Otin sen suurena kunniana, kun pääsin parikymppisen tyttäreni instatarinoihin. Siellä hän kertoi aloittamastaan äänikirjasta, kirjoitti suurin piirtein ”Äiti osasi muuvit jo nuorena.”.
Muistan, että luokallani oleva poika oli kyllä hurjan kiinnostava. En itse muista, mutta olin pyytänyt tuota poikaa kotiini, videoita katsomaan. (Jessus miten olinkin rohkea!)
Aikuisiällä näimme vain muutaman mutta silti, myönnän, toivoin tehneeni jonkinlaisen vaikutuksen, jättäneeni jonkinlaisen muistijäljen. Hänen kirjansa ilmestyi vuosi sitten ja vaikka kirja käsitteli rokkarin elämää, vai rokkistara, miksi häntä nyt sitten nimittäisikään, niin toki toivoin, että olisin kirjassa. Edes jotenkin.
Olin minä. Voi jehna.
Jos videoiden katselu meillä vuonna 1986 oli ollut hänelle iso juttu, oli minulle sitten taas itkun kokoinen riemu se, mitä luin.
”Bon Jovin You Give Love a Bad Name. Kaikki ympärilläni hävisi. Minna mukaan lukien. Tuijotin Bon Jovia hypnotisoituneena: Noin se tehdään. Tuo on se juttu. Siitä hetkestä eteenpäin Hittimittarissa nähty biisin video on ollut ohjenuoranani. Noin minä sen vielä jonakin päivänä teen.”
Olin jättänyt toivomani muistijäljen.
Tai siis en minä, vaan meidän videot, ja nauhoittamani (vai siskokohan sen oli nauhoittanut?) Hittimittari, jota katsoessaan Samu Haber sai kiinni unelmastaan.
”Kun vuonna 1995 tuijotin Bon Jovia Ruisrockin rantalavalla viidentoista metrin päässä minusta soittamassa Livin’ on a Prayeriä, mieleeni nousi ajatus, joka ei enää koskaan lähtenyt sieltä pois.
Ei ole mahdotonta, että minä esiinnyn joku päivä tuolla tavalla.
Oliko se todennäköistä, aivan sama. Mutta mahdotonta se ei ollut. Katselin Jon Bon Jovin riehuvan korkeuksissa bändi rinnallaan ja tajusin samalla estradilla esiintymisen olevan sekä unelmani että tavoitteeni.”
Uskaltaminen ja unelmat
Denzel Washington piti 2011 Pennsylvanian yliopiston valmistuville puheen ja sanoi siinä, ”Jos haluat jotain mitä ei ole koskaan ollut, täytyy sinun tehdä jotain mitä et ole koskaan tehnyt.”.
Jos ei uskalla ajatella täysin uudella tavalla tai ei usko siihen, että voi tehdä jotain mahdottomalta tuntuvaa, ei se onnistu. Ei silloin voikaan tehdä mitään mahdottomalta tuntuvaa.
Vain jos uskallat unelmoida jättimäisiä asioita, tai asettaa hulluja tavoitteita, on mahdollista Samun tyyliin lähteä kulkemaan niitä kohti, vaikkei varmuudella tietäisikään, pääseekö koskaan tavoitteeseensa.
Tämähän on ihan perushuttua kaikissa elämäntaito-oppaissa. Ei ole merkitystä kuka tekee ja onko itsensä vai yrityksen johtamista, identiteettiä vai luovuutta vai markkinointia, tai että millä nimikkeellä tai tittelillä tai missä päin maailmaa, samoja asioita niissä silti pyöritellään.
Robin Sharma, Paolo Coelho, Oprah Winfrey, Gretchen Rubin, Seth Godin. Omalla tavallaan myös Aki Hintsa, Henrik Dettmann, Jari Sarasvuo, Charles Duhigg, Angela Duckworth, Arnold Schwarzenegger, Simon Sinek.
Ja kyllä, myös Samu Haber.
Kymmenvuotiaasta asti, suunnistamalla kohti rokkarin elämää, on Samu tehnyt tasan ja just kaiken sen, mitä oppaissa ja luennoilla ja verkkomateriaaleissa ja bestsellereissä ja TED talkeissa sanotaan.
