On paljon syitä, miksi kävelen täällä edestakaisin vieden jotain mennessäni ja tuoden jotain tullessani. Meillä on vanha puulämmitteinen maalaistalo. On koiranpentu ja neljä kissaa. Pentu ei vielä ole sisäsiisti, joten sotkupapereita kyllä kertyy, ja lelunallen sisuksia sekä luunroippeita myös. Mies ei välitä sotkusta eikä epäjärjestyksestä, minä kyllä välitän mutta olen liian laiska siivoamaan aktiivisesti. Lajittelemme kyllä, on nuotiota odottavia roskia ja muovikeräystä vaille valmiita ja on komposti ja sekajäteroskis.
Olen sisällöntuottaja, valokuvaaja ja kirjoittaja ja lisäksi jumppaohjaaja ja satunnaisesti myös tarjoilija. Jumpat vedän Jokioisilla, tarjoilijan keikat teen Forssassa, muuten teen töitä kotonani. Mieheni käy muualla töissä. Minä hoidan eläimet ja koiran ulkoilutuksen.
Talossamme on seitsemän tulisijaa, ja niillä lämmitämme talomme. Muuta lämmönlähdettä ei ole. Hyvinvointini vaalimiseksi ja laihdutusprojektini edistämiseksi yritän muistaa syödä säännöllisesti viisi kertaa päivässä ja päästä nukkumaan viimeistään puoli kahdeksalta. Aamun rutiineihin kuuluu koiran ulkoilutus, minkä jälkeen on kahvit ja aamusivujen kirjoittaminen. Koiran ulkoilutukset päivällä ja illalla pätkivät (työ)päivääni, mahdollinen sali tai lenkki tekee sen myös. Ulkotöitä riittäisi joka päivälle, mutta ehkä noin kahtena päivänä viikossa niitä teen.
Minulla ei ole ADHD:tä, mutta kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö kyllä. Nuo sairaudet nakertavat keskittymiskykyäni, tuntuu, että vuosi vuodelta haperommaksi pääni menee. Tämä yhdistettyinä kaikkeen mitä alussa kerroin luovat paljon tällaisia ”Ai toikin on tossa”-tuokioita jokaiseen päivääni. Siksipä pystyn helposti antamaan esimerkin siitä, kuinka yksi asia kerrallaan tekeminen olisi minulle parempi kuin yritykseni tehdä vähän kaikkea yhtenä soljuvana ketjuna. Hiukan toki tarinoita väritän, mutta myönnän, ihan kauheasti en siis tarinassani liioittele.
Vie mennessäs tuo tullessas ja 2 esimerkkiä siitä miksi se ei toimi, esimerkki 1:
Lenkiltä tullessamme kuivaan kuistilla koiran jalat ja mahan, jätän kostean ja suht likaisen pyyhkeen tuolille kuivumaan. Otan saappaani pois, vien koiran sisälle, takki päällä menen tupaan. Oma lounasaikani on mennyt jo tovi sitten, nälkä komentaa laittamaan teeveden kiehumaan, jotta saan syötävääkin. Ensin teevesi, sitten munien paisto, jos toisin päin, riskinä on unohtaa pannu liedelle kuumenemaan.
Munakenno on tyhjä, otan sen mukaani. Hetkeksi lasken kennon pois kun laitan takin naulakkoon, joka on siinä matkan varrella. Käsi osuu taskussa olevaan pussukkaan, jossa on koiralle nappuloita. Täytän sen myöhemmin, koska nyt ne kananmunat. Haemme lähikanalasta munia, isot kennot säilytämme kuistilla, siksi olen sinne menossa pienen kennon kanssa.
Kuistin tuolilla on koiran pyyhe, taidan hakea siihen puhtaan pyyhkeen, vien samalla likaisen pyyhkeen pyykkikoriin. Jätän siis munakennon odottamaan ja menen kuistin toisesta ovesta sisään, viemään pyyhkeen vessan pyykkikoriin. Vessan lattialla on kostea pyyhe, koiranpentu aiemmin pissasi lattialle. Päätän laittaa pesukoneen päälle, kun näitä kosteita pyyhkeitä tässä nyt jo on ja pyykkikorissa likaisia lisää.
Täytän pyykkikoneen ja laitan päälle. Kuivatamme pyykit saunassa joten kurkkaan saunaan. Ei ole puita, täytyy hakea. Kuulen viereisestä kammarista kissan ja koiran äänet, kissa on taas alakynnessä, olen valmiina toimimaan erotuomarina. Paitsi että eipä olekaan hätää, Pentu-kissa istuu sängyllä ja koira loikkii sen luona, ylettymättä kunnolla. Ei hätää kissalla, tällä kertaa, hyvä. Koira on sipeltänyt rätin lattialle, kerään nyt saman tien palat lattialta ja vien tupaan.
Teevesi kiehuu kunnolla, tulee jo yli.
En myönnä, että olisin sen unohtanut…
Kananmunia ei ole eikä kennoa. Niin, aivan, homma unohtui kun näin sen pestävän pyyhkeen. Uudestaan kuistille, hakemaan kananmunia. Tajuan unohtaneeni tuoda sen puhtaan pyyhkeen tänne kuistille. Menin eri kautta tupaan, se selittää unohduksen.
Nyt en kuitenkaan pyyhettä hae, muistan, että pannu on kuumalla liedellä, joten pyyhe saa jäädä odottamaan sinne vessan.
Kun paistan munia, en uskalla lähteä paikaltani minnekään, etten unohtaisi pannua kuumalle liedelle. Koira pyörii jaloissa, se voisi saada luun, ettei häiriköisi kissoja. Odotan, että saan munakokkelin valmiiksi, huomaan jääväni tuijottamaan kaukaisuuteen (onpas kivaa kun ei päässä liiku juurikaan mitään!). Laitan keittolevyn nollalle, jätän lounaani jäähtymään.
Puruluut ovat samassa kaapissa kuin ämpäri, johon tyhjennän kissojen paskahuussit. Hajusta päätellen koira on jo syönyt osan kissanpaskoista, pissoja on kyllä kissojen jäljiltä, voisin tässä välissä tyhjätä loputkin jätökset kissanlaatikoista. Yksi paskahuusseista on ylhäällä ja kun sinne pääsen, näen, että Nipsu-kissa odottaa lautasen edessä. Kissanruokaa on alhaalla samassa kaapissa, missä on koiran nappulat.
Kissanruokaa ottaessa muistan sen tyhjän pussukan takkini taskussa. Haen pussin takin taskusta, siellä on muutamia nenäliinojani, vien ne lieden vieressä olevaan roskikseen, joka on nyt koiran takia toistaiseksi rumasti puuhellan päällä. Tuo poltettavien roskien pussi on nyt täynnä. Vien koko pussillisen kuistille, laitan uuden pussin tilalle, siihen puuhellan päälle. Täytyisi muistaa ostaa roska-astia, että olisi siistimpi, kirjoitan sen ostoslistaan.
Laitan jo viileäksi käyneen munakokkelini lautaselle, kasaan siihen muutkin ainekset. Syön, ja luen samalla. Kirja on paksu, mutta tarina onneksi tosi koukuttava, joten kun syötyäni nostan katseeni kirjasta, tarvitsee minun hetken aikaa orientoitua tähän hetkeen ja paikkaan.
Mietin, että joku oli.
Se koiranluu.
Ne koirannappulat.
Ruokaa yläkertaan Nipsulle.
Yläkerran kissahuussin siivoaminen.
Pyyhe kuistille.
Kaikki olivat jo ehtineet unohtua…
Viisaampien antamia neuvoja (linkit lopussa):
Mielenterveystalon omahoito-ohjelmista löytyy erittäin käyttökelpoinen ohjelma, sopiva aikuisellekin. Nuorten keskittymisvaikeuksien omahoito-ohjelmasta:
”Kun teet montaa asiaa samaan aikaan, keskittyminen vaihtelee nopeasti eri asioiden välillä. Vaihtumisiin hukkuu aikaa ja energiaa. Jatkuva uuteen keskittyminen kuormittaa aivoja. Usean asian tekeminen samaan aikaan siis hidastaa tekemistä ja rasittaa aivoja.”
Kuten minun ees-taas-menemisissä ja unohteluissa näkyykin, unohdan ne tärkeimmät ohjeet. Unohdan sen, että on syytä keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan ja sen, että tekee hyvää mielelle, että antaa itsensä välillä tylsistyä.
Minun tapauksessani tuon tylsistymisen huomaa siinä, kun keitän teevettä ja teen munakokkelia. Kun pysähtyy tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan ja/tai odottaa jotain tekemättä mitään, ajatukset voivat liikkua vapaasti, tai ehkä jopa jäädä paikalleen, hiljaisiksi.
Omahoito-ohjelma antaa vinkkejä keskittymiseen:
- Tiedosta tekemisesi.
- Palauta harhautunut huomio oleelliseen.
- Puhu itsellesi ääneen.
Minun tapauksessani siis voisi aina pysähtyä ja vaikka sanoa ääneen, ”Nyt laitan teeveden kiehumaan ja sitä odotellessa menen hakemaan lisää kananmunia ja vien ne saman tien takaisin tupaan ja laitan teevettä odotellessa vaikka tiskiveden valmiiksi.”
Vie mennessäs tuo tullessas ja 2 esimerkkiä siitä miksi se ei toimi, esimerkki 2:
Astia pöydältä, mihin keräämme kompostiin menevät, on täynnä. Koska komposti on puukuurin vieressä, päätän katsoa täytyykö polttopuita hakea jonnekin, että voin hakea niitä sitten samalla käynnillä sen kompostiastian tyhjentämisen kanssa. Vien astian kuistille pakkasen päälle. Käyn ylhäällä tarkistamassa vinttikammarin takan, muistan samalla, että en ole puhdistanut kissojen juoma-astiaa parina päivänä.
Otan vesikipon ja menen vessaan. Vessan ulkopuolella on lattialla pyyhe, millä kuivasin koiranpissat lattialta, voinkin laittaa pyykkikoneen päälle. Muistan, että kuistilla oleva koiran kuivaamiseen tarkoitettu pyyhe on märkä, käyn hakemassa sen, pyykkikoneeseen sekin. En aamulla pedannut sänkyä, koska päätin vaihtaa lakanat tänään. Koska nyt on pyykkikoneessa tilaa ja on hyvä hetki, päätän vaihtaa lakanat.
Olen saanut käytetyt lakanat pois sängystä, kun kuulen kissan vinkuvan ja koiran ähisevän, joten lähden erotuomariksi. Valma-kissa on taas alakynnessä, onko kiltteyttään vai surkeuttaan vai onko se leikkiä sille, että koira on kimpussa, sitä en tiedä. Nostan kissan portaalle ja kehotan menemään yläkertaan, missä saa olla rauhassa.
Palaan takaisin lakanoiden pariin, hetken saan jatkettua ennen kun kuulen taas kissan ja koiran. Mietin, mitähän kello on, joko on kissojen päiväruoan aika. Jätän lakanat hetkeksi, menen tupaan katsomaan kelloa, totean, että on päiväruoan aika. Huhuilen toisen kissan sisään. Laitan niille ylös ruokaa.
Hetki menee ennen kun tajuan, että vesikippo puuttuu, se on siellä vessassa. Menen alakertaan vessaan, näen pyykkikoneen täyttämisen jääneen vaiheeseen, muistan lakananvaihdon. Täytän koneen, laitan päälle, ja koska pyykit kuivatetaan saunassa, tarkistan puutilanteen. Sen verran on, että saan laitettua tulet.
Lähdemme koiran kanssa ulos, otan matkaani sekä puiden kantamiseen tarkoitetut kassit että kompostiastian. Vien kassit odottamaan puukuurin, tyhjennän kompostiastian kompostiin, jätän astian kompostin päälle odottamaan paluutamme lenkiltä.
Lenkiltä sisään päästyämme on meidän kummankin ruoka-aika. Koiralle oma ruoka, minulle välipalaksi pirtelö ja banaania. Laitan kuoret kompostiastiaan, mikä ei ole omalla paikallaan.
Muistan jättäneeni sen ulos.
Muistan myös polttopuiden haun, ne kassit ovat nyt siellä puukuurissa.
Päätän kuitenkin ensin syödä, mutta sitä ennen käyn vessassa.
Pikkukammarissa näen sijaamattoman vuoteen.
Vessassa näen vesikupin.
Näen myös pesukoneen, joka ei ole käynnistynyt.
Näen saunan kiukaan, jonka tuli on jo sammunut.
Viisaampien antamia ohjeita:
Mediakasvatus.fi-sivulla kerrotaan samaa, minkä itse huomaan noina sohlottamisen päivinä, niinä jolloin yritän tehdä asioita loogisina ketjuina, onnistumatta, saamatta juurikaan aikaiseksi, muuta kuin unohduksia.
Aivotutkija Mona Moisala: ”Multitaskatessa ei itse asiassa tehdä asioita yhtä aikaa, vaan pompitaan usean asian välillä. Jokainen pomppu väsyttää aivoja ja vaatii energiaa orientoitua tehtävään uudelleen. Tämän takia multitaskaaminen on sekä väsyttävää että tehotonta.”
