Muutimme tänne maaseudulle heinäkuussa 2011. Olin juuri ostanut ensimmäisen (ja melko satavarmasti viimeisen) oman hevoseni, mutta se tuli tänne vasta seuraavana kesänä; ensimmäisen vuoden se asui täysihoitotallissa tässä lähellä.
Ai miksi viimeinen oma hevonen?
Koska tuo ensimmäinen oli NIIN rakas ja NIIN tärkeä?
- Lue lisää: Opetusmestari, Terapeutti ja Ihmiskuiskaajat
Tulen tämän joulukuisten postausten sarjan puitteissa kertomaan Veikko-suokista enemmänkin. Ylihuomisen itsenäisyyspäiväpostauksessa kerron ja näytän itsepäisten suomenhevosten kohtaamisesta; johtajuusväännöstä, mikä ainakin aiemmassa blogissani ilmestyessään sai valtavan huomion.
Lisäksi näytän kuvien kautta, kuinka upea (?) ratsastettava voi vasta ratsun alkeita opiskeleva ex-ravuri olla; varsinkin kun sitä ei ollut opettamassa ammattilaiset, vaan minä ja tyttäreni.
Mutta siis talliyritykseeni. Päiväkummun Hevostilan ensimmäiset hevoset tulivat laidunkauden alussa 2012, pihattotallini valmistui saman vuoden syksynä 2012.
Olen tämän postauksen ja nämä kuvat julkaissut ensimmäisessä blogissani huhtikuussa 2014, ja vaikka enää ei ole ei talliyritystä eikä hevosia eikä poneja täällä Päiväkummussa, haluan silti jakaa nämä sinulle.
Tekstit ovat pääsääntöisesti vain kopioitu vuoden 2014 tekstistä, tämän hetkisiä ajatuksiani kerron hakasulkeiden sisällä.
Siksipä, pihattotallin tärkeimmät, ensin kuvina ja sitten teksteinä, ole hyvä!
Pihattotallini 7 tärkeintä asiaa – Laumanjohtaja
Pihattoni on tarkoitettu orivarsoille. Tällä hetkellä laumassa on viisi orivarsaa, iältään 1–3-vuotiaita. Oppeja ja mielipiteitä siitä, minkä ikäisistä lauma olisi hyvä koostaa, on monenlaisia.
Minä olen saanut oppini ja myös kokemukseni laumasta, mitä johtaa aikuinen hevonen. Tällöin nuoruuden riemu ja oripoikien loputon leikki pysyy aisoissa, kun joku jossain vaiheessa puhaltaa riehumisen poikki ja on erityisen huojentavaa, että se joku en ole minä.
Täällä laumanjohtajana toimii kaksitoistavuotias suomenhevosruunani Veikko. Toki sitäkin koetellaan, sehän tuntuu olevan kasvavien ja paikkaansa hakevien nuorten elämäntehtävä, mutta tähän asti on oriit palautettu paikoilleen.
Pihattotallini 7 tärkeintä asiaa – Heinä
Yleensä pihatoissa on vapaa heinä, ja niin oli täälläkin. Heinänheittelijöitä löytyi kuitenkin tästäkin laumasta, suuren heinähävikin takia en siis enää pidä heinää jatkuvasti saatavilla.
Että mikä?
Heinänheittelijä! Pää syvälle heinien sekaan, pään heilautus ja heinät lentävät maahan. Yksi kun astuu päälle, ei heinää enää kukaan syö.
Nykyään hevoset saavat heinää kolme tai neljä kertaa päivässä siten, että ruokintojen välissä joutuvat tunnin tai pari viettämään ilman heinää. Kummasti vähenee hävikin määrä ja hevoset ovat rauhallisempia ja tyytyväisempiä, ilmeisesti niilläkin voi tulla heinä korvista ulos?!
Pihattotallini tärkeimmät – Vesi
Oltava koko ajan, ehdottomasti. Talvella kuumaa/ lämmintä ja suolavedellä maustettua. Kesällä kylmää (paitsi liikutuksen jälkeen haaleaa) ja suolavedellä maustettua (ainakin helteillä).
Käytän kolmenkymmenen litran kanistereita, mönkkärin peräkärryllä tai kottikärryillä liikutettuna.
Hauis kiittää, kun näitä siirtelee 😀
Olki
Pihattohallin pahnapatja vain kasvaa mitä pidemmälle sisäruokintakausi edistyy, näin keväällä olkipatjan paksuus on noin puoli metriä. Mitään sieltä ei talven aikana oteta pois, pahnakerroksen pohjalla lanta jo palaa, mikä pitää pohjan lämpimänä ja jäätymättömänä kovillakin pakkasilla.
Laidunkauden aikana pihatto tyhjennetään (traktorilla tai kaivurilla), pestään ja desinfioidaan. Pahnakerroksen pohjalle tulee parikymmentä senttiä purua ja sen päälle olkea.
