Lyhyt vastaus lienee, että rahaton luovan alan yrittäjä, joka edelleen opettelee hinnoittelua mutta pitää siitä mihin on saanut tuotua yksitoistavuotiaan yrityksensä. Vajaa viiskymppinen, joka on onnellinen läheisistään ja luonnosta ja poneista ja elämästään Päiväkummun tilalla.
Pidempi vastaus löytynee kaikesta siitä, mitä olen kirjoittanut, joten tässä, täysin sekalaisessa järjestyksessä, ole hyvä!
Minna Alaspää:
Yrittäjä, valokuvaaja-tarinankertoja, jumppaohjaaja, ent. hevostalliyrittäjä
s. 1976, kolmen jo aikuisen lapsen äiti, aviossa, koti Päiväkummun tilalla vanhassa maalaistalossa
CV/ Koulutus:
1995 ylioppilas, kuvaamataitopainotteinen Munkkiniemen Yhteiskoulun lukio, kolmen ällän ylioppilas (englanti, ruotsi, ranska)
1995–1996 kuvallisen viestinnän linja, Laajasalon kristillinen kansanopisto
2005 ja 2006 kurssimuotoiset kuntosali- ja aerobicohjaajakoulutukset
2007–2008 ja 2009–2010 Hevostenhoitaja, Ypäjän Hevosopisto
2015–kesk. [terveysongelmien takia] 2017 Tallimestarin erikoisammattitutkinto, Ypäjän Hevosopisto
2020–2021 Ravitsemustieteen perusopinnot, Itä-Suomen avoin yliopisto
- (Lisää noista terveysongelmistani Loivaliikkeinen elämä – 1 sairaus, 1 häiriö, 1 toimintahäiriö ja mitä vielä )
CV/ Itsenäinen opiskelu [tässä vain v. 2016 asti]:
1986-n. 1991 Espoon kuvataidekoulu, valokuvaaminen
1990–1997 pimiötyöskentelyä yläasteella, lukiossa ja myös kotipimiössä
2011 Kirjoita luovasti -verkkokurssi, Mari Mörö ja Helena Sinervo, Helsingin Yliopisto
2016 Digital Artist Master Class -verkkovalmennus, Antti Karppinen, AliasEDU
CV/ Palkinnot ja nimitykset:
2014 1.sija Saariselän alueen matkailun järjestämässä valokuvauskilpailussa [siitä palkinnoksi vajaan viikon loma Saariselällä.]
2022 Kustannus Aarnin järjestämässä Ukraina-aiheisessa kirjoituskilpailussa sijoittuminen 20 parhaan joukkoon ja tekstin pääsy 2023 julkaistavaan Rauhantekijä-antologiaan
2023 Lapin kirjallisuusseuran järjestämässä Aika jättää jälkensä -kirjoituskilpailussa pääsy parhaiden tekstien e-kirjaan (tästä pääset tuohon e-kirjaan, sivulla 30 on tekstini)
2023 Vuoden 2022 Kunnon kuntalainen Jokioisilla, ”Minna Alaspää on esimerkillään vahvistanut harraste- ja terveysliikunnan asemaa Jokioisilla ” (liikunnanohjaajana Jokioisilla vuodesta 2011)
Vain villasukat pysyvät 2023 -omakuvaprojektini:
Esimerkkeinäni ovat taitelija Iiu Susitaival sekä ammattivalokuvaajat Arno Rafael Minkkinen ja Brooke Shaden. Kuvaan itseni metsässämme, Minkkisen tavoin alastomana, vain villasukat jalassani, ja Shadenin tavoin tahdon kertoa jotain kuvankäsittelyllä, mikä siten on erilainen jokaisessa kuvassa.
Tavoitteeni on oppia yhdellä kuvalla ja sen editoinnilla kertomaan mielialani, mielen ja kehon voinnin, päivän sään ja luonnon sen hetkisen tilan ja opettaa itselleni pitkäjänteisyyttä. Tavoitteeni on koota näyttely isoon tilaan, jossa saan kerrottua kaiken edellä luetellun myös suurillekin kävijämäärille.
- Tästä lisää: Kaikki vaikuttaa kaikkeen, myös villasukissa
Mikä minä olen – En ainakaan nero yrittäjänä enkä hinnoittelijana?!
Syyskuussa 2022 vastaus verottajan lisäselvityspyyntöön (tässä hyvin lyhyesti):
Suunnan muuttaminen vuosien 2012–2019 hevosalasta tämänhetkiseen toimintaani eli valokuvaukseen, kirjoittamiseen, hyvinvointiin ja verkkokauppaan on hidasta, ilman pandemiaakin, mutta vakaata ja päämäärätietoista, surkeista luvuista huolimatta.
Tällä hetkellä kaikista toimialoistani vahvimmin osana liikevaihtoani ovat valokuvauspalvelut, liikunnanohjaus, kurssipäivien ja työpajojen järjestäminen sekä sisällöntuotanto. Viimeistä lukuun ottamatta kaikki ovat kärsineet pandemian ja yleisten liikkumisrajoitusten myötä.
Passiivisten tulolähteiden, mitkä eivät ole alisteisia esim. pandemialle, niiden esiintulo on kestänyt huonon liiketuloksen ja siten hankintoihin tarvittavan pääoman puutteen takia.
Heinäkuussa 2023 jumppareilleni:
Hinnankorotus on valitettavasti valtava [7 € -> 12 €] ja olen siitä syvästi pahoillani. Jos kohta kunta onkin ollut suopea eikä ole korottanut salivuokraa ja on venynyt minun maksujeni suhteen, on sekä YEL noussut että jumppien alv korotettu. Lisäksi minun on pakko korjata vuosien väärä hinnoittelu ja raskaasti tappiollinen toimintani.
Kevätkaudella 2023 kaikista jumpista taloudellisesti kannattavia oli vain kolmasosa. Kaikki muut ovat olleet mieluisia ja mukavia tunteja, mutta kuitenkin minullekin harrastamista, ei työtä, jos ja kun työn ja harrastuksen välinen ero on se, mihin suuntaan raha minusta liikkuu.
Mikä minä olen – Hevostaiteilija ja tarinankertoja!!
Marraskuussa 2021, apurahahakemusluonnos Taiteen Edistämiskeskukselle:
Hankkeen pohjalla on nettisivuillani juuri aloittanut ”Matkalla”- henkilöhaastattelujen sarja. Sen myötä tahdon:
- Avata diagnooseja ja sairauksia ja vastoinkäymisiä ja tuoda niille kasvot, tarjoilla lukijoille mahdollisuus samaistua sekä ymmärtää itseään ja mahdollisia oireitaan.
- Näyttää sisukkuuden ja toivon ja eteenpäin katsomisen merkitys juttujen positiivisen pohjavireen kautta ja tarjota tämä sekä lukijoille että haastateltaville (ja myös itselleni).
Hankkeen ideana on ja apurahahakemukseni koskee pääsääntöisesti ”Matkalla”-haastattelusarjan pohjalta tehtyä valokuvakirjaa, sen kuvauksia, tekstien ja kuvien valitsemista sekä kirjan koostamista.
Syksyn 2020 apurahahakemuksessa Finnfotolle kerroin:
Maaliskuussa 2021 olisi näyttelyni, minkä kustannuksiin haen avustusta. Näyttelyn kuvina on kotitilani laitumilla kuvaamiani hevosia. Aamu-usvaisten maisemien myötä haluan tarjota ihmisille maaseudun rauhan, aamunkoittojen ja hevosten kauneuden.
Kevään 2023 apurahahakemuksessa Finnfotolle esittelin yhtä unelmaani:
Unelmani on tehdä ”Pieni valkoinen poni ja hapsenkakkiaiset”-satukirja. Tahdon tehdä kirjan siksi, että vanhemmat lukisivat lapsilleen ja viettäisivät heidän kanssaan aikaa lyhyiden satujen ja ponikuvien myötä. Tilastot kertovat, nuorten että vanhempien lukutaito heikentynyt, ja tutkimukset, että satujen ääneen lukeminen on yksi ratkaisu.
Haluan saduillani saada aikaiseksi naurua, kiireettömyyttä ja mukavaa yhdessäoloa. Siksi aion tehdä satukirjan, jossa on taikaponikuvia ja satuja, joissa ei välttämättä ole päätä eikä häntää.
Kirjoittajaminääni pohdiskelin heinäkuussa 2023:
Pohjani on elämässämme, tieteellisessä kirjallisuudessa, lähdekritiikissä ja asioiden tarkastelussa usean eri lähteen kautta. Perheemme elämä on kasvattanut minulle ja miehelleni ja kolmelle jo aikuiselle lapsellemme melko erikoisen huumorin. Minulla se on kaikista harmain ja tylsin, se huumorinkukka, kaksospojillamme se taas aukeaa yhtä helposti kuin kookospähkinää hammastikulla hakkaisi.
