Flow-tilaan puuskuttaen ja raskas synkeä musiikki luureissa??

Hiki, sitä riittää. Toinen, mitä riittää, on karjuntaa korvissa. Tai paukutus, riippuen siitä, mennäänkö tänään Rammsteinin vai Amelie Lensin rytmittämänä. Industrial metal tai melodic death/groove metal tai techno tai mikä vaan, ei väliä, kunhan se vaan ei hiljene eikä katkea; silloin nimittäin loppuu jalkojen jaksaminen, spinningpyörän polkimet pysähtyvät.

Silloin tipahdan kahdesta paikasta. Jaloiltani alas, siihen pudotetun satulan päälle, ekaa kertaa istumaan sitten treenin aloittamisen. Tipahdan myös sieltä jostain, sieltä missä polkeminen on raskasta mutta soljuvaa.

Flow-tilaan – Vaikean sukunimen mies

Psykologi Mihaly Csíkszentmihályi, siinäpä mies! (Jatkossa käytän hänestä nimikirjaimia MH, sattuneesta syystä.) MH:ta pidetään yhtenä positiivisen psykologian perustajista ja tunnetuimmaksi mies on tullut vuosikymmenien tutkimustyöstä, mikä sai alkunsa 1960-luvulla MH:n tutkiessa taiteilijoiden luovaa prosessia.

Tuo tutkimustyö johti flow-tilan ymmärtämiseen.

MH on todennut ihmisen olevan onnellisimmillaan hetkinä, jolloin flow’n avulla pääsee ylittämään kaikki ne omat rajansa, mitkä on hyvinvointinsa huomioiden ylitettävissä.

Siksipä, kunhan minun luureissani soi riittävän raskas musiikki (mitä en kyllä kotona kuuntelisi, paitsi ehkä imuroidessa…), eikä se katkea, onnistun siinä hikipäissä pyöräillessäni pääsemään jonnekin minne ei ihan tuosta noin vaan pääse.

Ehkäpä joku epäluuloinen ihminen voisi arvella minun olevan jo jonkinlaisessa uupumuksen tuottamassa harhamaailmassa, jonne, mikäli tekemiseni jatkuisi, käpertyisin kuolemaan.

Voihan se olla niinkin.

Ei kuitenkaan tänään, en minä nyt ehkä kuitenkaan kait kuole. Tai jos kuolen, lienee se sydänkohtaus, mikä vie niin vikkelään, etten sitä itse juuri ehdi tajuta.

Jos nyt kuitenkin ohitetaan tämä kuntosalin spinningpyörän päälle kuoleminen.

”The best moments in our lives are not the passive, receptive, relaxing times . . . The best moments usually occur if a person’s body or mind is stretched to its limits in a voluntary effort to accomplish something difficult and worthwhile” (Mihaly Csíkszentmihályi)

Minä kyllä hanskaan tämän homman, koska tiedän, että tämän jälkeen on enää yksi biisi ja sitten varmaan jompikumpi pojista jo napauttaa olkapäähän ja kertoo olevansa valmis omasta punttitreenistään, että joko kohta minäkin olen valmis.

Kyllä! Olen! Todella!!

Flow-tilaan – Spinningpyörä ja vauhtikestävyystreeni minun makuuni

Miksi ihmeessä noita treenejä teen??

Tekemistä helpottaa se, että tiedän miksi ja hyvä että tiedän, tuota vauhti-/maksimikestävyystasoa (noin 70-90 % maksimisykkeestä) ei kauaa jaksa jatkaa jos ei ole syytä.

Minulla on syy. Haluan yrittää saada leposykkeeni aina vain alemmas. Nyt se on 51, mistä olen jo hurjan ylpeä! Mitä enemmän on eri sykealueilla liikkumista ja noita noin puolen tunnin korkeankin sykkeen harjoitteluja, sitä vähemmän sydämen täytyy levossa tehdä töitä ja sitä kevyemmällä elimistö pääsee. (Tekstin lopussa on muutama linkki, mistä voit käydä lukemassa!)