Rokkarin elämää, ja unelma, ja uskallus
Ennen kun kukaan alkaa vaahdota Samun huijauksista ja virheistä, tai ylipäänsä jonkun muun virheistä, minä ainakin katsoisin peiliin ja miettisin, paljonko on tullut virheitä tehtyä. Sellaisia, missä on itsensä lisäksi satuttanut jotain muuta.
Jos aikuinen väittää, ettei koskaan ole satuttanut ketään, on hän sokea ja kuuro, ajattelematon eikä oikeasti kuuntele muita. Tähän joukkioon kuuluvat myös hyvää tarkoittavat ihmiset, jotka saavat aikaan yllättävän paljon pahaa.
Jos taas väittää, ettei koskaan ole tehnyt virheitä, ei koskaan ole elänytkään. Tai vaihtoehtoisesti ei ole ikinä uskaltanut tavoitella mitään itselleen tai läheiselleen tärkeää. Ei ole venynyt yli rajojensa.
Vain virheitä tekemällä ja palautetta kuuntelemalla oppii ja voi ymmärtää itseään ja siten muuttaa suuntaansa.
”Ajatus [Ruisrockin rantalavalla esiintymisestä] tuntui naurettavalta, mutta miksi olisin jäänyt miettimään asiaa tuolta kantilta? Miksi olisin luopunut haaveesta, koska luultavimmin toteutuva lopputulema oli toisenlainen? Eiväthän haaveet sillä tavalla toimi.”
Jätetään Samu hetkeksi. Annan esimerkkejä muistakin rohkeista tai hulluista visionsa tavoittelijoista.
Teknillisen korkeakoulun oppilaat Niklas Hed, Jarno Väkeväinen ja Kim Dikert – Kuusi vuotta myöhemmin peli nimeltä Angry Birds.
Halu täyttää kosmetiikkatuotteiden aukon kehittämällä tuotteita myös niille iholaaduille ja sävyille, mille ei ennen ollut löytynyt omia tuotteita tai sävyjä – Tänä vuonna muusikko Rihanna nousi Forbesin miljardöörilistalle niin, että sinne nostava tekijä ei ollut musiikki eikä vaatteet vaan nimenomaan meikit.
Kuusi nuorta lähti liikkeelle ajatuksesta kehittää mobiilisovellus ravintolatilausten vastaanottamiseen ja maksamiseen. Yrityksen nimeksi he valitsivat neljäkirjaimisen sanan, koska ”Jos kaikki menee perseelleen, voidaan tehdä jotain ihan muuta ilman, että yrityksen nimi viittaa mihinkään.”.
Vuonna 2020 Financial Times nosti tämän yrityksen “1000 Euroopan nopeimmin kasvavaa yritystä”-listansa toiseksi. Vahvasta kasvustaan huolimatta ei Wolt jää paikoilleen. Alkuperäinen perustaja, reilu kolmekymppinen toimitusjohtaja Miki Kuusi kertoo Woltin tavoitteen olevan yli kymmenkertaisesti nykyistä suurempi yritys.
Samu on kertonut kirjassaan,
”Sama logiikka pätee myös määrätietoisuuteen. Ei se, että haluan kehittyä maailmantähdeksi tarkoita reaalimaailman näkökulmasta, että niin väistämättä tapahtuu. Mutta minulle se tarkoitti juuri sitä, ja olin valmis tekemään kaikkeni saavuttaakseni päämääräni. Sitähän määrätietoisuus on.”
Ei menestykseen nousseilla ihmisillä ole ollut varmaa tietoa siitä, miten heidän visionsa tai unelmansa tavoittelu tulee etenemään. Monella se ei olisi ollut edes mahdollista; sitä mitä he visioivat ja myös toteuttivat, ei ollut vielä koskaan ollut olemassa.
Hidasteet, haastavuudet ja määrätietoisuus
Valtaosalla aikuisväestöstä on omat taakkansa ja ristinsä kannettavana, mutta määrätietoiset ihmiset eivät ole suostuneet taipumaan niiden alla. Päinvastoin, he ovat oppineet elämään niiden kanssa ja keksineet miten hyödyntää vajeitaan tai ainakin kääntämään ne voimakseen.
Agatha Christiellä oli lukihäiriö, kuin myös on Ikean perustajalla Ingvar Kampradilla. Ernest Hemingwayllä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, kuin myös Katherine Zeta-Jonesilla ja Mika Waltarilla.
Stephen Kingillä oli sekä masennus että päihdeongelma. J.K. Rowlingilla kärsi masennuksesta. Uimari Michael Phelpsillä on ADHD. Leonardo DiCapriolla on OCD eli pakko-oireinen häiriö.
Määrätietoisuus.
Vaikka kuinka olisi intoa muttei suuntaa löydy, jos ei tiedä päämääräänsä, on se vain energian ja ajan hukkaamista ja labyrintin seiniin törmäilyä. Unelma ilman yritystäkään sitä toteuttaa, on taas kuin ikuista riippumatossa loikoilua ja taivaan tuijottelua.
Määrätietoisuuden ja vahvan päätöksen myötä, ovat esteet vain hetkellisiä vastustuksia ja ovat ylitettävissä tai kierrettävissä.
Avaruuteen, ja maailmantähteyteen
Sir Richard Branson, tiedätkö? Näyttää rokkistaralta, mutta on aivan liian nauravainen ollakseen sellainen. Kouluaikoinaan Bransonin opettajat pitivät tätä laiskana eikä mitenkään turhan terävänä. Kuusitoistavuotiaana Branson keskeytti koulunsa, eikä sen jälkeen enää kouluja käynyt.
Bransonin viimeisenä koulupäivänä koulun rehtori sanoi Bransonin päätyvän joko vankilaan tai miljonääriksi. Rehtori oli oikeassa; nyt seitsemänkymppinen Branson on Forbesin miljardöörilistalla 4,4, miljardin omaisuudellaan.
Minusta tämä on hilpeä muistutus niille, ketkä melssuavat koulutuksen, hyvän koulumenestyksen arvoa tai sitä, miten VAIN hyvältä koulutuspohjalta voi nousta seuraaville tasoille.
Bransonin yrittäjyys lähti liikkeelle koulusta eroamisen jälkeen, kun hän perusti ”Student”-lehden. Lehti toimi hyvänä markkinointialustana Bransonin seuraavalle yritykselle, mikä postimyynnillä möi levyjä. Tämä kasvoi levy-yhtiö Virgin Recordsiksi ja myöhemmin Virgin Groupiksi, mikä on luonut enemmän kuin 400 yhtiötä.
Eräässä blogikirjoituksessaan Branson siteeraa Einsteinia, “If at first the idea is not absurd, then there is no hope for it.”, jos idea ei ole hullu, ei sillä ole mahdollisuuksia.
Haber päätti kymmenvuotiaana tehdä saman kuin Jon Bon Jovi, elää rokkarin elämää, kiertää maailmaa ja täyttää katsomot. Branson taas halusi nuorena tulla sekä yrittäjäksi että päästä avaruuteen.
Unelman tavoittaminen helposti – Kuin yksisarvinen
Haber kertoi kirjassaan omat alkuaikojen heikkoutensa,
”En osannut lukea nuotteja. En tuntenut teknologiaa. Pelkäsin, että keikkailu paljastaa bluffini. Etten ole mitään muuta kuin silmiäni räpyttelevä sujuvasanainen vaalea hymypoika, jolla on muusikon kykyjen sijaan myyntimiehen sielu.”
Lukihäiriönsä takia Bransonin koulunkäynti oli vaikeaa. Yrityksessään Bransonin työntekijät hoitivat lukemisen ja kirjoittamisen, Branson keskittyi luovaan johtamiseen. Markkinointimateriaali luettiin Bransonille ääneen ja vain se hyväksyttiin, minkä tämä hahmotti.
Sekä Haber että Branson molemmat ovat ymmärtäneet unelmiensa olevan valtavia ja ennenkuulumattomia. 50-luvulla syntynyt Branson ymmärsi, että hänen ideansa siitä, kuinka tahtoisi päästä avaruuteen, ei ollut hänen sukupolvelleen millään tavoin todennäköistä.
