Kaikki, kenen tarinan tässä ”Matkalla”-henkilökuvien sarjassa kerron, ovat olleet elämästään hyvin avoimia. Jos he eivät itse olisi tavalla tai toisella instassa kertoneet itsestään, en olisi tiennyt, että heidän eloonsa on mahtunut, ja edelleen mahtuu, paljon, ja raskasta.
Kukaan, kuka on haastateltavaksi lupautunut tuskin on siellä syvällä, pahimman kriisin keskellä. Kukaan heistä ei ole asiansa kanssa täydellisen vereslihalla, vaan on jo edennyt surutyössään pidemmälle, elämässään eteenpäin.
Mielenterveysongelmia, kehon kipuja, sairauksia, huolia ja murheita – Miksi ihmeessä näistä kirjoitan?
Jo aikaa sitten ymmärsin, että avoimuus vaikeidenkin asioiden suhteen on win-win-tilanne. Minä olen saanut voimaa ja selkeyttä jokaisesta kerrasta, kun käyn asioita läpi. Lukija on saanut ymmärryksen, oivalluksen, ehkäpä nimen sille, mitä itse on juuri sillä hetkellä käynyt läpi.
Win-win-tilannetta toivon myös tähän ”Matkalla”-sarjaan. Meille kaikille lisää ymmärrystä ja välittämistä ja laajempaa näkökulmaa myös oman elämän suhteen.
”Matkalla” – miksi juuri tuon niminen juttusarja?
Kaikkihan me olemme matkalla! Matka kohdusta kuolemaan on yhteistä, mikään muu ei. Yhdenkään reitti ei ole samanlainen eikä missään millään tavoin määritelty (ainakaan minun elämänkatsomukseni tai henkisyyteni pohjalta ajatellen).
Tämän haastattelusarjan naiset ovat matkalla eteenpäin, kaikista hidasteistaan huolimatta. Heistä jokainen tuntuu omaavan omansalaisen, ehkä hitusen vinoutuneen huumorin, naurun, hetkeen tarttumisen ja itselleen nauramisen taidon. Tähän hienoon ja kunnioitettavaan porukkaan menee myös, hiukan alta nelikymppinen Soile Heinonen.
Nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle, koska mielenterveysongelmat, ja muutakin
Soile kirjoitti instassaan: ”Viimenen merkki siitä että ei kannata edes yrittää muuta kun maata hiljaa sohvalla ja leikkiä kuollutta on se kun yrittää avata kotioven autonavaimen kaukosäätimellä #eimullasittemuuta”
Sanoisin, että Soilen niskaan on kaadettu niin paljon enemmän, kuin mitä yhden ihmisen pitäisi joutua kestämään. Synkkää, epäreilua, surullista, raskasta ja kipeää.
Ja sitä löytyy paljon.
Toukokuussa 2019 on Soile kirjoittanut instaansa, ”Vilma-tammaa ei enää ole. Iso pätkä suolta mennyt kuolioon ja lopetettiin leikkauspöydälle. Koitetaan tehdä toisesta tammasta varsalle uusi äiti ja siihen asti että tähän päästään niin uusi äiti olen minä. Vaiva-varsan kierot jalat sai samalla reissulla kunnon tukipaketit. Kaikki apu on tervetullutta koska tästä tulee todella rankkaa. Ja johan tää on rankkaa ollukin.”
Reilut kaksi kuukautta myöhemmin Soilen pahimpien pelkojen lista karttuu jälleen.
