Ammattitirkistelijä, hieno synonyymi valokuvaajalle!! Sen myötä tahdon kertoa valokuvauksestani, mikä on alkanut jo kolmekymmentä vuotta sitten. Kenties minä olisinkin juuri se oikea, joka voisi kuvata perhearkeanne, tai keneltä tilaisitkin satukirjan, taikaponikuvilla ja hassuilla saduilla, tai taulun seinällesi?!
Ei voi tietää, muuta kuin että vuoden 2011 jälkeen olen muuttunut ensin valokuvaavasta talliyrittäjästä hevosettomaksi ammattitirkistelijäksi. Siksi lue, jooko?!
Valokuvaus – kuten muutkin ammattilaiset muttei sitten ehkä kuitenkaan?
Kun Päiväkummun Hevostila rysähti kiville seitsemän toimintavuoden jälkeen sekä taloudellisen mahdottomuuden että oman heikkenevän jaksamiseni myötä, tuli orivarsojen tilalle Noora Mäkisen valkoinen jalostusori, niin hieno ja kaunis Moondelight Caradoc, Kake, seuralaisenaan pikkuori, joka vuosien mittaan vaihtui aina seuraavaan seuralaiseen, edellisen kasvettua pari-kolmevuotiaaksi.
Talliyrittäjyyteni aikana minulla oli onni ja riemu kuvata ryhdikkäitä ratsuvarsoja, joilla riitti liikettä ja leikkiä. Silti, pienien mutta ryhdikkäiden ja kauniiden ja welshmountainponien, oman maatilan ja siten aamu-usvakuvien helppouden kuvaamisen myötä 80-luvun lopussa alkanut valokuvausharrastukseni siirtyi aivan uusille tasoille ja myös siirsi minut Photoshopin ja kuvankäsittelyn ihmeelliseen maailmaan.
Vuosina 2012–2019 toimineen orivarsapihattoyritykseni kaatuminen ohjasi yrittäjyyteni kohti valokuvaamista. Vaikka en vuonna 1996 päässytkään Taideteolliseen korkeakouluun valokuvaajan linjalle ja myös oppisopimuspaikka ammattivalokuvaajan assistenttina kariutui, silti toimin nykyään ammattivalokuvaajana, jumppaohjaamisen ja kirjoittamisen ohella.
Ykköseniten tykkään kuvata lapsia, yhdessä eläinten kanssa, ihan vain siksi, että siinä en voi enkä halua eikä oikein ole mahdollisuuttakaan ohjata malleja. Saan olla tarkkana koko ajan, noukkiakseni ne parhaat tuokiot. Lisäksi nauru on se, minkä haluaisin olevan läsnä jokaisessa päivässäni, ja lapsikuvaukset yleensä tarjoilevat naurua yllin kyllin.
Arvostan suunnattomasti myös ihmisten tunteiden kuvaamista, olivatpa ne häissä tai hautajaisissa napattuja. Mustavalkoiset lähikuvat ihmisistä ja aamu-usvassa kuvatut hevoskuvat, ne ovat arvokkaimpia minulle.
Kuvaajana olen hidas, nauravainen ja läsnä koko ajan. En tahdo asetella ihmisiä kuvaan mutta kaiken taitoni käytän siihen, että kuvattavat rentoutuisivat ja siten olisivat juuri sitä mitä ovatkin, omia itsejään, omine eleineen, asentoineen ja tunteineen.
Talliyrittäjyyteni ja hevosvalokuvaamisen myötä olen saanut kerättyä valtavan kauniiden hevosten ja ponien mallijoukkion. Koska asumme täällä Kanta-Hämeen Jokioisilla peltojen keskellä, riittää myös rauhallisia maisemia, hevosten taustaksi. Siksipä olen kolmen vuoden ajan järjestänyt hevoskuvauspäiviä, jotka olen saanut sellaisiksi mitä itse arvostan. Päivät ovat täynnä naurua, kuvaamista sekä yhteisiä ruokailu- ja kakkutuokioita. Vuodelle 2023 lienevät sovittuina helatorstai toukokuun lopulla, täällä Jokioisilla, ja perinteeksi muodostunut kuvauspäivä isojen shirehevosten tallilla Ylöjärvellä.