Sama sivusto antaa vinkkejä:
”Aivojen hyvinvoinnin, keskittymiskyvyn vaalimisen sekä tehokkaan ja tarkan työskentelyn varmistamisen takia kannattaa harjoitella keskittymistä yhteen asiaan. Viisi askelta parempaan keskittymiseen:
1. Poista häiriötekijät
2. Pysähdy kun huomaat ajatuksiesi poukkoilevan
3. Priorisoi
4. Pidä taukoja
5. Vietä virikkeetöntä aikaa”
Nuo ylläolevat ohjeet menisivät siis käytännössä näin, sekalaisessa järjestyksessä:
Pysähdy kun huomaat ajatuksiesi poukkoilevan -ohje:
Kun olet viemässä pisteestä a pisteeseen b ja tunnet halua jatkaa jonkin asian kanssa myös pisteeseen c, pysähdy heti kun saat alkuperäisen homman tehtyä. Unohda c, päätä tehdä paremmalla ajalla, parempana hetkenä.
Poista häiriötekijät -ohje:
Kun sieltä beestä tulet takaisin lähtöpisteeseen, jätä huomiotta kissa tai koira tai lapsen lelu tai likainen vaate ja muutama häiritsevä ajatus, jotta voit alkuperäisen suunnitelman mukaan palata takaisin pisteeseen a.
Priorisoi -ohje:
Kun olet sen alkuperäisen tehtäväsi tehnyt alusta loppuun ja olet nyt alkupisteessä, voit palata kissan tai koiran tai pyykkien tai lapsen lelun luokse. Voit kuitenkin tehdä, kuten ohjekin sanoo, vain yhden asian. Jos talo on kotiin tullessa hiukan sotkuinen ja tiskit tiskaamatta ja ruokaa pitäisi tehdä tappeleville lapsille, on priorisointi helppoa.
Noin muuten, sitten kun kaikki ovat saaneet vatsansa täyteen, päätät vain minkä asian teet ensimmäisenä, minkä toisena ja niin edelleen.
Pidä taukoja -ohje:
Elämä ei ole vain hakemista ja viemistä ja kodinhoitoa ja ruoanlaittoa ja kissoja ja lapsia. Yleisesti ottaen ruuhkavuosissa elävällä töitä ja askareita on enemmän kuin ikinä ehtii tekemään, siksi voit hyvillä mielin pitää taukoja siellä jossain väleissä. Mieluummin liikaa kuin liian vähän taukoja!
Ylempänä tekstissä mainittu ohje ”puhu itsellesi/ itseksesi” toimii. Kun sillä ”vie mennessäs tuo tullessas”-matkalla höpötät itsellesi matkaohjeita, saat takuuvarmasti kotiväeltä kiitoksia ja kehuja outoudestasi, mutta saat myös keskityttyä siihen, mitä teet, ja saat pidettyä fokuksen siinä käsillä olevassa asiassa. Kun höpötät, tavallaan suljet muita ovia päässäsi eli poistat häiriötekijöitä.
Jos huomaa tekemisten pisteissä d tai f häiritsevän alkuperäistä tekemistä, pysähdy, ihan siis konkreettisesti, jotta saat palautettua mieleesi sen tehtävän, mitä olit tekemässä. Voihan niille mieleen tuleville tekemättömille tehtävillekin puhua, eikö? ”Juu, tiedän, nyt voisi laittaa pyykkikoneen päälle, mutta minä nyt kuitenkin ensin täytän tämän munakennon, koska niitä tulin täältä kuistilta hakemaan. Pyykkiin menevä pyyhe ei tuosta mihinkään katoa, sen ehdin myöhemminkin.”
Olisi oikeasti hienoa olla niin taitava, että saisi tehtyä kaikki nuo esimerkkien tehtävät ilman unohduksia, tai ilman sitä, että päivän päätteeksi on kymmenen asiaa levällään, mikä on enemmän kuin aloittaessa, mutta kun sitä nyt ei vaan ole kapasiteettia siihen (kenelläkään!), on hyvä tyytyä tähän. Sitä paitsi hei, ees taas tehtävä kerrallaan kävellessään askelet karttuvat ja sehän vain on hyvä asia, eikö? Yhtä liikuntatuokiota koko hajamielisen ihmisen päivä, hiphurraa!
Ajastasi kiittäen ja kumartaen
Minna täältä Päiväkummun tilalta
Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet
Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:
- Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi (Jos kuvan kautta ei pääse, tässä suora osoite liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7)
- Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
- Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
- Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
- Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.
Lähteet:
https://mediakasvatus.fi/digiperhe/2020/04/multitaskausta-ei-ole-olemassa