Toukokuun loppu yleensä on hurjan kaunis, vihreä ryöppyää ja räjähtää ja on kaikkialla ja tällainen hypomaanikko on kaikesta aivan kikkareissaan ja elementissään. Huhtikuun loppu ja toukokuun alku, ne ovat vaiheessa, siinä välissä. Maa on liiskattu ja ruma ja jokakeväinen koirankakkakeskustelu on ehtinyt jo raivon asteelle.
Meidän pihalla on (koiranpaskan lisäksi) paljon ”ai toikin sitte unohtui tohon!”-tavaroita. Niitä mitkä piti noukkia talteen, ennen kun lumi piilottaisi ne lyhyeksi tai pitkäksi aikaa.
Talven lumista
Näin huhtikuun lopulla me epäilemättä vielä muistamme tämän talven lumet. Edelleen parantelemme juminiskoja ja noidannuoleilevia selkiä ja tuijotamme lumikoliamme. Ihme juttu, että siitä kaikesta selvittiin, varsinkin, kun myös pandemia oli pahimmillaan näin vuoden 2022 alussa.
Mutta on niitä menneidenkin talvien lumia, tai lumettomuuksia.
Vuoden 2011 talven lumi tuli vasta vuoden 2012 puolella. Muistan, koska 2011 joulukuun alussa hakkasin maahan tulevan hevosaitauksen tolppia. Helppoahan se oli, sulaan maahan. Valitettavasti myös myrsky niitti yhtä helposti puita ja kokonaisia metsiä, sulasta maasta.
2011 tapaninpäivän me lounaishämäläiset ainakin muistamme, sen hävityksen kauhistuksen mikä oli metsissä. Siitä kirjoitin muutaman sanan: Miten vaikeuksiin tulisi suhtautua?
2016 (2017?) lumet vaihtuivat uusiin lumiin aina vesisateen ja pakkasen kautta; jäätikköjä taisi olla kolmeen kertaan, vai neljään. Sen jälkeisinä talvina oli ainakin yhden lumet per talvi, koska noita jäätiköitä oli useampinakin talvina. Muistan, koska pihattotalliyrittäjälle ne olivat aina kauhun paikka, ja ne olivat myös yksi syy, miksi ajoin talliyritykseni alas.
Mutta talvella 2019–2020, tuliko lunta lainkaan? Ei tainnut?
Tuli tai ei, niin maaliskuussa sitä ei enää ollut. 8.3. järjestämässäni Hevoskuvauspäivässä ei ollut märkää eikä kait kosteaakaan, kuten kuvista näkyy, tai sitten se ei vaan häirinnyt kuvaamiseen keskittyneitä valokuvaajia…
Hevoskuvauspäivä helatorstaina
Vuoden 2019 helatorstain kuvauspäivä oli ihan toukokuun lopussa ja oli kaunista ja vihreää ja kukkasia ja lämpöä ja rusketusrajoja muttei vielä malleja ahdistelevia hyttysiä tai muita ärsytyttävyyksiä.
Ajatukseni tehdä helatorstain kuvauspäivästä perinne, se tössähti heti seuraavana vuonna. Koronapandemia siirsi Hevoskuvauspäivän kesäkuun puoliväliin. Hieno, hikinen, mukava kuvauspäivä se kesäkuinenkin oli, vaikkei helatorstaiperinne tuolloin onnistunutkaan.
Seuraavan vuoden, vuoden 2021, helatorstai oli 13. toukokuuta. Paria viikkoa aiemmin kuin yleensä. Pitkään mietin, olisiko sää silloin vielä talven puolella, taivaan täydeltä tulisi räntää, kovien puuskien seuraamana; tai mahdolliset lumet just sulaneet pois ja maisema ruma ku mikä.
Ei siis välttämättä just sellaista, mitkä innostavat kuvaajia pyhittämään koko päivän ulkokuvaamiselle, tai ajamaan noin sadan tai kahdensadan kilometrin päähän kodistaan, sitä raadeltua maisemaa kuvaamaan, mahdollisessa paskassa säässä.
Pakko sanoa tähän väliin, että ei kamala sää aina ole pahasta. Ankeus useasti voi tuoda kauneuden esiin, tavalla tai toisella. Rumuus korostaa kaunista? Kauneuden vierellä ei rumuus enää ole rumaa?