Haber taas ymmärsi, että hänen päätöksensä, olla suomalainen, joka elää rokkarin elämää ja esiintyy valtavilla lavoilla, oli hullu.
”Päämäärä, myydä Suomessa kultaa ja saada keikkoja ulkomaille, ei sillä ollut markkinarealismin kanssa mitään tekemistä, sillä kultalevyrajan ylittäminen tarkoitti jo todellista menestystarinaa.”.
Pitkään Samun kanssa soitti Samun luokkakaveri. Hetkeä ennen Sunrise Avenuen syntyä tämä jätti bändin, halutessaan keskittyä omaan uraan ja genreensä. Pohtiessaan tämän lähtöä ja sen tuomaa iskua Samu summasi ajatuksen, mikä toistuu elämäntaito-oppaasta toiseen.
”Joskus, kun osuma on tarpeeksi kova, sitä ei uskalla jäädä ajattelemaan. Alitajunta pakottaa eteenpäin, koska jos siinä hetkessä jumitat paikoillesi seisomaan ja älyllistät tilanteen, jäätymisen vaara on liian suuri.”
Suuria valloituksia tai keksintöjä tai yrityksiä rakentaessa ei voi kuunnella järjen ääntä. Järki on paskahousupelkuri, se inhoaa uutta ja pelottavaa ja epämukavuusalueella olemista. Järki on todella taitava huutelemaan miljoona syytä sille, miksi kannattaa pitäytyä tutussa ja turvallisessa ja olla hiljaa.
Jos järkeään kuuntelemaan, sitä kääntyy takaisin, kulkemaan pitkin tuttuja reittejä ja aina pieni pala kerrallaan tiputtaa osan itsestään matkalle. Vähenee, pienenee ja sen lisäksi sättii itseään pelkuruudesta.
Näin sanottuani teen sen, mikä on pakko.
Ääneen, tai paperille, tai näytölle – Siitä se matka lähtee
Mutta ai hitsit kunpa tietäisitte, kuinka moneen kertaan olen jyrännyt tekstin tämän kohdan. Järki rähjää, että valtaosaa lukijoista ei voisi vähempää kiinnostaa tämä kohta, että palaapas nyt vaan siihen rokkarin elämään, ja ole vaiti.
Voi toki olla, ettei yhdelläkään lukijalla ole tähän tarttumapintaa ja sehän olisikin tavallaan hirmu hyvä asia, ottaen haaveeni huomioon. Pahoin kuitenkin pelkään, että jollakin tämä on arkea, tästä maasta kun meitä kuitenkin löytyy kymmeniätuhansia ja taas kymmeniätuhansia.
Vaiti en kuitenkaan suostu olemaan, mutta pahoittelen, jos unelmani ei kiinnosta.
Mutta kun unelmaa täytyy vahvistaa. Se täytyy sanoa ääneen, heittää ilmoille. Ei se tuo unelmaa yhtään sen lähemmäksi, paitsi että tuopas. Jos unelman kertomisella ei vielä ota ensimmäistä askelta tavoitettaan kohti, ainakin sillä valitsee hyvät ja kestävät kengät niin että voi edetä miten vain tarvitseekaan.
Valmis lopputulema, se kaukainen unelma, se pitää joka päivä nähdä ja elää mielessään. En ole ymmärtänyt, miksi ihmeessä ajatellaan, että mielikuvaharjoitukset olisivat vain urheilijoita tai joogatyyppejä varten?
”’Mikä tahansa on mahdollista.’, sitä Jukka hoki. Päivästä toiseen. Aluksi en huomannut sitä, mutta aloin uskoa Jukan puheisiin. Kuvitelmat omista kyvyistäni kasvoivat ja kasvoivat. Toitotin kaikille estoitta, että nyt mennään ja pannaan Eurooppa sileäksi. Vähitellen muukin bändi alkoi uskoa visioon, vaikka kukaan meistä ei tiennyt, miten ulkomaankeikkoja edes hankitaan.”
Herkuista, ja hahmottamisesta, ja auttamisesta
Minun unelmani alkoi kasvaa, kun puoli vuotta sitten asetin itselleni listan kysymyksiä.
”Voinko saada kiinni herkkujen mättämiseen liittyvistä ärsykkeistä ja palkinnoista? Pureutua sinne, mistä tämä ehdollistumiseni koostuu? Voinko löytää ne pienet hetket, mitkä laukaisevat ahmimisen? Voinko ymmärtää, mistä liioitellut tai tilanteen kannalta kummalliset reaktiot tulevat?”
Ravitsemustiede, neurotiede, behaviorismi ja ehdollistuminen, itseohjautuvuusteoria ja zenmestari Thich Nhat Hanhin käytännön tasolle muovaama buddhalaisuus.
Nämä, tai ainakin osa ovat juuri sitä, mitä käytetään syömishäiriöiden hoidossa ja siksi niiden opiskelua jatkan, ja yhdistelyä. Syömishäiriöliitto ja terapeutit ja sekä oikeat, hyvät ravitsemusterapeutit ja holistisen hyvinvoinnin ymmärtävät valmentajat jo tietävät tämän kaiken.
Toiset ammattilaiset ja ”ammattilaiset” sitten taas, no, kehottavat olemaan ostamatta karkkia, tai ihmettelevät jojoilua, tai laskevat kaloreita, tai kertovat lautasmallista, tai neuvovat lisäämään liikuntaa. Hienoa, varmasti juuri se apu, mitä vinoutuneeseen syömiseen ja sen tuomaan psyykkiseen ja fyysiseen oloon, kiireiseen arkeen ja liian tiukkaan aikatauluun väännetty väsynyt ihminen kaipaisi…
Haluan oppia, että osaisin selittää niin, että itseni kaltaiset saisivat kiinni. Minä olin ihan kujalla muutaman vuosikymmenen ajan. En ymmärtänyt, koska tässä on niin liikaa kaukana toisistaan olevia langanpäitä. Alkuaikoina vain ihmettelin vain kiukkua, raivoa, ja voi hyvänen aika sitä mättämistä. Myöhempinä vuosina surin sitä, millainen vaimo ja äiti minusta oli tullut, itkin lasteni puolesta ja söin entistä isompia satseja entistä lyhyempään aikaan.
- Lue lisää: Miten vaikeuksiin tulisi suhtautua?
On toki terapiaa ja apua sellaiselle, kuka sitä osaa etsiä. Mutta jos ei ymmärrä itseään eikä käyttäytymiskaavojaan, miten sitä muka osaa etsiä apua?
Unelmoi, tavoita ja saavuta
Branson halusi ja edelleen haluaa viedä kaiken kansan avaruuteen. Haber halusi päästä maailmalle, ja siellä oltuaan halusi löytää itsensä, seisoa pystypäin ilman huolta ja pelkoa tai syyllisyyttä oman visionsa seuraamisesta.
Minä haluan auttaa naisia ymmärtämään sen, kuinka opitut tavat toimivat tiedostamattamme ja ikuisuuksienkin jälkeen voivat laukaista hämmentävän absurdeja toimintatapoja. Hevosnaiset tietänevät hevosen pelkoehdollistumisen. Tämä on samankaltaista ehdollistumista.
Mutta siis kyllähän meidät kaikki johdetaan samojen kysymysten äärelle, niiden mitä yksi supersuosikkini kysyi kaikille potilailleen. Aki Hintsa kysyi samoja kysymyksiä, mitä kouluttajat ja puhujatkin, ja mitä Samu mietti kirjassaan.
”Mukana oli paljon perustyötä, asioiden purkamista selkeiden työkalujen avulla. Syy-seuraus-suhteita: miksi teen, kuten teen? Miksi ajattelen, kuten ajattelen? Mistä mikäkin tunne voisi johtua?”
On Samun kirjassa paljon rokkarin elämää, tietenkin, mutta paljon on sellaista, mikä voisi olla suoraan elämäntaidon, tai itsensä johtamisen oppaasta, tai hyvän johtajuuden kurssilta.
”Mene kohti unelmaasi. Oli se millainen tahansa. Tärkeintä on uskaltaa olla rohkea. Se tekee meistä haavoittuvia, mutta myös voittamattomia.”
Kiitos Samulle hienosta esimerkistäsi, myönnän, olet idolini, niin kuin ovat kaikki muutkin, ketkä ovat uskaltaneet unelmoida, tavoitella ja saavuttaa. Sinulle lukijani, olen kiitollinen ajastasi ja siitä, että tänne taas tulit!
Minna
Ja hei!
Vaikka tämä ei tähän tekstiin kuulukaan, tahdon nämä kertoa. Tänään 17.10. on YK:n kansainvälinen Köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen päivä sekä Suomessa myös Asunnottomien yö.
Suomessa oli vuoden 2020 marraskuussa 4 341 yksinelävää asunnotonta.
Pitkäaikaisasunnottomia oli 1 054.
Asunnottomia perheitä ja pariskuntia oli 201.
Alle 25-vuotiasta asunnotonta nuorta oli 854.
Ulkona, porraskäytävissä, ensisuojissa majoittui 721 henkilöä.
(https://asuntoensin.fi/tietoa/tilastoja/)
Jos asunnottomuus uhkaa – https://ysaatio.fi/asunnon-hakijalle/asunnottomuus-ei-ole-oma-valinta ja https://vvary.fi/jos-jaat-asunnottomaksi/
”YRITTÄJÄT ja matalapalkkaiset työssäkäyvät ovat uusi asunnottomien ryhmä, kertoo Vailla vakinaista asuntoa -yhdistys (Vva ry). ”Rakennusalan yrittäjiä, ravintola-alan yrittäjä, hoitoalan yrittäjä ja yksi korkeasti koulutettu akateeminen henkilö, jolla on ollut yritys”, listaa Vva ry:n asumisneuvoja Ulla Pyyvaara ihmisiä, joita hän on maaliskuun jälkeen tavannut työpaikallaan Helsingin Sörnäisissä. ”Koronaepidemian vaikutukset asunnottomuuteen ovat jo näkyvissä”, hän kertoo.” https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006562038.html
”Ennen ensimmäistä asunnottomuuttani olin edennyt elämässäni yhteiskunnan odottamalla tavalla. Valmistuin lukiosta, haaveilin tanssijan ammatista, esiinnyin teoksissa ja elätin itseni verokortillisella työllä. Voin vain hirvittävän huonosti ja lokeroiduin häpeällisesti pohjasakaksi. Nyt jatkan taas hiljalleen siitä mihin elämäni ikään kuin viisi vuotta sitten pysähtyi. Tänään olen päihdekuntoutuja, traumatoipuja sekä aivan tavallinen ihminen, pelko ja häpeä eivät lamaannuta minua.” http://asunnottomienyo.fi/kertomuksia-asunnottomuudesta/paulan-tarina/
Lahjoita: https://vvary.fi/lahjoita/
Lahjoita lämpöä-keräys marraskuun loppuun https://ehyt.fi/uutishuone/uutiset/lahjoita-lampoa-kampanja-alkaa/
Lähdeluettelo:
Kaikki kursiivilla kirjoitetut ovat Tuomas Nyholmin kirjoittamia, kirjasta Samu Haber (Otava 2020) https://samuhaber.com/book/
Denzel Washingtonin puhe https://www.rev.com/transcript-editor/shared/mheYYX6_4r0_RFLwzeba87zvA0jDHHnxj0IL5iraaYjPI-seecYa769EcDl0K1UEv_4qsSpWLxosywmZTZLeu4kIU3s?loadFrom=PastedDeeplink&ts=3
Wikipediasta Miki Kuusi, Wolt, Richard Branson, Sunrise Avenue, Samu Haber
Miljardin euron woltti https://www.hs.fi/talous/art-2000006657577.html
https://www.virgin.com/branson-family/richard-branson-blog/you-never-know-where-an-idea-will-lead
Ahmintahäiriö https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00819
https://syomishairioliitto.fi/blogi/tunnesyominen