Kelpo luettavaa, kerrankin lyhyesti, ja Kake-Ponin kuva kans!

Kävin pitkästä aikaa stadissa. Meinasi jo siinä Kampissa sisällä iskeä paniikki, siinä ihmismäärässä. Hetken kaipasin kotiin kissojen luo, hiljaisuuteen ja rauhaan, ennen kun alkoi naurattaa, tämä vikkelä erakoitumiseni. Siitä vielä hetki hengittelyä ja muistin, kuinka pidän ihmisten katselemisesta. Ei, ei stalkkaamisesta vaan seuraamisesta sen hetken, mitä he nyt ovat näkökentässäni.

Valtaosa ihmisistä asuu ruuhka-Suomessa, ja heistä moni haaveilee maallemuutosta. Heille, sinulle, minä haluaisin kertoilla tarinoitani. Ex-espoolaisena ja stadissakin asuneena on pohjaa sekä cityelämälle että tälle nykyiselle hyvin loivien liikkeiden elolle täällä peltojen keskellä. 

Tokihan näistä on täällä blogissanikin, mutta se kun nyt edelleen tuppaa olemaan hiukan ailahtelevainen ilmestysmistahdissaan, siksi haluaisin tarjota sinulle helpon tavan lukea juttujani. Helpon ja nopean, se olisi minusta just hyvä sinulle?!

Kelpo luettavaa ja kerrankin lyhyesti!

Lyhyitä ajatuksia, pieniä tarinoita suoraan sähköpostiisi ja mahdollisesti linkkejä blogiteksteihini, jos ne sattuisivat sinua kiinnostamaan. Voit olla satavarma, etten sinua tule ahdistelemaan upeilla tarjouksilla tai toistuvilla posteilla tai millään sellaisella, mikä tukkii sähköpostilootasi.

Ai mistäkö tiedän? No hei. Minulla on ollut blogi vuodesta 2015, tai ehkä vuodesta 2013. En saanut selvää omista muistiinpanoistani, että oliko se kolmonen vai vitonen se vika numero, enkä jaksanut kaivaa Klippauksien ja Karvaturjakkeiden ensimmäistä postausta… Mutta siis jo vuosia on ollut blogi, ja edelleenkin postaustahtini on valitettavan häilyvä.

Valtaisalla ”ostaostaosta”-huutamisella en millään jaksa uskoa sinua kiusaavani, koska jos olen tehnyt kuvatuotteitteni verkkokauppaa nyt pari vuotta, ja kun oikein tässä väännän itseni tiukille tuon (niin kovin rakastamani) teknisen puolen kanssa, saan verkkokauppani tämän vuoden puolella auki.

En siis tuostakaan syystä varmaankaan tule sinua ahdistelemaan, en.

Eikä hätää senkään suhteen, että möisin tietosi vinkuintian hakkerimestareille. Ainoat, mitä minä sinulta kysyn, on etunimesi ja sähköpostiosoitteesi. Niillä ei pankkitiliäsi tyhjätä, ei siis hätää.

Minä kyllä kerron tarinoitani ja varmaan maailman tappiin, mutta hyvää sinulle on se, ettei sinun tarvitse kulkea matkassani maailman tappiin, koska irtaantumaan kyllä pääsee, vikkelään ja helposti.

Ja vaikka irtaantuisitkin, saat silti pitää sen Kake-Ponin kuvan, tuon missä on Oikea Hieno Ajatelma, mutta minkä olen muovannut Höntsäaforismiksi, ensimmäiseksi laatuaan. Jos siis heti irtaannut ”Postia Päiväkummusta”-tilaajalistalta (jos sitä nyt voi sellaiseksi kutsua), saat pitää tuon kuvan, mutta hitsiläinen, missaat sitten ne seuraavat.

Ei siis hätää, vaikka klikkaisitkin alempana olevaa kuvaa.

Win-win, eikö? Sinä saat jutut helposti ja etsimättä, minä saan sinut lukijakseni, niin pitkäksi aikaa kun itse tahdot. Ai miksi haluan sinut lukijakseni?

No kun minulla olisi niin paljon kaikkea kerrottavaa, ja niin mielellään kuulisin myös kysymyksiä ja ihmettelyjä ja mielipiteitä sinultakin.

Kelpo diili?! Toivotaan!

Kiitos siis sinulle, kun klikkaat tuota kuvaa ja jatkat sen antamien ohjeiden mukaan (menee ehkä noin pari minuuttia) ja minä menen tästä kirjoittamaan lyhyitä juttuja vaikkapa siitä, mistä tietää, että syksy on tullut.

No tietty siitä, että Martta-kissa nukkuu vessan lattialla (ainoa paikka missä on lattialämmitys) ja KattiKoon toinen poski on ihan nokinen (leivinuunin pankolla saattaa olla hiukan nokea mutta on myös lämmin). Puulämmitteinen talo, oi lämmittäjän onnea kun tästä se taas lähtee, lämmityskausi…

Kiittäen ja kumartaen

Alaspään Minna täältä Jokioisilta, Päiväkummun tilalta

Kuvassa kuva ja tekstiä maaseudun tarinoinnista.

Jätä tähän kommenttisi/ palautteesi/ toiveesi!

%d bloggaajaa tykkää tästä: