Päivä 1, kirjoitan 4.4.2025 klo 6.46
Eilen oli ihan tajuttoman hieno päivä, kesäisen lämmin, oiskohan ollut seitsemäntoista astetta. Taas oli niitä hienoja ohuita pilvenhuitukoita, onkohan ne korkeapaineen vai matalapaineen merkki? Mustarastas nyt on ollut täällä talvellakin, mutta ne vasta ovat aloittaneet laulunsa, viikko kaksi sitten, ja voi että niiden laulu aina vaan on niin hurmaavaa. Kottaraiset tulivat ehkä kolme viikkoa sitten, toissapäivänä sain saunajäähylläni sen laululle nauraa. Kurkia en monia ole nähnyt, mutta sen verran, että tiedän niiden jo tulleen…
…no jestas!
Oho.
Tuota ”en ole monia nähnyt” kirjoittaessani jäin kuuntelemaan. En ollut varma, kuulinko vain koska niin kovin halusin, vai kuulinko ihan oikeita kurkia.
Kuulin oikeita. Ihan tästä matalalta, talomme ylitse, lensi muutaman kymmenen kurjen aura ja pakko oli niitä juosta ulos katsomaan. Kurkien tulemisessa tai menemisessä vaan nyt on jotain, ja se nyt vaan on pakko nähdä mahdollisimman läheltä. Vaikka sitten ulkona kostealla maalla villasukissaan seisten.
Mikä sattuma, mikä ajoitus kirjoittamisen ja kurkien näkemisen kanssa, tuo kun oli suurin määrä mitä olen niitä nyt nähnyt! Toisinaan myös kirjoitan luurit päässä, enpä olisi niitä sitten kuullut enkä nähnytkään. Ihana rakas sattuma, kiitos!
Ulkona myös huomasin, että sää alkaa muuttua
Niin pirun kylmä tuuli, eikä lämmintäkään ole kuin pari astetta, näin aamuseitsemältä. Kaunista kyllä, mutta voi niin vilpoista.
Emme ole lämmittäneet taloa koko viikkoon. Vähän on tuntunut vilpoiselta, mutta ei kait se nyt mitään uutta ole, talven jäljiltä, töppöset jalkaan ja lisää vaatetta päälle. Nyt, kun ulkona hahmotin, että pipo ja takki ja hanskat (ja ehkäpä ne kengätkin) olisivat olleet tarpeen, toin samalla sisään puita leivinuunia ja tuota selkäni takana olevaa pönttöuunia varten.
Pikkukammarin pönttöuunin lämmitän jahka iltavuoroviikkoaan tekevä mieheni herää, se uuni kun on haastavampi aina jos se on päivän tai päiviä lämmittämättä ja nyt se epäilemättä on tosi haastava, kun on ihan kylmä. Ilkeä olisi herättää mies pönttöuunin sisään tunkemalla savulla… (Ja hei muuten, kauan sitten kirjoitin tuosta pönttöuunista, tästä pääset lukemaan!)
Eilen jatkoin tieprojektiani. Siellä oli ajouralla kolme kiveä, mitkä olivat nousseet pintaan, ilkeästi ottivat renkaisiin. Tuollaisia kiviä on aina jännittävää lähteä työstämään ylös, kun ei ole aavistustakaan minkä kokoinen murikka sieltä tulee. Ihan siedettäviä ne olivat, pitkään sai töitä tehdä mutta kuitenkin omin voimin ne sieltä ylös sai. Mietinkin etukäteen mikä olisi se hetki, kun jääräpääminä antaisi periksi ja myöntäisi, ettei onnistu minulta. Mikä olisi se piste, milloin luontoni antaisi periksi sen, että pyytää miestä jatkamaan.
Pohdintani oli onneksi turhaa, sekin kivi mikä oli pohjastaan tiukasti kiinni, se sitten lohkesi pienemmiksi paloiksi kun sitä aikansa rautakangella hakkasi. Toki juuri oikein perinteinen tapa saada kivi ylös maasta, sivulta tulevilla iskuilla yrittää rikkoa sitä… Minnamainen tapa jos ei muuta.
Mutta se toimi!
4.4.2025 Rakas päiväkirjani – voihan kevät ja tienteko
Eilen aloin keräillä kirjanpitoaineistojani kirjanpitäjän sähköisestä arkistosta, kirjanpito kun tulee siirtymään minulle itselleni. Onhan noita tositteita siellä kopioitavana ihan muutama, pandemiasta tähän päivään saakka. Keräsin eilen listaa, ja jo se kävi nukuttamaan, tylsäääää!! Pakko oli pitää tauko välissä, otin teetä ja menin istumaan pihakeinuun.
Ihan kesäsäässä sai istua, ja parasta oli se, että kun tee oli juotu, ei kiukuttanut se, että piti taas mennä sisään, eikä myöskään enää nukuttanut listojen kopiointi. Tutkimukset työpäivän aikana pidettyjen mikrotaukojen hyödyllisyydestä tulivat toteen eilisen taukoni myötä, aivan selvästi.