Katso itse: Yksi elämäni onnistumisista – Jäädytin teinin, märätin kaikki mutta oi mitä kuvia
Mutta kyllä, myönnän. Kun talviaikaan kuvaa hevosia tai poneja, jotka elävät pääsääntöisesti ulkoilmassa, on siinä aina oma mielenkiintoisuutensa, myös hilpeytensä. Poni, joka on kasvattanut kymmensenttisen talvikarvan palloksi ympärilleen, suojaamaan talvelta, se näky saa hymähtämään.
Sama otus, vaihtaessaan kesäkarvaan, on kuin nukke, jota on parturoinut kampaajahommista innostunut päiväkotilainen, pihistettyään tylsät fiskarsit keittiönlaatikosta.
Siinä aikaisessa helatorstaissa, vuonna 2021, saimme kuvata juuri tuollaista ponia. Onneksi poni oli niin kaunis, ettei se laikukas karva näyttänyt ihan niin pahalta. Ja siis kyllä, helatorstain kuvauspäivästä tuli perinne.
Hevoskuvauspäivä helatorstaina – toukokuun 2021 ainoa hellepäivä
Että muuten kävi munkki sään kanssa!!
Viikkoa ennen tuota aikaista kuvauspäiväämme oli kuun kylmin päivä. Keskilämpö oli alle kolme astetta. Helatorstait yleensä ovat ihan toukokuun lopulla ja vuonna 2021, toukokuun lopulla, lotisti vettä ihan urakalla.
Kaksi päivää kuvauspäivämme jälkeen oli koko ajan viilenevää, mutta vielä sateettomia. Sen jälkeen satoi viikon putkeen. Ylipäänsä vuoden 2021 toukokuu oli todella sateinen, koko kuun sademäärä oli monen toukokuun sateet yhteensä.
Mutta siis.
Koko toukokuun lämpimin päivä sekä korkein lämpötila olivat, Ta-daa! helatorstaina 13.5. Se oli hellepäivä, korkein lämpötila oli 26,4 astetta. Ainoa hellepäivä.
Ja jep. Kivasti punaisena helottava naamataulu oli taattu ja ehkä (hienoinen) päänsärky, kun ei ollut muistanut juoda kunnolla tai järkevästi.
Jäin funtsimaan tuota helatorstain vaihtelevaa sijaintia. Olen kyllä aina hahmottanut, miten pääsiäinen on ihan milloin sun sattuu. Tavallaanhan sillä ei kai ole mitään väliä, paitsi kun muisti yleensä ankkuroituu johonkin kouriintuntuvaan, johonkin, missä on joku tapahtuma tai kokemus tai elämys mukana.
Mmmitä?
Pakatessasi vaatteita pääsiäisen mökkireissua varten muistelet edellisvuoden pääsiäistä, kuinka oli niin lämmintä. Muistelet haravoineesi ihan paitahihasillaan, lämpimässä auringossa ja sillä samalla fiiliksellä pakkaat vaatteita mukaan.
Niin että sitten huhtikuun alun lumisateessa, mökissä palellessasi, mietit että mikä mättää.
Tajuat, aivan. Todellakin! Taas muistat, että pääsiäinen on just Se Pyhä, mihin EI kannata muistiaan kiinnittää. Pääsiäinen voi olla mitä vaan ja niin myös helatorstai, se kun on sidottu pääsiäiseen.
Hevoskuvauspäivä helatorstaina – aina eri päivänä??
Helatorstait ovat olleet, näinä neljänä vuotena, kun olen Hevoskuvauspäivän järjestänyt, toukokuun 30. ja 21. ja 13. ja nyt tänä vuonna 26. päivä. Aikamoinen hajonta.
Ehkä sinä jo tiedät, miten nuo määrittyvät, tuo helatorstai ja pääsiäinen. Minä en tiennyt.
Helatorstain määrittäminen on helppo, sitä vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä. (Miksi just silloin? Miksei vaikkapa neljäntenäkymmenentenätoisena??)
Pääsiäissunnuntain ajoittaminen oli, ainakin varhaiskristillisellä ajalla suht helppoa; se oli kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina.
Kuten kaikki isämeidänsä osaavat varmaan tietävät, on pääsiäinen kristittyjen suurin juttu, koska kolmantena päivänä taivaaseen ja silleen.
Saattaa tosin olla, että (suomalainen) rahvas tästä on hiukan etääntynyt.
Minun pääsiäissunnuntai – hikeä, himoa ja myötähäpeää
Itse olin pääsiäissunnuntaina mahtavan housemusiikin bileissä, missä loppuillan (=loppuyön/ aamun ensimmäiset tunnit) seurasin kahdeksantoistaveenuorison ja myös vanhemman, vastaavassa kunnossa olevan väen käyttäytymistä.
Tai siis käyttäytymättömyyttä, koska siis se vonkaamisen ja himon määrä, voi hyvänen aika!
En tiedä oliko sitä katsoessa päällimmäisenä tunteena myötähäpeä, vai silkka naureskelevainen mielenkiinto, vai pelko mahtavasta tappelusta.
Korkeat promilleluvut, ylikansoitettu tanssilattia ja täydet tuopit käsissä, se oli kuin olisi katsonut kuumottavaa trillerijännäriä. Toisaalta, välillä siellä häivähti myös fiftyshadesofgreyt, ja välillä ihan silkka länkkärileffatyyppinen vastakkainasettelu.
Sitä seuranneena kyllkä uskaltautuisin väittämään, että se kaikki vonkaaminen ja flirttailu oli aikalailla turhaa. En usko, että siinä kunnossa yksikään pääsi maaliin asti. Kun eivät herrat ulos mennessään edes osuneet oviaukkoon, mitenkä sitä sitten niin paljon ahtaampaakaan ikinä voisi osua?
Kyllä, ole hyvä. Ilomielin saat ottaa tuon näkymän verkkokalvoillesi ja aivoihisi, minä siitä mielelläni jo irtaantuisin… 😀
Ja mainittakoon, että en ole siellä katsomassa, miten nuorten herrain katseet ja kädet vaeltavat, enkä myöskään sitä, miten neitokaiset siihen yllyttävät olemalla melko… hmmm… tarjoavaisia tanssiasentojensa ja asusteidensa kanssa.
Silloin kun tanssin, silloin tanssin.
Harvemmin näen tai kuulen kuin vain musiikin, mikä on minussa, ja mikä vie jonnekin liikkeen ja hikoilemisen maailmaan, täydellisen flown ja mindfulnessin ja rentoutumisen luo. Vaikka kuinka haluaisin vaan jaksaa, tulee yleensä noin neljän tai viiden tunnin tanssimisen jälkeen stoppi. Ei vaan jaksa, ei.
On mentävä istumaan ja silloin minulla on aikaa kyseenalaistaa oma vesi- ja mehulinjani. Pohdin, haluanko minä todellakin nähdä kaiken sen minkä näen.
Kyllä. Haluan!
Tarkkailijana ja kirjoittavana ihmisenä omalla vinolla tavallani siitä kovasti pidin. Ja koska olen jo muutaman vuosikymmenen ollut raitis, olen tuohon tottunut ja toisaalta, huumorini on hiukan vinoa ja tuolla se sai kasvaa vielä vinompaan.
Pääsiäissunnuntaisesta esileikistä takaisin pääsiäiseen
Valtaosalta meistä lienee siis jossain määrin kadonnut pääsiäisen Ylevin Aatos; yleensä kun vain riemuitaan vapaan ajan määrää, pidempää lomaa. On aikaa torstaista maanantaihin lasketella, siivota mökkiä, matkustaa, ottaa rennosti. Ne palkansaajat, jotka ovat töissä, he tekevät kovaa liksaa.
Mitenkä helatorstai? Se lienee jotain muutakin kuin oiva aika pitää workshop hevosten valokuvaamisesta kiinnostuneille, kai?
Muinaisukossa hela oli kevään juhla, jota vietettiin, jotta jumalat olisivat olleet suosiollisia ja antaneet hyvän sadon. Helatorstain aattona sytytettiin helavalkeita, joiden läpi karjaa ajettiin tulien läpi laitumelle karjatautien ehkäisemiseksi. Oli simaa, lemmensaunoja, lemmentaikoja ja kokoilla tanssivia nuoria.
No hitto. Vaiks ei helatorstai ollutkaan, niin siellä Kouvolassa, housebileissä, siellä oli kokkoja lukuun ottamatta siellä nuo kaikki!!
Sima oli korvattu jallukolalla ja salmarilla ja bissellä.
Lemmensaunana oli hikinen tanssilattia.
Lemmentaioiksi riittivät ne puuroutuneet katseet, mitkä yöllä näkivät vain sen, mitä toivoivat ja aamulla vain kaiken, mitä pelkäsivät.
Wikipedia kertoo, että helatorstai oli vielä 1800-luvulla yksi tärkeimmistä juhlapäivistä. Vanhassa maatalouskulttuurissa edeltävän sunnuntain, rukoussunnuntain, ja helatorstain välisinä päivinä, kanttaanpyhinä, kuljettiin kulkueina pelloilla rukoilemassa hyvää satoa.
En niin historiasta välitä, mutta suomalainen muinaisusko, ai että miten kiehtovaa! Mieluummin tässä nyt jäisin kertoilemaan kaikesta mitä olen lueskellut, muinaisuskosta ja mielisairaaloiden historiasta ja kylähulluista mutta ei auta.
Pääsiäinen ja helatorstai ja niiden määrittäminen.
Antiikin tyypit oli todella viisaita, uraauurtavia ja hahmottivat hämmästyttäviä asioita, ottaen huomioon sen ajan havainnointi- ja tutkimustavat. Silloin tiedettiin, että kuun vaiheet sattuvat lähes samoille vuoden päiville aina yhdeksäntoista vuoden välein. Jaksot taulukoitiin, lisättiin luku, omat nimet myös (joojoo, vedän tässä nyt mutkia suoriksi ihan täysillä ja isosti…). Taulukot ja luvut kertoivat edellisestä uudesta kuusta ja määrittelivät, milloin on kevään ensimmäinen täysikuu.
Mitä väliä?
Jos ei tiedä täysikuuta, ei tiedä kevätpäiväntasausta, eikä sitten pääsiäistäkään. Mistäs sitä sitten tietää, milloin lähdetään laskettelemaan, tai kasvatetaan rairuohot, tai ryypätään tosi pitkän kaavan mukaan?? Ei tiedä ei kristityt eikä nuoriso, milloin juhlitaan.
Mutta hitto kun tuo ei ollut ihan tarkka systeemi. Taulukot ja ajankohdat olivat tuolloin muodollisia, eivät pohjautuneet todelliseen tähtitieteeseen. Taulukoita piti muuttaa kahden–kolmensadan vuoden välein.
(Mitenhän ne antiikkityypit rekrytoi uusia tekijöitä noille taulukoille? Olikohan se joku tutkijakunta, joka aina koulutti seuraavan, vähän kun Indiana Jonesin graalin maljan vartijoissa?!)
Vuonna 325 kirkolliskokous päätti, että pääsiäinen on kevätpäiväntasauksena tai sen jälkeen olevan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Silloin päättivät, että kevätpäiväntasaus on 21. maaliskuuta.
Mutta haasteeksi nousi se, että, ähäkutti, se voi olla myös 20. päivä, niin kun se nykyään Suomessa on.
No hei, yhden päivän heitto, voiko se olla niin suuri juttu??
Hah, menepä onnittelemaan vaimoasi päivän myöhässä. Hae työpaikkaa tiistaina, kun haku loppui maanantaina. Kuoleta luottokorttisi päivä varkauden jälkeen. Käytä ehkäisyä vasta huomenna.
Jatkanko vielä?!
Antiikin viisaiden, ja kirkonmiesten jälkeen tuli herra Gauss. Hänen vuonna 1800 lanseeraama menetelmä räjäytti kaiken ainakin matematiikan ja tilastoinnin saralta. Googlehaku ”Gauss math” tuottaa 13 500 000 tulosta. Siinä on paljon muutakin kuin kyselyä pääsiäisen ajankohdasta.
Gauss ja minä emme pelaa samassa sarjassa, joten tässä Wikipedia ja haku ”Pääsiäisen laskeminen”, ole hyvä:
”- – poistetaan ensin vuosiluvusta kaksi viimeistä numeroa, sen jälkeen näin saatu vuosisataluku jaetaan kahdella ja lasketaan osamäärä ja jakojäännös yhteen, ja tähän summaan lisätään 14. Summasta otetaan jakojäännös 30:llä. Jos tämä laskusääntö kuitenkin antaa päivämääräksi 26. huhtikuuta, pääsiäinen on aina viikkoa aikaisemmin – – Helatorstai on huhtikuun 30+d+e tai toukokuun d+e tai kesäkuun d+e-31 – – ” (Wikipedia, ”Pääsiäisen laskeminen”)
Just tuota systeemiähän sinäkin varmaan olet kaikki vuodet käyttänyt, että tiedät pakatako sinne mökille toppahaalari vai kevyet kesävaatteet?!