Valokuvaus – mitä minä tavoittelen?
Koska asiakkaani ja kaikki keikat ovat olleet minulle todella mieluisia, enkä niihin voisi toivoa yhtään mitään, tavoitteeni koskevat itseäni. Haluan aina vain vahvemmin pystyä lukemaan ihan pieniä eleitä, saadakseni kuvia mitkä liikuttavat tai saavat nauramaan ja mitkä päätyvät albumiin, mitä vuodesta toiseen tahdotaan katsoa. Tähän pääsen osittain jo pitämällä huolta omasta hyvinvoinnistani, että vireystilani ja tarkkaavaisuuteni ja kykyni olla läsnä olisivat aina mahdollisimman vahvana.
Haluan jatkaa hevoskuvauspäivien järjestämistä, keksiä siis uusia malleja, uusia sijainteja, uusia yhteistyötalleja sekä myös oppia mainostamaan isommin, että erotun hienosta mutta suuresta palveluntarjoajien joukosta.
Lisäksi opiskelun tarve suuntautuu Photoshoppiin, mihin minulla on vahva viha-rakkaussuhde. Sitä tahtoisin muovata enemmän sinne rakkauden suuntaan kuin siihen ”Kohta lentää tietokone seinään”-suuntaan.
Lisäksi vuoden 2023 alusta aloitin omakuvausprojektin. Kerran viikossa meidän metsään kameran ja jalustan kanssa, toisinaan kuvassa on mukana kirppikseltä ostettu taulukehys. ”Vain villasukat pysyvät”-projektista on jo jokunen postaus, käy lukemassa ja katsomassa kuvia:
- Voiko kuva kertoa kaiken?
- Minä alastomana – omakuvaprojektini 2023
- Kaikki vaikuttaa kaikkeen, myös villasukissa
Kuvatuotteitteni verkkokauppa valmistuu kuin Iisakin kirkko, tuskastuttavan hitaasti mutta suht varmasti kuitenkin. Kirppikset ovat täynnä tauluja, minkä kehykset huutavat sisälleen aamu-usvaponimaisemia ja nämä taulut tulevat olemaan yksi tuoteperhe. Lisäksi tulossa on kuukausittaiset tukijäsenyyspaketit, mihin sisältyy tekstejä ja kuvia ja kuvatuotteitakin, valitun paketin mukaan. Hevoskuvista tehdyt taulut, julisteet, kortit, vihot yms tulevat olemaan yksi tuotekokonaisuutensa, lisäksi käsintehtyjä kirjoja tulee saamaan kaupastani.
Jos mitä ikinä sinulla onkaan kysyttävää lähes mistä vain, kysythän? Ykkösvarmasti minut tavoittaa whatsupviestillä, 050-5940168. Kakkosparas tapa on instaviesti; tämän sivun vikana olevaa mustavalkokuvaani klikkaamalla pääset instatililleni ja sinne viestiä laittamaan.
Sähköposti tavoittaa myös, minna(at)paivakummunminna.fi. Vaikka messenger onkin ehdottomasti huonoin tapa tavoittaa minut enkä sitä siis suosita käyttämään, laitan kuitenkin tuohon alemmas suoran linkityksen facebooksivulleni, jos se on sinulle instaa helpompi paikka kuvieni ja juttujeni katseluun!
Hinnastoni ja portfolioni löydät valokuvaussivustoltani!
Ehkäpä toivottavasti joskus nähdään!
Terkuin valokuvaaja Minna Alaspää
monen alan yrittäjä yrityksessään Päiväkummun Minna (Y 2464797-6)
Latovainio, Jokioinen