Elämä on myös tuonut ymmärryksen siitä, että elämä nyt välillä on kuin lappaisin paskaa manoloblahnikeissani, yhtä viisasta.
Ehkäpä noista syistä en oikeastaan inhoa (hämähäkkien lisäksi) mitään muuta kuin somea ja väärää ”uutisointia”, sellaista mikä saa kaiken vaikuttamaan ohuelta, helpolta, yhden asian jutulta. Siksipä aiheisiini paneutuessani intohimonani ovat maalaisjärki ja kokonaisuuksien ymmärtäminen.
Luen paljon [viimeisin luettu on Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin, nyt luen Miki Liukkosen hienoa Hiljaisuuden mestaria]. V. 2023 tavoite on 60 loppuun luettua kirjaa [tilanne 3.8.23, luettuna vain 21 kirjaa, alkukesän kiireiden tuoman lukutauon takia].
Luen oppiakseni, ja ymmärtääkseni, ja tullakseni paremmaksi kirjoittajaksi (ja väistelläkseni kaikkea tylsää kuten imurointia, pyykkäystä, blogini ulkoasun parantelua, kirjanpitoa ja laskujen maksamista).
Valokuvaajaminäni ja yrittäjyyteni, joulukuussa 2022:
Vaikka en vuonna 1996 päässytkään Taideteolliseen korkeakouluun valokuvaajan linjalle ja myös oppisopimuspaikka ammattivalokuvaajan assistenttina kariutui valokuvaajan puolelta, silti toimin nykyään ammattivalokuvaajana, jumppaohjaamisen ja kirjoittamisen ohella.
Kun vuosina 2012–2019 toiminut Päiväkummun Hevostila rysähti kiville sekä taloudellisen mahdottomuuden että oman heikkenevän jaksamiseni myötä, tuli orivarsojen tilalle pitkän linjan ponikasvattajan Noora Mäkisen valkoinen jalostusori. Tämän kuvauksellisen ponin myötä löysin oman suunnan kuvantekijänä ja hevostaiteilijana.
Kuvatuotteitteni verkkokauppa valmistuu kuin Iisakin kirkko, tuskastuttavan hitaasti mutta suht varmasti kuitenkin. Kirppikset ovat täynnä tauluja, minkä kehykset huutavat sisälleen aamu-usvaponimaisemia ja nämä taulut tulevat olemaan yksi tuoteperhe. Hevoskuvista tehdyt taulut, julisteet, kortit, vihot yms tulevat olemaan yksi tuotekokonaisuutensa, lisäksi käsintehtyjä kirjoja tulee saamaan kaupastani ja kuukausipaketteja.
Jo olemassa, tai tulossa, tai suunnitteilla!
Tukijäsenyyspakettien pohdinta, 30.7.23:
Keltaisen talon tarinoina eli kirjepostia kerran kuukaudessa.
Kyllä, kirjeitä! Tiedän, ei niitä kukaan enää kirjoita!
Minä 70-luvun lapsena muistan, kuinka hienoa oli odottaa kirjettä tulevaksi, avata, ja lukea se. Haluan kokeilla, toimisiko tuollainen hidas väline paremmin kuin nykyaikainen ”piti olla jo eilen”-tapa. Kirjeenä siksi, koska toivoisin sen aikaansaavan mukavan odotuksen, vaihtoehtona kiireisen nykyajan kulutuskäyttäytymiselle.
Edullisimmassa paketissa tulee valokuva ja kirje, kissoista, pilvistä, maisemista, poneista, kukkasista, arjesta maaseudulla, tai mistä vain. Keskimmäisen paketin mukana tulee postikortti hevosmaisemakuvalla ja juliste. Eniten sisältävässä paketissa on edellä mainittujen lisäksi postikortti, juliste ja A 4-paperille mahtuva iltasatu, kuvan kanssa toki.
Sähköpostikirje Postia Päiväkummusta, helmikuu 2023:
Siinä sinä nyt olet. Kuinka hienoa!
Mietin miten aloittaisin tämän ihan ensimmäisen kirjeeni.
Päätin tehdä sanaston. Tai no, nimilistan.
