Teinit ja yläasteen paritanssiopetus – tyttöteini ja poikateini lähekkäin??

Teinien liikuntaa koskevien OPS:in tavoitteiden toteutuminen on tasan yhtä todennäköistä kuin että nelikymppinen ruuhkavuosimutsi nukkuisi riittävän pitkiä yöunia ja olisi täydellisen hyvinvoiva noin muutenkin eikä koskaan tappelisi teiniensä kanssa kuten teini.

Mutta siis paritanssiopetusta, näille diginatiiveille?

Toivottavasti kukaan ei toivottavasti nyt sano, että ei aina vaan voi olla kivaa, että kyllä täytyy tottua siihen, että elämässä on vaikeita/ tylsiä/ epämukavia hetkiä, ja taitoja mitä nyt vaan on pakko oppia. Totta, kyllä, mutta paritanssitaito ei kuulu niihin.

Ei siis voi tulla selittämään ”no onhan se hyvä taito osata!” koska käsi pystyyn, kuinka moni meistä 70- tai 80-luvun ihmisistä on tarvinnut tanssitaitoa useammin kuin sen pakollisen kaksi kertaa? Tai nolla kertaa, jos ei ole käynyt lukiota eikä mennyt naimisiin.

Voi olla, että olen liian typerä ymmärtämään, kun koen että on silkkaa ääliömäisyyttä laittaa saman neliömetrin sisään tyttöteini ja poikateini ja olettaa, että tunti sujuu jouhevasti ja kaikille jää siitä hyvä mieli.

Paritanssit, teiniaivojen kehitysvaihe, teinien kyky hallita ulosantiaan, opetustuokion kitkaton sujuminen sekä kaikkien hyvä mieli – kuka kuvittelee, että nämä toimisivat oppilaiden eduksi?

Minusta illuusio siitä, että tanssiopetuksella kartutettaisiin teinien oppimista ja tarvittavien taitojen määrää ilman että eriarvoisuus, kiusaaminen tai syrjintä saisivat ilmaa siipiensä alle on käsittämättömän typerä. Tuo ajatus ja sen lopputulema lienevat yhtä onnistuvia kuin ostoskärryssä, mistä puuttuu yksi pyörä ja mitä pitäisi työntää peilijäässä olevaa ylämäkeä niin että kyydissä seisaaltaan oleva yksijalkainen mummo pystyisi pitämään päänsä päällä olevan täysien lasien tarjottimen liikkumattomana.

Mutta ei hätää, ei tämä pelkkää kiukkuamistani ole!

Mielipiteitä meiltä neli-viisikymppisiltä naisilta löytyy ja tiedän, että me olemme erittäin hanakoita niitä esittämään. Siksipä lueskelin, etsin, että olisi muutakin kuin vain mielipide (tekstin lopusta löydät käyttämäni lähteet).

Opetussuunnitelma eli OPS 2014, 7–9-luokkalaisten liikunta, siitä olen nostanut pätkiä, ovat kursiivilla (huom! Lopussa on tästä erillinen huomautus!). Lainausmerkeissä taas on nuorten omia pohdintoja, niitä keräilin netin keskustelupalstoilta.

Teinit ja yläasteen paritanssiopetus – Opetussuunnitelma vs. aivojen kehitys

Ohjata oppilasta harjaannuttamaan havaintomotorisia taitojaan eli havainnoimaan itseään ja ympäristöään aistien avulla sekä tekemään liikuntatilanteisiin sopivia ratkaisuja.

Varsinkin tytöillä hippokampus aktivoituu helposti; he miettivät kovasti, kuka sanoi mitä, missä ja millä äänensävyllä, kuka katsoi mihin suuntaan ja millä tavalla. Pienet asiat jäävät mieleen ja saattavat kuormittaa.

Nuoret väsyvät sosiaalisissa tilanteissa enemmän, koska joutuvat käyttämään isompia osia aivoista; näin ollen myös aivojen aineenvaihdunta ja energiankin tarve on isompaa.

”Auttakaa mua pliis, meil olis koulussa maaliskuussa paritanssia, mut mä en vaan voi mennä sinne. En oo koulussa ollenkaan suosittu, en kuulu minkäänlaisii piireihin siellä. Oon aina yksin koulussa.”