Mutta hei!! Kenellä meni ohi kirkkokokous ja taulukot ja matemaatikot, niin onneksi on astronomia. Kaikki tykkäävät tähdistä, eikö?!
(Koska sangen hilpeä, en tahdo katkaista tätä Vihdin seurakunnan sivuilta löytämääni.)
”Nykyisin tiedetään, että kuun rata on soikea, jolloin kuunvaiheiden väli vaihtelee. Esimerkiksi vuonna 2019 lyhin aika kahden kuunvaiheen välillä on 6 päivää 14 tuntia 59 minuuttia ja pisimmillään 8 päivää 5 tuntia 18 minuuttia. Tämän takia – – keskikuu on kuu, joka kiertää maapallon ympäri tasaisella nopeudella siten, että se kiertää maapallon samassa ajassa kuin todellinen Kuu.
Tämän keskikuun vaiheet sattuvat samoihin aikoihin todellisen Kuun vaiheiden kanssa. Keskikuun ja todellisen Kuun täydenkuun vaiheet voivat osua eri vuorokausille. Jos tämä tapahtuu kevätpäiväntasauksen aikaan – – tuloksena on pääsiäisen siirtyminen kuukaudella eteenpäin.”
Antiikin kirkonmiehet meni ohi? Matemaatikko lensi ylitsesi lujaa omalla liitoradallaan? Astronomia ei tässä toiminut?
Älä sure, onneksi on nyrkkisääntö tästäkin aiheesta:
Maaliskuun 20. tai 21. päivä, jompikumpi on kevätpäiväntasaus. Ota ensimmäinen täysikuu, joka tulee kevätpäiväntasauksen jälkeen. Heti ensimmäinen sunnuntai, mikä sen jälkeen tulee, SILLOIN on pääsiäinen.
Sen kunniaksi käyt kirkossa tai rinteessä tai saunassa tai housebileissä ja toivottavasti syöt kaikkea hyvää niin että napa raikaa! Ja se seuraava, jolloin voi pitää pitkän viikonlopun, tai tehdä rahakkaan työvuoron, se on se helatorstai.
Nelkyt päivää tuosta pääsiäissunnuntaista.
Mutta totta! Mitä näitä turhaan laskemaan, onhan meillä almanakat!! Aatelkaa, miten helppoa! Niin helppoa, mutta silti niin haastavaa, koska se muisti kertoo aina muuta.
Niin kartalla me olemme, että pääsiäissunnuntaina siellä mökillä olemme valmiina tekemään lumihommia, nyt kerrankin lämpimissä vaatteissa.
Ihmettelemme, kun kaupan pääsiäiskiireessä on kova hyörinä myös rusinoiden ja sitruunoiden ja hiivan ja sokeriosaston ympärillä.
Vähän on kyllä lämmin mökissä, kun viime vuoden pääsiäispalelemisesta viisastuneena on mukana kaikki kerrastot ja villasukat. Siinä hikoillessa syömme mämmiä ja suklaamunia.
Samalla teemme simaa, koska johan se vappu on vajaan viikon päästä.
Ihanaa, että jaksoit tänne asti kulkea kanssani, iso kiitos siitä!
Kiittäen
Minna
Ja niin, hei, koska helatorstai on taas tulossa, tässä osa meidän malleistamme. Kuvaa klikkaamalla pääset lukemaan lisää yhdeksännestä järjestämästäni Hevoskuvauspäivästä, joka on 26.5.
Facebookissa on tälle tehty tapahtumasivu, sinne satunnaisesti päivitän tietoja malleista ja lähempänä ajankohtaa sääennusteita ja mahdollisesti myös siitä, mitä kakkuja ajattelin tehdä… 😀 LINKKI!
Lähteitä:
https://jemma.mobi/kelitilastot?a=Jokioinen+Ilmala&v=2021&k=5
https://www.vihdinseurakunta.fi/uutiset/-/news/50245650
(Tekstiä päivitetty 29.4.22 klo 9 – Korjattu kirjoitus- ja ajatusvirheitä 😀 )