”Noniin. Kun ei mitään koskaan kohtuudella niin täällä klinikalla taas. Geetee-hevosellani aivan täysin selittämätön ähky. Alkaa olla pikkuhiljaa sellanen olo että mitä helvettiä mä teen niin väärin…”
ja myöhemmin, ”Geeteellä oli suolikierre ja mitään ei ois voinu tehdä enempää. Se meni tosiaan leikkaukseen, jossa todettiin että mahdollisuudet onnistua on sellaset että ei ole mitään järkeä jatkaa. Mitään järkeä ei oo myöskään tässä koko asiassa ja mä en pysty ymmärtämään enkä käsittelemään sitä että kuinka kenellekään voi käydä niin että kaksi hevosta kuolee kahden kuukauden aikana sunnuntain päivystysaikaan viikin leikkauspöydälle toivottomina tapauksina. Mä en ymmärrä enkä mä hyväksy. Olen aivan rikki ja loputtoman väsyny. Ja mua pelottaa.”
Vajaa kolme kuukautta myöhemmin, ja kolmas menetys.
Soile kirjoitti Norppa-koirasta, joka nukkui pois omassa pedissään, ”15 vuoden ajan olit mulle ystävä, lohduttaja ja vaikeimpina aikoina syy nousta sängystä. Valtavan suuri persoona pienessä koirassa. Oot ollu mukana niin monessa ja kulkenu mun kanssa niin monet muutokset tässä elämässä. Oot ollu aina. Kiitos kaikesta ja hyvää matkaa.”
Soilen pahimmat pelot kävivät toteen kahden täysin yllättäen menehtyneen hevosen ja yhden koiravanhuksen myötä. Yleensä, jos aikuisilta kysytään heidän pahimpia pelkojaan, tulee esiin vammautuminen, tai onnettomuudet, tai sairastumiset, tai kivut.
Soile kirjoittaa noista paljon, mutta ei pelkoinaan, vaan tavallisen elämänsä osasina, minkä kanssa hän elää, jokaisen päivänsä.
Fibromyalgia, ja ratsastusonnettomuuden jättämät kivut
Soilen aivovaurio ja whiplash-niskavamma tulivat ratsastusonnettomuudessa, kun Soile hevosensa kanssa menivät esteellä niskan kautta ympäri. Vauhti, millä Soile laskeutui maahan leuka edellä oli niin kova, että alahuuli repesi leukaluusta irti leuankärkeen asti. Aivan kuin se ei olisi riittänyt, jäi Soile kokonaan hevosensa alle sen tullessa voltilla selälleen Soilen päälle.
Jotenkin nurinkurisen lohdullista on se, että niskavammaan määrätty hermokipulääke auttaa myös Soilen fibromyalgiakipuihin.
Terveyskirjasto kertoo fibromyalgiasta seuraavaa: ” Fibromyalgiaa sairastavilla potilailla on pitkäkestoista ja laaja-alaista tuki- ja liikuntaelimistön kipua. Muita tavallisia oireita ovat uupumus, muistihäiriöt ja virkistämätön uni.
Sairauden perussyytä ei tunneta. Kipulääkkeet, tai lihaksia rentouttavat valmisteet eivät tehoa fibromyalgiaan liittyvään kipuun. Myös vahvat keskushermoston kautta vaikuttavat kipulääkkeet tehoavat huonosti toiminnalliseen kipuun ja voivat aiheuttaa riippuvuutta.”
Kaksisuuntaisen eli bipolaarisen mielialahäiriön tuomat mielenterveysongelmat
Minulla on ollut tuuria, koska minun kaksisuuntaiseni on ollut remissiossa, niin sanotussa levossa, tai siedettävänä jo noin kaksitoista vuotta. Diagnoosi jakautuu muutamiin eri luokkiin sen mukaan, kuinka vahvana maniat ovat. Minun maniani ovat olleet lievempiä eli ns. hypomanioita.
Puhtaassa maniassa ihminen (olettaa) pystyvänsä ihan mihin vain. Ei ole minkäänlaisia mahdottomuuksia, ei rajoja, ei esteitä, ei hidasteita. Rahaa on määrättömästi tai jos ei ole, sen saaminen on yhtä helppoa kuin leivän voiteleminen.