”Ens viikko kuitenkin ahdistaa, sillä silloin olis VALSSIA ja en oo mikään kovin suosittu koulussa. En kyllä mikään hylkiökään mutta AAARGH jos pariks sattuu joku haiseva ahdistelija…” 

Ohjata oppilasta työskentelemään kaikkien kanssa sekä säätelemään toimintaansa ja tunneilmaisuaan liikuntatilanteissa toiset huomioon ottaen.

Nuori elää hetkessä: toiminta on lyhytjännitteistä ja asioista edetään nopeasti toiseen. Energiaa, uhoa ja voimakkaita tunteita riittää, mutta täyttä harkinta- ja riskinarviointikykyä tai syy- ja seuraussuhteiden ymmärrystä ei vielä tarpeeksi.

Tutkimusten mukaan nuoret muun muassa sotkevat pelästyneitä ilmeitä vihaisiin tai kärsimättömiin. Murrosikäinen yksinkertaisesti tulkitsee emotionaalisia ja sosiaalisia tilanteita kehnommin kuin aikuiset, joiden aivot ovat jo täysin kehittyneet.

Kun teini haistattaa vitut ja kävelee ulos liikuntasalista, hän ei varsinaisesti ole ilkeä. Hänen aivonsa eivät vain osaa käsitellä asioita muiden ihmisten kannalta eikä hän osaa ottaa päätöstensä seurauksia huomioon.

”Kaikki mun luokan pojat inhoo mua eikä ne ees haluis koskee muhun enkä kyl mäkään niihin… kaikenlisäks en ees osaa tanssia olleenkaan ja tanssi on muutenki mulle tosi vastenmielestä. aattelin et vois lintsata vaikka en oo ennen sellasta tehnykkään..”

”En vittu varmaan tanssi ton kundin kaa!!”

”Haista sinä huora vittu!”

Ohjata oppilasta toimimaan reilun pelin periaatteella sekä ottamaan vastuuta yhteisistä oppimistilanteista.

Teinit ovat surkeita puntaroimaan tekojensa seurauksia, ihan jo aivojensa kehitysasteen puolesta. Varovaisuus on vaikeaa, koska murrosikäisen impulsiivisilla otsalohkoilla on hankala miettiä, mitä voi tapahtua. Teini-ikäiset ovat taipuvaisia aliarvioimaan tai jättämään huomiotta negatiiviset seuraukset.

Aivojen synapsiyhteyksien uudelleenjärjestely on niin intensiivistä, että samaan aikaan esimerkiksi empatiakyky taantuu. Itsekäs teini ei ole itsekäs ilkeyttään vaan siksi, että hän ei parempaan pysty.

Hyvin yksinkertaisesti sanottuna: teinien temppuilu johtuu siitä, etteivät he aivojensa puolesta pysty muuhun. Aikuisilla vastaava käytös saa alkunsa puhtaasta harkinnasta ja tahtotilasta ja toiminnan ohjaamisesta juuri siihen haluttuun suuntaan.

Ja sitten ne ovat teinit, ketkä tekevät väärin??

Mitä tuohon OPS:n kohtaan tulee, ”toimimaan reilun pelin periaatteella, no, mietitään me harkintakykyiset aikuiset, kuinka kypsästi toimimme haastavan työkaverin kanssa?

”Kaikki pojat joitten kaa pitäs tanssii, vihaa mua valehtelematta niin paljo, et mikää asteikko ei riitä kuvamaa sitä.”

”No en varmana tanssi, siel on se ällö joka kaivaa nenäänsä!”

”Se ei varmaa koskaa pese hiuksiaa!”

Teinit ja yläasteen paritanssiopetus – Vastuuta itsestä ja muista ja hyvää mieltäkin??

Kannustaa oppilasta ottamaan vastuuta omasta toiminnasta ja vahvistaa oppilaan itsenäisen työskentelyn taitoja.

Otsalohkot, mitkä kehitttyvät valmiiksi vasta pitkälle yli parikymppisenä, jopa lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta, ovat aivojen lennonjohto: niitä tarvitaan, kun ihminen arvioi, mistä kulloinkin on kysymys ja miten tilanteisiin pitäisi reagoida.