Syyssateilla kuivitin kerran viikossa, nyt riittää yksi paali parin viikon välein. Pihattoon on nyt siis työnnetty noin kaksikymmentäviisi paalia olkea, ja nimenomaan työnnetty, meillä useasti oli laatuaikaa miehen kanssa, kun hän oli apuna paalin työntämisessä…
[Näin jälkikäteen kirjoitettuna. Muistan ne lukuisat kerrat, kun piti itse tuupata paalia. Jollain hämmentävällä raivonsekaisella itkunaurullahan se meni, vaan eipä tarvinnut ihmetellä, miksi hartiat olivat huonona, ja selkä kipuili…]Maanrakennus
[Aivan sekopäisen kallista. Kertakaikkisen. Kalleinta ikinä. Mutta pakollista, jos minulta kysytään. Silloin joskus aikaa sitten, kun siivosin paskoja mutatarhasta, päätin, että jos joskus minulle tulee oma talli, en yhtäkään paskakikkaretta yritä kaivella mudasta.Ei tarvinnut kaivella, koska salaojat ja kankaat ja murskeet ja sorat ja kiilakerros. Paitsi sitten kun salaojaputket vuosien myötä tukkeutuivat alaspäin valuvasta hiekasta…]
Painotan tämän tarpeellisuutta. On aina miellyttävämpi, kaikille osapuolille, ettei hevosten ulkoilualueen pohja ole mutavelliä, vaan kantavalla ja pitävällä pohjalla oleva alue. On omansuuruisensa investointi, toki, mutta pihattotallin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Jos minulta kysytään.
Aita
[Hyvä on huomioida, että vieläkin on mahdollista saada runsasluminen talvi, niinä vuosina alkoivat näyttää parimetriset tolpat näyttää olevan aika matalalla, siinä kun sataseiskyt senttinen eläväinen nuori ori melskasi vieressä…Minulla oli käytössä talvinauha, kolmessa rivissä, ja se oli hyvä sähkönjuoksun kannalta mutta äärimmäisen paskamainen asentaa; yhden kun sai paikoilleen ja seuraavan kiristettyä, oli ensimmäisenä laitettu jo löystynyt…]
Oltava vahva, korkea ja ehdottomasti sähköistetty ja vielä niin, että sähkö juoksee langoissa vuodenajasta riippumatta.
Pihattotallini 7 tärkeintä asiaa – Laidunkausi
[Oi laidunkausi! Sitä ajatellessa tulee ihan ensimmäisenä mieleen kaikki ne usva-aamut, mitkä loppupeleissä muovasivat minut tällaiseksi valokuvaajaksi kun olen, tai ylipäänsä ammattivalokuvaajaksi.Heti sen jälkeen tulee SUURI ahdistus hevosten puolesta, kaikkien paarmojenkärpästenhyttystenöttiäisten takia…]
Kesäkuun alusta elokuun loppuun. Pihatto on tyhjillään kesäkauden, ainakin pääsääntöisesti, jolloin on aikaa tyhjentää pihatto, korjailla ulkoseinien rimotusta tai maalata, kiristää aitanauhoja ja niin edelleen.
Lisäksi, kun hevoset nuoria ovat, suuri tila ja laitumella isosti liikkuminen (=riehuminen) ja ojien yli hyppely tulee tarpeeseen, laidunnurmesta puhumattakaan.
Väkirehut
[Päätin, etten näitä ala tässä luettelemaan sen enempää, kysäisenpä vain, kiinnostaisiko hevos-/pihattoihmisiä kuulla enemmänkin siitä, miksi silloin vuosia sitten otsikoin väkirehupostaukseni ”Kannattaa muodostaa lauma niin, että siellä on mahdollisimman samantyyppisiä hevosia. Muuten voi (väkirehu)ruokinta mennä työteliääksi ja hitaaksi…”]Tuonne tarpeeksi alas kun tätä sivua läräät, löydät sieltä kommentti-/palautelootan, sinne otan mielelläni mielipiteesi siitä, kuinka paljon haluaisit kuulla orivarsapihaton pyörittämisestä, hevosten elekielestä, laumaelämästä jne. Kerro, niin minä kyllä kerron!!
Nyt, kun vihdoin suunnittelin, mitä täällä Pesäpäivät 2021-sarjassa (=laskurini kohti talvipäivänseisausta ja muutaman päivän ajanjaksoa, mitä vanha kansa kutsui pesäpäiviksi) julkaisen, osaan kertoa tulevaa, jeee!!
Huomisen sunnuntain postauksessa näytän maisemakuvia, tuossa pellollamme kuvattuja.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi kuvien kautta kerron kahden vahvan suomenhevosen kohtaamisesta, voisipa sitä kait kutsua myös kuvasarjaksi siitä, miten laumaantuminen etenee.
Tiistaina näytän yhden elämäni hienoimman (ja kylmimmän!!) kuvaussessioni tuloksia ja myös niitä maailman parhaita bts- eli ”kulissien takaa”-kuvia tyttärestäni Veerasta ja mustasta friisitamma Jalinasta, joita kuvasin marraskuun myrskyssä vuonna 2017.
Tuossa Veeran ja Jalinan postauksessa kerron myös tulevasta ”Tarvitaan PALJON naurua”-kuvakisasta, mikä on avoinna ihan joka ikiselle ihmiselle.
Nyt, iso kiitos sinulle ajastasi!
Minna