Lisäksi on hermoston toiminta ja rauhallinen mieli. Kestävyysharjoittelu vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan niin, että ”rauhoittavan” eli parasympaattisen hermoston aktiivisuus lisääntyy. Se taas estää ”taistele, pakene tai jäädy” eli sympaattisen hermoston yliaktiivisuutta, jolloin vähenee stressihormonin eritys.

Ja kyllä, hiukan sivuun flow-tilasta, mutta pakko mainita. Stressihormonin vähentäminen, kas vain, tuohon samaanhan tähtäävät mindfulness, meditaatiot ja hengitysharjoitukset.

Flow-tilaan – Rakasta sitä mitä teet

Flow’sta on sanottu, että se ei oikeastaan ole se tekeminen, tai minkään siihen liittyvä, mikä määrää kokemuksen laadun. Flow´n kokemisen kannalta olennaista ei siis ole se, mitä tehdään.

Mutta se, miten tehdään ja miten siihen itse suhtautuu, se merkkaa.

Miten minä tein?

Hikisesti? Täysillä? Nauttien!!

Koska satula on alhaalla, nojaan käsivarsilla ohjaustankoon. Yritän muistaa pitää selän suorana, mutta ei se ihan taida. Aikansa kun jatkaa, ja sattuu sopiva biisi, ei enää ole mitään muuta kuin samassa tahdissa etenevä musiikki ja jalkojen liike.

Koska syke pysyy koko ajan korkealla ja hengitys kulkee korkealla yli Pitää Pystyä Puhumaan -tason, mieli ja järki, nuo ihmisen suurimmat apurit (lue: pahimmat estäjät, hidasteet ja torppaajat), ne ovat tästä kaikesta kauhuissaan. Aikansa ne sinkoilevat ees taas ja kirkuvat,

Me kuollaan kaikki TAJUUTSÄ me kuollaan kaikki sä oot hullu SÄ ET PYSTY TOHON mitä sä oikein kuvittelet!!!

Ne kuitenkin vaikenevat, kun ymmärtävät huutavansa kuurolle tai piittaamattomalle. Niiden meteli unohtuu, kun järki on vaiti, itsekritiikki poissa ja keskittyminen ei ole ympäristössä eikä siinä miltä näytän polkiessani pää painuksissa tai siinä mitä kello on tai mikä päivä. Ei ole Ai niin kaupasta pitää sitten ostaa juustoa! -oivalluksia, ei ole viime viikon väsyneitä päiviä, ei ruuhkavuosimeininkiä.

On vain polkeminen.

Samaan olen päässyt perunoita kuoriessani ja paperia ommellessani, usko pois! Ja Lapin vaellusreissuilla. Kun ei ole enää mitään muuta kuin vain kävelevät jalat ja rinkkaa kantava keho eikä mihinkään satu eikä kolota vaan on ihan vain jalka joka astuu ennen sitä toista jalkaa ja sitten taas uudestaan.

Erämaassa, missä ei ole mitään, on toki helpompi päästä tuohon tilaan. Salilla on koko ympäröivä maailma, sekä virtuaalisena että ihan siinä konkreettisena. Ajattele siis kuinka luksusta on nykyisen informaatio- ja ärsykevyöryn keskellä päästä tilaan, jossa mielesi on tyhjä!

Flow-tilaan – Näitä kaikkia tarvittaisiin

Mutta funtsaillaanko vähän? Luonnollisesti flow’ta on tutkittu paljon, ja on ymmärretty, mitä sen saavuttaminen tarvitsee ja mitä se tuo mukanaan:  

• selkeä tavoite ja päämäärä ja heti tuleva palaute
• taitojen ja haasteiden tasapaino
• toiminnan ja tietoisuuden sulautuminen helpoksi ja vaivattomaksi kokonaisuudeksi
• täydellinen keskittyminen
• tunne siitä, että homma on hanskassa
• oman itsensä arviointi vähenee tai katoaa
• ajantaju (aika hidastuu/ kulkee nopeammin)
• toiminta ja kokemus jo itsessään on palkitseva, minkä takia sitä tahtoo tehdä. Jotkut liittävät tähän toisen samankaltaisen käsitteen eli sisäisen motivaation.