Teiniaivoissa työnjako on kuitenkin vasta aluillaan, jolloin hänen otsalohkonsa joutuvat ponnistelemaan. Koska lennonjohtotorni on vielä rakenteilla, impulssien hillintä ja käyttäytymisen kontrollointi takeltelevat. Tämän takia nuoret ovat aikuisia ailahtelevampia.

Huolehtia siitä, että oppilaat saavat riittävästi myönteisiä kokemuksia omasta kehosta, pätevyydestä ja yhteisöllisyydestä.

Temperamentti, aiemmat elämänkokemukset ja perhesuhteiden kiinteys vaikuttavat siihen, millä tavalla nuori käy läpi nuoruuttaan ja siihen liittyviä haasteita. Nuori siirtää lähellä oleviin aikuisiin kokemansa pienuuden ja epävarmuuden tunteet. Hän tarkkailee aikuisen reaktioita kommentteihinsa ja kritiikkiinsä.

Aikakautena, jolloin aikuiset ovat oman esimerkkinsä myötä opettaneet lapsensakin notkumaan älylaitteen tai pelikonsolin tai tietokoneen äärellä, on tuo kehonkuvaa ja myönteisyyttä koskeva ajatus karannut yhtä kauaksi kuin lottovoitto. Tutkimukset ja kyselyt kertovat hirvittävän karua kieltään siitä, miten teinit kokevat kehonsa, ja myös siitä, millaisia paineita ulkomaailma teineille asettaa.

(En nyt tässä postauksessa edes vilkaise suuntaan, mikä on upottava suo. En siis edes ala purkaa vaikkapa voimisteluvalmentajan tai minkään muunkaan esteettisen lajin valmentajan sanomisia tai valmennusmetodeja enkä myöskään sitä sairastuttavaa esimerkkiä, mitä vaikkapa somen fitness influensserit voivat saavat aikaan.)

Ajatus siitä, että ysiluokan tanssit ja komento olla lähekkäin jotenkin parantaisivat kehonkuvia on, no, niin.

”Itse en pidä halailusta, tai siitä että puhuttaessa joku työntää kasvot ihan naamani eteen. Astun askeleen taaksepäin. Läheiset hetket jopa hyvien ystävien kanssa on mulle jostain syystä vaikeita.

Tästä ja toisestakin syystä mua pelottaa ihan älyttömästi paritanssi koulussa. Miksi hitossa sitä siis on? En halua olla kiinni melkein vieraassa pojassa. Menen niissä tilanteissa lievään paniikkiin, alan hikoilla hirveästi. Miten voisin estää paniikkiin menemisen?

Vai lintsaisinko?”

”Vittu siihen en koske, se ei ikinä käy suihkussa ja se haisee!!”

Ylevä tarkoitus vs oppimisen psykologia vs ne teiniaivot

Tutustuttaa oppilas yleisten liikuntamuotojen harrastamiseen liittyviin mahdollisuuksiin, tietoihin ja taitoihin, jotta hän saa edellytyksiä löytää itselleen sopivia iloa ja virkistystä tuottavia liikuntaharrastuksia.

Nuorten käyttämä ohimolohko sopii vain yksinkertaisten toimintojen pohtimiseen tai tarkasteluun. Ohimolohko kykenee käsittelemään vain kysymystä, Mitä minä nyt itse haluan?

”Onks koht jo ruoka?” on niin paljon enemmän teiniaivojen kysymys kuin ”Mitäköhän minä haluaisin harrastaa? Aivan, totta, tietenkin! Se, että opettajat pakottavat meidät tanssimaan tietenkin lisää intoani etsiä tanssisali!”

Ei meistä aikuisistakaan kukaan tee sitä, mistä ei pidä (pois lukien työ), miksi ihmeessä teinit tekisivät? Jos minä inhoan siivoamista, en sitä varmastikaan tee vaikka joku pakottaisikin. Jos haluaisin oppia pois siivoamisinhotuksestani, onnistuisi se varmaan paremmin motivoituneena kuin pakolla.