Luovuus kukkii, ideat sinkoilevat, eikä ihan mitään pieniä ideoita olekaan. Seksi on herkkua ja huihai kuka siinä aktikumppanina on, tai missä, tai miten. Nukkua ei tarvitse eikä oikeastaan syödäkään.
Ennen kun elimistö pakottaa vauhdin katoamaan ja tiputtaa ihmisen jäätävän syvälle masennukseen, sitä ennen ehtii sairaus rampauttaa ja rikkoa ja repiä sekä ihmisen itsensä että kaikki lähellä olevat.
Mania on minusta kuin tornado, aivan yhtä tuhovoimainen, eikä siihen auta mikään muu kuin oikeat lääkkeet ja niiden oikeat yhdistelmät.
Minun kaksisuuntaiseni ja oikeiden lääkkeiden metsästys, vaikka se onkin ”vain” sitä tyypin II kaksisuuntaisuutta, vei minut vuosina 2006–2008 viidesti osastohoitoon ja lähes rikkoi perheemme.
En oikeasti lainkaan ihmettele, että Suomessa vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan yli puolet (55 %) kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista oli yrittänyt itsemurhaa elämänsä aikana.
On siis tyypin I ja II muodot mutta sitten on vielä mahdollisuus siihen, että sairaus on sekamuotoisena. Olen kokenut senkin ja muistan, miltä tuntui, kun kaikki oli yhtä aikaa päällekkäin, sekä mania että masennus ja se valtava levottomuus ja ahdistus.
Olo oli kuin Duracellpupulla, joka oli juonut lavallisen Megaforcea, ja joka oli puettuna rautahaarniskaan, niin että iholla kulkivat muurahaiset.
Keho ja aivot tarvitsisivat unta, mutta se ei tule.
En yhtään mitenkään millään tavoin kadehdi Soilea, en todellakaan.
Soile ja kaksisuuntainen sekamuotoisena
”Maaninen masennus, hirvee pakko pysyä liikkeessä ja tehdä asioita vaikka väsyttää kun ei nuku. Sinänsä toimiva tila, että saan paljon asioita tehtyä, mutta mä pahoin pelkään että sitten kun väsyn niin se on aika kova pudotus.”
Soilen bipo on väsymystä, ylikierroksia, uupumusta, masennusta, ärtyisyyttä, raivareita, huonommuudentunnetta ja nämä kaikki saattavat tulla ihan yhdenkin päivän aikana nopealla vaihtelulla.
Soile on ollut jo yli neljä vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä, ja sitä hän on hakenut nimenomaan kaksisuuntaisen takia, psykiatrin lausunnolla. Koska kaksisuuntaiselle lääkkeet ovat ainoa mahdollisuus säilyä toimintakykyisenä, on Soilella lääkkeiden erityiskorvattavuus, hyvä niin.
Kysyin Soilelta vuoden raskainta aikaa tai ajankohtia, vastaus kuului, ”Stressi, pelko, ahdistus, masennus, kolmoishermosärky, niskakipu, päänsärky ja kaikki muut kivut. Tervetuloa syksy.”
Kesän helteet eivät häneltä myöskään keränneet kehuja, Soile itse arveli aivovammansa sotkeneen lämmönsäätelyn. Kaiken kaikkiaan Soile summaa sairautensa näin:
”Bipo ja aivovaurio väsyttää. Keskittymiskyky on miinus seittemän. Ja siihen päälle vielä fibrokivut ja niskavamma. Lääkityksiä on kourallinen päivässä…”
Kuitenkin Soilen vastauksissa ja instapäivityksissä on niin paljon naurua ja arkihömppää ja ”näin se nyt vaan meni”, että on ihan pakko kyllä hänelle nostaa hattua.
”Alotin maanantain just niinku maanantai kuuluukin ilmeisesti alottaa, eli kipupiikillä. Kyllä kohta taas elämä hymyilee. Viikko sitte menin melkein maanantaina ambulanssilla sairaalaan, onkin jännä nähä että mitäs ensi viikolla #tässänytonolluvähänkaikenlaista.”