Flow-tilaan pääseminen on kuin toive siitä, että voittaisi kuvauskilpailun revontulikuvalla (mikä on teknisesti erittäin haastava kuva, varsinkin kun tiedämme revontulien luonteen). On hyvä sääennuste ja auringon aktiivisuuden määrä ja on kamera, jalusta, ehkä kaukolaukaisin kameraan.

(Revontulien) valokuvaaminen ei kuitenkaan ole kiinni vain kameratekniikasta, kameran säädöillä on suuri osansa (epä)onnistumisessa. Olet siis tutkinut netistä, mitkä ovat onnistuneen revontulikuvan säädöt (ISO-luku noin 1000 joskin sen vaihteluvälinä 400–5000, aukko on suurimmillaan eli f-luku pienimmillään, suljinaika on 1-20 sekuntia, riippuen aikas monesta seikasta).

Siltikään et välttämättä voi voittaa tai välttämättä edes osallistua revontulikuvallasi kilpailuun, vaikka teoriassa tietäisit kaiken onnistuneen kuvan ottamisesta. Sama pätee flow’hun. Et voi päästä flow-tilaan vain tietämällä siitä kaiken.

Jos tavoite on väärä tai sitä tahtoo väärästä syystä, et onnistu sinä enkä minä. Jos tavoite on mahdoton meidän toteutettavaksi, jos se menee yli kykyjemme, et onnistu sinä etkä minä. Jos aika tai paikka on väärä tai joku muu mättää, on flow-tila tavoittamattomissa; en siis voi koko yön valvomisen jälkeen polkea tuhatta ja sataa ja toivoa flow-tilaa, etkä sinä voi voittaa kilpailua jos olet lähettänyt kuvasi päivän myöhässä.

Mutta vähempikin riittää! Minä pystyn tekemään omalla tasollani siihen päivään sopivan hikisen harjoituksen, olkoonkin että hurmiota ei löydy eikä voimiakaan niin paljoa. Sinä taas pääset yli myöhästymisen kiukusta ja pystyt ottamaan onnistuneen revontulikuvan, mikä ei voita kilpailuja mutta minkä katsomisesta nautit sekä sinä että perheesi.

Flow, liukas pirulainen

Sitä en saa kiinni pakolla, eikä yrittämällä liikaa. Vaikka kaikki tekijät olisivatkin kohdillaan, se ei siltikään välttämättä tule, ei jos sitä toivoo ja odottaa, saati jos olettaa. Flow epäilemättä on nykyihmiselle ärsyttävä; se kun auttaa niin paljossa, muttei tule pakolla, eikä sitä voi pakata poretablettiin eikä myydä verkkokurssina.

Muttamutta. Voisikohan ajatella, että suurimmat haastavuudet ovat ne, että päästäksesi flow-tilaan sinun täytyy olla täydellisen läsnä, ja sen lisäksi flow tarvitsee häiriöttömän ympäristön? Täytyy siis olla rauha sisällä ja rauha ympärillä.

Just.

Ehkäpä tuon takia sitten tämä meidän esimerkkityyppimme sai täydellisen upean revontulikuvan vasta kun maksoi rahaa sekä lastenvahdille, Lapinmatkan järjestäjälle ja revontulikuvauksen järjestäjälle ja osallistui oman kameraseuransa kilpailuun, sen kansainvälisen sijaan. Täydellinen kuva tuli lomalla ollessa, rentoutuneena ja niin, että oli vain aikaa.