Postia Päiväkummusta, toukokuu 2023:
Tein kuvasivustolleni kansion sinua varten. Kaksi kuvaa siitä, millä vauhdilla kesäkukat kasvavat. Jos/kun meidän krassit ja päivänsinit jatkavat tuolla vauhdilla, on KattiKatin lempparipaikka pelkkää viidakkoa, voi apua!
”Hevoskuvauspäivät”-tiedosto 16.5.19, muokkauspäivä 2.8.23:
Kuvauspäivään ei ole mitään vaatimuksia sen suhteen, millainen olet valokuvaajana. Kamerasi voi olla mitä vain kännykästä megaupeaan järjestelmäkameraan, ikäsi voi olla mitä vain, taitotasosi myös. Minä harvemmin osaan teknisiin kysymyksiin vastata mutta aina on löytynyt neuvoja ja apuja, koskipa kysymys sitten Canonia vai Nikonia, tarkentamista vai oikean objektiivin valintaa, yrittäjyyttä vai harrastusjuttuja. Hintaan sisältyvät kakkukahveet, kakkuja on 2–3 erilaista, päivän päätteeksi kahvit ja siellä välissä keitto-/salaattilounas.
Tästä pääset katsomaan, onko tulossa kuvauspäiviä tai muita kurssipäiviä tai yhteisiä tuokioita!
”Kirjansidonnat”-tiedostokansio, muokkauspäivä 17.4.22 -> Vanhoista kansista muistikirjaksi:
Teemme muistikirjan, jonka sivut ovat tavallista kirjoituspaperia, kannet divareista ostetuista vanhoista kirjoista. Miksi tällainen workshop?
- Käsillä tekeminen parantaa keskittymistä.
- Asian valmiiksi saattaminen tuo hyvän mielen.
- Koska kirjansitominen ei ole teknisesti vaativaa, saa ajatukset kulkea vapaasti ja olo rentoutuu.
- Tekemisen ohella on hyvä jutustella, tai vain olla hissukseen.
- Maaseudun rauha on pois siitä omasta arjesta.
- Ihan joka päivä ei saa kolmen-neljän erilaisen kakun kakkukahveita ja valmiiksi tehtyä salaattilounasta.
”Uusia juttuja!”-tiedostokansio, muokkauspäivä 3.4.21 -> ”Kakkuja ja pöhköä luovuutta”:
16.9.2023 – Huom! Palaveri 8.8.23! Listaa kaikki taiteilu-, askartelu- ja nikkarointivälineet, mitä jo on, ja mitä pitää hankkia! Päätä kakut! Laske päivän hinta! Mieti, syödäänkö ensin vai taiteillaanko?
21.10.23 – Tiedosto on tyhjä
25.11.23 – Tiedosto on tyhjä
30.12.23 – Tiedosto on tyhjä
Se, mikä minä nyt olen, alkoi löytyä ravitsemustieteen perustutkintoa opiskellessa
Ensimmäinen tehtävä, tammikuu 2019:
Maanantai. Hyötyliikuntaa 1,5 h. Toimistotöitä koko päivä. Vielä kipeänä/ toipilaana (olo edelleen todella vetämätön, keuhkoissa rahisee joten ei liikuntaa eikä joogaa). Ei vielä lumihommia.
Tiistai. Hyötyliikuntaa 2 h 20 min (hevoset + lumi; aamulla Sports Tracker näytti kävellyksi matkaksi 4 km). Jooga 15 min. Toimistotöitä jaksotettuna. Jumppaohjauksia 2 h, niissä ei juuri omaa tekemistä.
Ensimmäisen jakson alkukartoitus sekä ajatukset jakson päättyessä – tammikuu ja maaliskuu 2019:
Edelleen liian lyhyet yöunet sekä vielä ongelmia psyyken, jaksamisen sekä tunteidensäätelyn puolella. (Suunta kuitenkin näissä ollut jo oikea, koska oli burnout v.2017 sekä työuupumus syksyllä 2018). Tavoitteena yöunen vaaliminen, liikuntamäärien vakiinnuttaminen, omien ajatuksien työstö syömishäiriön selättämiseksi ja yleinen fyysisen ja psyykkisen voinnin ”tarkkailu” ja siten tarvittavien muutoksien tekeminen ajoissa.
Opiskelut aloitin puhtaasti sen takia, että saisin lisää tietoa, asiakastyössäni käytettäväksi. Tavoitteenani on ottaa yritykseni palveluihin mukaan pidemmän ajan elämäntapa-, hyvinvointi- ja painonhallintavalmennukset ja uumoilen, että perus PT ei kykene auttamaan nykynaisia elämänhallinnassaan.