Vielä siitä tieprojektistani
Vuosia on mies pohtinut, että pitäisi kuoppien täytteeksi tilata hiekkaa, ja ilmeisesti olen minäkin vain jäänyt jumiin ajatukseen hiekasta. Yksi päivä kun tietä haravoimalla täytin pieniä kuoppia, jäin tuijottamaan sitä aluetta, missä pihattoaikana varsat söivät omat väkirehuannoksensa. Muistan kun kaivoin ne sähkötolpista pätkityt tolpat maahan, mihin varsat saisi kiinni, ja siirsin mursketta ja hiekkaa koko alueelle.
Muutenkin tuo koko hevosten ulkoilualueena ollut alue, sehän on yhtä mursketta ja hiekkaa, hyvin kun silloin ne pohjat rakennettiin. Onhan siinä läpi koko alueen jo hienoinen kasvusto siinä päällä, on hankala lapioda, mutta muutamassa kohden oli hyvä pintahiekka näkyvillä, itse asiassa siinä, missä ponit viime kesänä eniten piehtaroivat.
Siitä kohdasta olen nyt kaivanut. Tai kuorinut, se lienee oikea sana ja tyyli murskeen keräämiselle, kaivamalla ei muuta kuin lapio törmää isoihin kiviin. Sellaiset peukalonpään kokoiset kivet ovat tiehen oikein hyvät, nyrkinkokoiset teräväkärkiset jo tiehen kelpaamattomia. Käytän siis käyttämättömäksi jääneiden hevosalueiden maa-ainesta tiemme parantamiseen, voi mikä kierrättämisen riemu!!
Jos muutakin riemua, niin tekemisen, ja hyötyliikunnan, ja aikaansaamisen riemu! Olen paljon parempi tuollaisissa hommissa kuin vaikkapa verkkokauppani rakentamisessa, tai ikkunoiden pesemisessä, tai imuroimisessa… Mutta olenkin muistaakseni joskus kirjoittanut, kuinka minusta täydellisesti puuttuu kotihengetärgeeni, se, joka pitäisi kodin aina siistinä ja nättinä.
Ei se kai haittaa?
Tänään kyllä työlistassani lukee imurointi, mutta epäilen jo nyt, että pihan siivoaminen ja tienpientareiden haravointi ja polttopuiden tekeminen menevät siivouksen ohi, ”Hups vaan kun venyi ulkotyöt ei nyt enää ehdi sisällä mitään muuta kuin syödä iltapalan ja mennä suoraan nukkumaan!”-tyyppisesti.
4.4.2025 Rakas päiväkirjani – voihan kevät ja tienteko
Vaikka raskaiden ulkotöiden ajan luureissani metelöi death metal (se auttaa jaksamaan!!), en koko aikaa ole musiikin varassa, koska linnut, niin kuin kirjoitin alussa, niitä jo on. Peippoa en tunnistaisi näöltä mutta sen laulua kyllä jään ihmettelemään, että todellako jo nyt, ja vielä enemmän ihmettelin kun eilen näin pihassamme västäräkin.
Vanha loru ”Puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen” ei enää oikein toimi, ilmastonmuutoksen tuomien muutosten takia, ainakaan jos ajattelee, että kesä alkaa kesäkuun alusta. Joku pohti, että talvi oli niin outo, että luonto on sekaisin, mutta muistan kyllä sen yhden kamalan kovan pakkastalven (kirjoitin siitä omaan postaukseensa!) ja muistan viime touko-kesäkuussa ihmetelleeni niitä kukkia, mitkä yleensä tulevat heinäkuussa.
Ihmeteltävää kyllä riittää
Foreca kertoi eilen, 3. huhtikuuta, että ”Kevään uusi lämpöennätys nyt 19,1 astetta – aikaisin 19 asteen ylitys ainakin yli 60 vuoteen”. Ilmatieteen laitos kertoi ”Maaliskuun keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi, maan eteläosassa jopa poikkeuksellisen korkea. Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin.” (Näiden linkit tekstin lopussa)
Näitähän voisi listata kuukausi ja vuodenaika kerrallaan jo pelkästään Suomea koskien, ja aina sieltä vaan löytyisi sama. ”Poikkeuksellisen”, ”ennätyksellisen”, ”harvinaisen”, saati jos otettaisiin tarkkailuun mukaan vaikkapa Euroopan säät.
Sitähän tämä nykyaika ja ilmastonmuutos on.
Tänään on enemmän sellainen huhtikuun alun sää. Niin kuin kirjoitin, kaunista kyllä, mutta voi niin vilpoista. Mutta ei se minua haittaa, ei tule niin hiki tieprojektini parissa! Ja luvatut pakkaset takaavat, että maa jäätyy, joten tieprojektini tulee siis tänään valmiiksi.
Hyvä niin, ehkäpä joskus saan täällä sisälläkin siivottua… (ai paitsi että polttopuiden tekoa on vielä tiedossa yllin kyllin!)
Ajastasi kiittäen ja kumartaen
Minna täältä Päiväkummun tilalta
Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet
Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:
- Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi (Jos kuvan kautta ei pääse, tässä suora osoite liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7)
- Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
- Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
- Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
- Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.
Luettavaa muualla:
Tiedote 1.4.2025 Maaliskuu oli poikkeuksellisen lauha maan eteläosassa https://www.ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/1nfVrcgvkvJ5l56Kjt8Xe8
2.4.2025 Kevään uusi lämpöennätys nyt 19,1 astetta – aikaisin 19 asteen ylitys ainakin yli 60 vuoteen https://www.foreca.fi/meteorologilta/c7891mxf