Flow myös tahtoo, että lopetat itsesi kyttäämisen ja ihan vain luotat

Näyttelijä Jonas Saari kirjoitti mainiossa maisterityössään (linkki tekstin lopussa) kuinka teatteriohjaaja Raila Leppäkoski on Teatterikorkeassa professorina ollessaan listannut luovuuden estoja, muun muassa pelon, häpeän, turvattomuuden, uskon puutteen, itsekeskeisyyden ja itsetarkkailun.

Saari kirjoitti, ”Äly, tiedostettu minä, tarkkaileva itse, tulee väliin ratkaisemaan asioita, joita ei pitäisikään ratkaista. Ongelmia siis tulee, jos ylianalysoi tekemistään tehdessään, alkaa arvottaa reaktioitaan ja valintojaan. Pelottomassa tilassa on vastaanottavainen ja auki. Kun tuohon pelottomaan, luovaan tilaan sitten pääsee, tuntuu kaikki huonous itsessä eli arvottaminen tehdessä katoavan jonnekin kauas pois […] Tilanteessa, jossa olin totaalisesti läsnä, intuitiivisten impulssien virran vietävänä, [olin] katkeamattomassa flow’ssa.”

Flow-kokemuksessa ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on paneutunut siihen, mitä tekee ja tekee sitä, mikä kiinnostaa häntä. Tuon mukaanhan flow voisi tulla mistä vaan, minkä kokee mielekkääksi, ja mihin pystyy keskittymään, eikö?

Paskatyö ja siellä ärsyttävä kollega, tai hyvin häiriöaltis työ, tai kokeisiin valmistautuminen, eipä taida flow-tila olla mitenkään saavutettavissa?

Kyllä ja ei.

Jos onnistut keskittymään johonkin minkä olet onnistunut kauppaamaan itsellesi merkityksellisenä, ei periaatteessa ole esteitä sille, että pääsisit edes hetkittäin uppoamaan täydellisesti siihen mitä teet, ja mahdollisesti kokemaan sen riemun, onnistumisen ja tekemisen sujuvuuden, minkä flow voi tarjoilla.

Asiat ovat merkityksellisiä, kun niistä tekee sellaisia.

Näyttelijä Saari naulaa sangen hyvin, ”Minua kiinnostaa liiallisen ja tarkkailevan itsetietoisuuden, sellaisen läsnäoloa haittaavan, kontrolloivan yliälyllistämisen ja toisaalta taas oikeanlaisen aukiolevan läsnäolemisen välinen herkkä suhde: onko mahdollista olla jollain tasolla älyllistämättä tekemäänsä tehdessään?”.

Eli siis olla just siinä hetkessä miettimättä liikaa?!

Uskaltaudun sanomaan, että kyllä se on mahdollista. Kyllä voi olla miettimättä liikaa.

Kunhan vain uskaltaa heittäytyä.

Siksipä jatkossakin spinningpyörä ja Rammstein tai joku muu möykkämusiikki

ja toisaalta, kyllä, myönnän, perunoiden kuoriminen ja kirjansivujen neulominen (mistä joku toinen kerta lisää)!

Kiittäen ja kumartaen

Minna Alaspää

P.S. No tuo kirjansidonta, kun sen nyt satuin mainitsemaan. Linkistä löydät lisätietoa ”Kirjansidontaa ja kakkuja”-kurssipäivästä, mikä on lauantaina 10.12.! Lue lisää: Workshop

Linkit:

Fokus, fiilis ja flow : ajatuksia läsnäolosta, keskittymisestä, kontrolloinnista, itsetarkkailusta, luovuttamisesta ja luovasta tilasta. Maisterin opinnäytetyö, näyttelijäntaide Saari, Jonas (2015) https://taju.uniarts.fi/handle/10024/6174

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/28/flow-tila-syntyy-kun-taidot-ja-tehtavan-haastavuus-ovat-tasapainossa

https://positivepsychology.com/mihaly-csikszentmihalyi-father-of-flow/

https://www.trainer4you.fi/blogi/kestavyytta-eri-tehoalueilla-osa-3-vauhtikestavyys