[Tämän jakson tuoman innon myötä] Villeimmissä visioissani edelleen olisi kandi, maisteri ja laillistetun ravitsemusterapeutin nimikkeen haku; tosin elämämme täällä Jokioisilla on minulle niin rakas, ettei muutto Kuopioon taida olla sopiva (vaikka lapset kyllä ovat jo muuttaneet tai lähivuosina muuttamassa pois kotoa..).Mitä ajankäyttöön tulee, on koulutehtävät ja niihin tarvittava työn määrä vihdoin saanut minut irtaantumaan somesta, mitä olen jo vuoden kaksi yrittänyt. On hämmentävää, kuinka mieli rauhoittuu ja keskittyminen paranee sekä tavoitteet selkenevät, kun ei enää ole facebookissa.
Se osaltaan on auttanut pääsemään irti vääristyneestä suhteestani herkkuihin sekä ylipäänsä hiilihydraatteihin ja oivaltamaan, että niiden varominen on ollut yksi syy siihen, miksi paino on liian korkealla. Suuremman hyvien hiilihydraattien määrän myötä on punttitreenini noussut aivan uusiin ulottuvuuksiin ja nyt alkavat painot ja toistomäärät sekä myös muutokset kehon koostumuksessa olla sitä, mitä en edes osannut ajatella.
Näiden huomioiden myötä, ja kaikkien tutkimuksien ja artikkelien myötä, oivalsin lähestyneeni asiaa väärästä päästä. Kun olen nyt syönyt vapaasti (vihdoin!!) ja riittävän useasti, on herkkujen tarve vähentynyt. Sitä kautta parempi mieli, vielä positiivisempi olo ja myös ulosanti sekä kaikki tiedot mitä olen tämän oppikokonaisuuden myötä saanut on myös leimannut jumppaohjaamisiani. Aivan huikeita fiiliksiä sekä minulle että naisjumppareilleni, ihan uusia tasoja, mille he jaksavat yltää!
Niitä näitä
Whatsupviesteistä viimeisimmät:
Tyttärelle nimipäiväonnittelut ja tiivistelmä Veera-nimen alkuperästä. Miehelleni kuva sylissäni olevasta kissasta ja teksti ”En mä nyt voi peltejä laittaa kii!!”, minkä lähetin yläkerrasta hänelle alakertaan. Toiselle kaksospojalle kysely voinnista, toiselle että lähteekö salille.
Äidilleni kuvia yhteisestä salitreenistä lasten kanssa, ja hänen lähettämien mökki-, hauki- ja rapukuvien ihailua. Siskolleni tuo sama salikuva. Kummitädille linkki blogikirjoitukseeni.
Kuitit, laskut, hankinnat, muistutukset, musiikki:
Lidlistä suklaalevy ja banaaneja, en ottanut kuittia mutta oli varmaan alle 5 € koska sen verran minulla sattui olemaan.
Nissenille maksettu 100,- ensimmäisenä maksuna uusista silmälaseista (kehykset 79 + moniteholinssit 359).
Viimeisin haettu paketti oli AdLibriksestä, neljä muistikirjaa ja kaksi kuulakärkikynää.
Viimeisin maksettu lasku on Hostaanille, vuosimaksu sähköpostista, domainista ja WordPressistä, 220,-.
Yhtä aikaa tuli muistutukset Elolta myöhässä olevasta YEL-laskusta (334,-/kk), DNA:lta (yleensä 53,-/kk, nyt oli 65, koska stadissa sporamaksuja) ja kirjastosta (muistutus, että kohta on eräpäivä kirjoissa Alf Rehnin talouskirja ja Miki Liukkosen romaani ja runokirja).
Viimeisin kuuntelemani oli Fred Again… Live at Boiler Room London 29/06/2022 ja Plum Village appin kautta Short Meditation for Vitality and Stillness by Brother Phap Linh.
Sait varmaan oikein hyvin kiinni siitä, kummoinen ihminen ja yrittäjä olen, vai tarvitseeko sitä enää muuta?
Mukavaa kun jaksoit tänne asti, siitä kiittäen
Minna
Hei, tähän väliin! Jos kiinnostaa lueskella mietteitäni täältä maaseudulta ja katsella kuvia niistä näistä, niin alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymään Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeiden saajalistaan!
