin pitkälti ei tuossa kauniissa luonnoskirjassani ole. Mutta tuon kaltaisia minulla on nyt jo kahdeksan aukeamaa. Kirjoitan ylös sään, itseni, kuvan tiedot, kellonajat, menneen viikon.
Kuvat teen joka sunnuntai-iltapäivänä ja teen heti valmiiksi yhden kuvan. En halua tehdä kaikkia samaan tyyliin, herranen aika, ei tietenkään! Kun minä en ole sama eikä maisema eikä sää, miksi ihmeessä kaikki editit olisivat samanlaisia??
Kuvia on nyt kahdessa linkissä. Toisessa on valmiit kuvat ja niitä varjelen sinne asti, kun on aika alkaa tehdä niistä näyttelyä, vuoden 2024 alussa. Silloin tällöin saatan jonkun näyttää, ehkä, syystä se, tai ehkä tämä.
Toisen linkin kuvia näet jo aiemmin. Oheiskuvia tai behind the scenes -kuvia, tai hömppäkuvia, miksikä niitä nyt sitten sanoisi. Niitä mitä kuvaan kun etsin kameran säätöjä ja yritän psyykata itseäni hetikohta tulevaan palelutuokioon.
Mietteitä maaseudulta, postia Päiväkummusta, miksikä sitä nyt sitten tykkääkään kutsua, siinä näistä kertoilen. Ei ole pointtina kertoa ajatuksiani alastonkuvauksistani, vaan siitä kaikesta, tästä kaikesta, koko kokonaisuudesta. Sunnuntain kuvauksiin vaikuttaa aina säät maanantaista alkaen ja kundien kuulumiset ja tyttären vointi ja miehen työvuorot ja jumppareitteni fiilis mikä kertautuu minussa ja niin edelleen ja niin edelleen.
Niinpä tuossa kuvassa lukeva ”projektia pääset seuraamaan tilaamalla uutiskirjeen” tarkoittaa juuri tuota. Mitä kaikkea tänne kuuluu, mitä täällä on tehty, mitä nähty, mitä kuultu ja koettu, niistä sinulle kertoilen enemmänkin, kun en ihan kaikkea aina voi täällä bloginkaan puolella kertoa. Mietteitä maaseudulta, sepä se lienee oikein.
Ja niitä hömppäkuvia, niiden linkki on siinä samassa ensimmäisessä Postia Päiväkummusta -kirjeessä, siinä missä kerron keitä ovat Nipsu tai Sulevi tai Kaikki mun tyypit, ja minkä saat kun käyt tilaamassa höpöttelykirjeeni, tuon ylläolevan nuotiokuvan kautta.
Seuraavassa kirjoituksessani ajattelin täydentää sitä paskavatsasarjaani, mikä jäi joskus kesken. Tai sitten kertoa jostain ihan muusta, niin kuin vaikkapa kaikesta siitä, mitä liittyy alla oleviin kuviin!!
Ajastasi kiittäen ja kumartaen
Minna