Raskaita juttuja, mutta nauraen, ja kauniista kodistaan ja tallistaan ja maisemistaan nauttien.
Unelmapaikka, ja eläintarha
Soile muutti miehensä kanssa Orimattilasta unelmapaikkaansa, vanhaan kivinavettaan, minkä toiseen päähän on remontoitu ja rakennettu heidän kotinsa, toisessa päässä on talli.
Soilen päivärutiineja ovat, kuten hän itse asian ilmaisee, eläintarhan hoito. Kuusi hevosta, koiria ja kissoja, ja kaikissa Soile tietää olevansa tiukkaan kiinni. Silti hän toteaa, ettei enää osaisi olla, jos hevoset eivät siinä olisi.
Hevosista neljä on suomenhevosia, mitkä rotuna ovat toisaalta hyvin miellyttävä, mutta toisaalta, voivat olla erittäin oman arvonsa tuntevia, itsepäisiä ja herkkiä. Ei siis luonteeltaan ehkä ihan helpoin rotu, kuitenkaan.
On se tamma, minkä kanssa Soilen ratsastustapaturma tapahtui, ja tämän tamman vajaa puolivuotias varsa, joka on Soilen neljäs oma kasvatti. On 31-vuotias pappaheppa. Kaksivuotias, jonka emä kuoli leikkauspöydälle niin että Soile toi orpovarsan kotiin maasturiauton takapenkillä.
Vaikkei hevosihminen olekaan, aivan satavarmasti hahmottaa, että orpovarsan kasvattaminen kaksivuotiaaksi on vienyt aikaa ja voimia valtavasti, varsinkin, kun varsan jalat operoitiin sen ollessa ihan pieni.
Suomenhevosten lisäksi on kolmevuotias shetlanninponi ja kolmevuotias arabi; ovat siis iältään tavallaan ekaluokkalaisia. Niiden kanssa opetellaan ja tehdään ja niiden ratsu- ja ajokoulutus aloitetaan. Ei siis ehkä ihan kevyin ikä, tuolloin kun tehdään paljon hommia.
Kaikkia näitä Soile hoitaa, käsittelee, kouluttaa, jokaista sen tason ja iän vaatimusten mukaan. Kuntouttaa, jos tarve, vie valmennukseen, kun pystyy.
”Mä teen aamulla tallissa kaiken mitä on tehtävä ja jos oikein hyvä päivä niin ratsastan. Sen jälkeen nukun loppupäivän.”
Niin olihan siellä ne kissat ja koirat, mitkä voimaannuttavat ja antavat levätä vaimitensenytmeni?
Soilen koiranpennusta on video, jossa se on kovin energinen ja jossa teksti, ”Mun nimi on Pötkö ja hukutan sut rakkauteen. Ei kai haittaa jos vähän kävelen sun päällä? Ai halusit nukkua? No anteeksi! Mutta hei voitas vaikka leikkiä vinkulelulla nyt kun oot hereillä! Mä vingutan ja sä kuuntelet!!! Kuinka siistii!! Voisin leikkiä sitä vaikka kuinka kauan!”.
Ja kuten me kaikki kissaihmiset tiedämme omasta kokemuksesta, ja ei-kissaihmiset somen kissavideoista, niitä ”kissa tulee tuijottamaan sinua ja jatkaa herkeämättä kunnes nouset tarjoilemaan sille ruokaa”-tuokioita riittää jokaiseen päivään, myös Soilella.
Kysyessäni rakkainta ja tärkeintä arkirutiinia, Soile vastaa, ”Kyllä ne eläimet varmaan on se. Vaikka ne ajoittain on myös se kuormittavin.”