Ehkä hyvän pölynimurin ostaminen auttaisi siivoamisessa? Mitä tuumaat, ostaisinko mieluummin pakolla, kuin vapaaehtoisesti? Yliaktiivisen ja ahdistelevan puhelinmyyjän ja/tai ovikelloa toistuvasti soittavan kaupparatsun myötä? Vai lehdessä näkemäni mainoksen ohjaamana kaupasta, minne itse menin, koska tiesin saavani alennuksen pölynimurista ja kaupan päälle kaksi pakettia pölypusseja ja leffaliput perheelle?

Pakolla, vai omasta halusta – suoraan oppimisen psykologian oppikirjoista, se pätee myös teineihin. Joku saattaa löytääkin innon tanssiharrastukseen mutta ennemmin sen kautta, että pääsisi katsomaan tanssikilpailuja, missä opettaja kilpailee, kuin sen yleisen ”ennemmin läpi helvetin porteista kuin luokan kanssa tanssitunnille”-mentaliteetin myötä.

Totta on, että koulun matematiikka ei varsinaisesti taida auttaa pärjäämään verottajan ja veroprosentin ja oikean tulorajan arvioimisen kanssa. Koulun yhteiskuntaoppi ei juurikaan hyödytä asumistukihakemuksen täyttämisen kanssa, tai ylipäänsä asioinnissa Kelan kanssa. Yhteiskuntaopissa kuitenkin oli paljon hyvää, matikassakin hiukan, kai. Mitenkä paritanssiharjoitukset?

Vastaus löytynee omista muistoistasi, siitä kun itse olit teininä, siinä seinänvierellä, tunnetilojen ja ajatusten vaihdellessa. Jos sinulla oli tyttö-/poikaystävä siellä vastakkaisella seinällä, se ehkä oli kaikista skenaarioista vähiten paha, mutta siltikin se oli pelottavaa. Jos sinulla oli kiusaajia vierelläsi ja/tai vastapäätä, oli se kuin helvetti. Jos olit jossain siellä kahden ääripään välissä, oli se vain epämiellyttävää/ vastenmielistä.

Muistatko?

Olen julkaissut tämän tekstin pohjan vanhassa blogissani maaliskuussa 2019. Tätä uudelleenpostausta varten en tarkistanut, onko yläasteelle tullut uutta opetussuunnitelmaa sitten vuoden 2014. Jos uusi OPS on tullut, hartaasti toivon, että tanssiopetus on sieltä poistettu. Se kun on nykyteineille juuri yhtä tarpeellinen kuin käsivälitteinen puhelinkeskus ja sitä hoitava sentraalisantra olisivat meille, tämän älylaiteajan ihmisille.

Kiittäen ja kumartaen

Minna Alaspää

Lähteet ja linkit:

Opetushallitus, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 https://www.oph.fi/ops2016/perusteet 

12-15-vuotiaan persoonallisuuden kehitys 25.9.2018

https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/12-15-v/12-15-vuotiaan-persoonallisuuden-kehitys/ 

Teiniaivot toimivat itsekkäästi Anna Mård 7.10.2006 https://www.ts.fi/uutiset/maailma/1074152046/Teiniaivot+toimivat+itsekkaasti 

Teinien aivoissa tyrskyy Kirsi Heikkinen 17.8.2006 https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/teinin_aivoissa_tyrskyy 

Myrskyisä murrosikä, Raili Löyttyniemi

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/18/myrskyisa-murrosika-aivosolut-jarjestaytyvat-uusiin-asemiin 

Mikä koululaista vaivaa? Elina Hermanson 21.2.2017

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/mika-koululaista-vaivaa 

Sosiaaliset tapahtumat kuormittavat teinin aivoja. Anni Alatalo 13.3.2019 https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/mieli/sosiaaliset-tapahtumat-kuormittavat-teinin-aivoja-asiantuntija-kertoo-mita 

https://www.demi.fi/keskustelu/oma-planeetta-koulun-paritanssi

https://www.demi.fi/keskustelu/oma-planeetta-paritanssi-koulussa

https://keskustelu.suomi24.fi/t/9276399/paritanssi-koulussa!