Jos Soilen kaikista raskaimpien instapäivitysten hashtagit kerää yhteen, on lista ihon alle menevä:
#kuplassa #bipolar #fibromyalgia #whiplashinjury #trigeminusneuralgie
#kaikkimikäeinäypäällepäin #kivunmääräonenemmänkunvakio #miltäkipunäyttää #eioohelppoo
#suru #ikävä.
Silti on myös
#elämäjatkuu #huomistakohti #missämunsupervoimat #rättijaraato #eiolluhyvätämäkäänpäivä #jospasittenhuomennaparemmin.
Ja minun ehdoton lempparini:
#kaikenvoitehdäpyjamassa
Soilen unelma?
Kivut ja uupumus pois? Hyvät yöunet? Keskittymiskyky takaisin ja muisti toimimaan?
No ei, ei tietenkään.
”Mun unelma on että mun hevosilla on hyvä ja onnellinen elämä ja että mä ehkä saisin sen oman ravihevosen joka juoksis kilpaa. Ja että Vaiva [se kaksivuotias orpovarsa] sais terveen elämän. Ja että toi satavuotias eläis terveenä vielä pitkään.”
Kysyin Soilelta mihin hän on itsessään tyytyväinen.
”Oon tyytyväinen itsessäni siihen että pärjään tän kaiken kanssa. Ja osaan antaa itselleni anteeksi. Ja että oon onnistunu siinä että mulla on niin kivat ja toimivat hevoset, siitä oon jopa ylpeä välillä.”
Aina kun ihminen avoimesti somessa kertoo heikkouksistaan, vaikeuksistaan, päästää ihmiset tosi lähelle, joka kerta olen onnellinen, ja ajatuksissani lähetän halauksen ja arvostavan katseen tuon ihmisen suuntaan.
”Vessan lattialla, silmät turvoksissa itkemisestä, on turva. Siellä on hyvä rauhoittua. Mä jaan näitä juttuja siksi että joku vois ymmärtää että se ihminen joka näyttää siltä että se aina pärjää ei aina pärjääkään, mutta siitäkin selviää #miltäkipunäyttää #henkinenkipu #bipolar #depression”
Niskakivusta, kolmoishermosärystä (kasvojen alueen kipu), päänsäryistä, väsymyksestä, levottomuudesta, keskittymis- ja univaikeuksista huolimatta Soilen elämänajatus on hämmästyttävän kirkas, puhdas ja eteenpäin katsova.
Aivan varmasti asiaan vaikuttaa myös Soilen elämänajatus siitä, että kaikesta selviää, ”Jos ei aina niin tyylikkäästi niin ainakin kovin mustalla huumorilla ja sarkasmilla.”
Aikaa sitten sain mahtavat naurut, kun viestittelimme Crazy Cat Ladyista, tai jonkinlaisista kevyesti vinoutuneista, maalla asuvista kissoista pitävistä naisista.
”Mä oon jo. Oon hullu ja mulla on kissoja.”
Miljoonat kiitokset Soilelle, kun jaksoit ja halusit päästää meidät kurkkaamaan elämääsi. Suuret kiitokset sinulle lukijani, ihana kun olit mukana!
Ajastasi suuresti kiittäen
Minna
Lähdeluettelo:
Fibromyalgia, Heikki Julkunen, Duodecim Terveyskirjasto, https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00016
Piiskaniskuvamma (whiplash, niskan retkahdusvamma), Osmo Saarelma 18.5.2020, Duodecim Terveyskirjasto, https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00850
Kolmoishermosärky (trigeminusneuralgia), Sari Atula 3.2.2019, Duodecim Terveyskirjasto, https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00684
Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja itsetuhokäyttäytyminen, Hanna Valtonen 11.2.2021, Duodecim Käypä hoito https://www.kaypahoito.fi/nix01196
Kaksisuuntaisesta:
https://www.kaypahoito.fi/hoi50076
https://mieli.fi/mielenterveys-koetuksella/kaksisuuntainen-mielialahairio/