Haluaisin osata kirjoittaa napakasti. Harjoittelen, että voisin tarjota sinulle lyhyitä ja selkeitä tekstejä. Mutta koska arvostan kokonaisuuksia, tehtäväni on aikamoinen. Hyvähän se tavallaan on, kun haluan tarjoilla sinulle mahdollisimman paljon taustatietoa. Huonoa on se, etten osaa tiivistää, joten päädyn aikaansaamaan sotkuisia kirjoituksia, mitkä ovat kuin leveä joki, joka haarautuu aina vaan pienemmiksi puroiksi.
Myönnän, minun on tosi vaikea vastata lyhyesti ylipäätään yhtään mihinkään sellaiseen, mikä on omaa elämääni. Jos kyse on vanhemmuudesta, lapsista, maalla asumisesta, metsästä ja luonnosta, rahasta, ammateistani eli valokuvaamisesta, ravitsemuksesta tai liikunnasta, venyy vastaus ja isosti. Nuo ovat kaikki isoja vyyhtejä tunteita, tapahtumia ja ajatuksia.
”6 hyvää syytä miksi kannattaa muuttaa maalle”-postauksen ytimessä olivat tilan tarve, eläimet, luonto, hiljaisuus ja raha. Tuosta tekstistä tippuivat pihalle tehottomuus, hyötyliikunta ja aikaansaaminen. Kaikki kuuluvat elämääni Päiväkummussa ja ovat isoja ja oleellisia asioita, mutta koska yritän opetella selkeyttä ja lyhyempiä postauksia, en voinut survoa kaikkea samaan tekstiin.
Tässä kakkososassa on siis kysymys tehottomuudesta, hyötyliikunnasta ja aikaansaamisesta. Haluan kirjoittaa sinulle ”Aika aikaansa kutakin”-ajatuksesta eli sesongeista.
Tuohon termiin törmäsin kirjailija Elizabeth Gilbertin haastattelussa. Hänen sesonkinsa olivat ne, mitkä vuoden sisällä jaottelivat hänen kirjailijatyötään. Hänellä oli oma sesonkinsa kirjan kirjoittamisen kaikille osa-alueille. Hänellä oli selkeä ja etukäteen pohdittu oma aikansa kirjan taustatyön tekemiselle, raakileversion kirjoittamiselle, esilukijoiden luku-urakkaan, editointiin eli toisiin, kolmansiin jne. versioihin, ja niin edelleen.
Työn sesongit Päiväkummussa eli miksi kannattaa asua maalla
Sesongit täällä kotonani, luonnon keskellä Päiväkummussa tarkoittavat sitä, että kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Kaikkea ei voi tehdä aina. Montaa asiaa voi tehdä milloin vain. Joku asia voi nousta päiväjärjestyksessä ja aikatauluttamisessa hyvin määrääväksi, koska sitä voi ja pitää tehdä vain hyvin lyhyen aikaikkunan sisällä. Tiukka aikaikkuna on haastava, mutta toisaalta hyvin yksinkertainen. Unohdat kaiken muun ja teet, tai itket ja teet -tyyppinen.
Asioita voi jäädä tekemättä. Tämä useasti koskee tehtäviä tai askareita, mitkä voi tehdä lähes milloin vain. Useasti kun poistuu aikataulun paine, jää homma kaiken muuan alle. Se minkä voi tehdä milloin vain, ei välttämättä tule tehdyksi koskaan.
Raha määrittää aika pitkälle nämä sesongit ja sen, tarvitseeko niitä huomioida vai voiko marssia niiden yli. Jos rahaa on, pystyy tekemään lähes milloin ja miten vain. Meillä eivät urakoitsijat tee hommiamme, koska rahaa ei ole. Onneksi minä ja mieheni olemme elämämme voimissa (?!), viidenkympin molemmin puolin kun olemme, joten teemme itse.
Itse tekeminen, ilman traktoria tms, tekee työstä hidasta ja tehotonta, jos sitä tarkastelee työn suorittamisen kannalta (palaan tehottomuuteen tuonnempana).
Sähköpostitse tarinoita, sinullekin? (Teksti jatkuu kuvan jälkeen!)

Jos kuvan kautta ei pääse eteenpäin, tässä suora linkki liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7
Niin kuin alussa kirjoitin, kokonaisuudet ovat minulle tärkeitä ja täällä luonnon kanssa eläessä kokonaisuudet merkkaavat. Itsestään selviä sesonkeja ovat tietysti vuodenajat. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja meidän elämäntavassamme on luonnolla aina se viimeinen sana.
Joulu-maaliskuussa täytyy varautua siihen, että talon lämmittämiseen voi mennä tunti tai pari päivässä, paukkupakkasilla tuplaten. Lumisateet ja -myrskyt voivat heittämällä muuttaa kaikki aikataulumme, koska itse teemme lumityöt. Jos emme tee, ei auto pääse kylätielle. Lumitöiden kiireellisyyden määrittävätkin viikonpäivä ja isännän työvuorolista. Jos lumipyry tulee arkiyönä, ja miehen on päästävä aamuvuoroon, on jommankumman aloitettava lumityöt jo ennen kukon laulua. Jos lumipyry taas tulee viikonloppuna, ei lumitöillä ole niin hoppu, koska auton ei tarvitse just heti liikkua.
Polttopuilla ei aikaikkuna ole noin tiukka, mutta työn määrä sitten onkin valtava. Meidän lämmitystapamme vie vuodessa noin kaksikymmentäviisi mottia, sitä ei käsipelillä ihan hetkessä tehdä.
Jos itse tekee polttopuunsa, on ne oltava juhannukseen mennessä tehtynä, että ne ehtivät kuivua sen vuoden polttopuiksi. Jos polttopuut tekee elokuussa, eivät ne hyödytä polttopuina ennen kuin vasta vuoden päästä. (Olen metsätöistä kirjoittanut vaikkapa täällä!)
Touko-elokuussa taloa ei tarvitse lämmittää, eikä kantaa puita sisälle, eikä tehdä lumitöitä. Ovatko nuo sitten helpompia ja kevyempiä kuukausia?
Työn sesongit Päiväkummussa – Sulan maan aika
Yksi sesonki on sulan maan eli noin huhti-lokakuu aika enkä kyllä sanoisi, että se on lainkaan talvikautta kevyempi. Tämä kyseiseen sesonkiin yleensä puristetaan kaikki voimat ja kaikki aika. Huhtikuussa voi vielä olla tarvetta lämmittää mutta silloin mahdollisesti pääsee jo metsään. Touko-kesäkuu mahdollisesti rakennetaan poniaitoja ja tehdään kaikin voimin polttopuita, mies kaataa moottorisahalla ja jos mönkkäri toimii, ajaa puita klapikoneelle ja -sirkkelille (jos mönkkäri ei toimi, kiroillaan ja siirrellään itse…), minä karsin vesurilla ja teen klapikoneella polttopuiksi. Heinä-syyskuu jatketaan metsätöitä, mutta ne ovat vasta seuraavan vuoden puita. (Metsätöistä olen kirjoittanut täällä!)
Alkukesä siis väännetään kaikin voimin, loppukesä sitten pyritään siihen ettei helle vie kaikkia voimia.
Pitkät valoisat päivät tekevät tilaa pitkille työpäiville?
Kyllä, jos on siedettävä ulkolämpötila. Ei, jos on helle. Helteillä en jaksaisi tehdä metsähommia muuten kuin aamunkoitteessa. (Olen ennenkin kirjoittanut helteistä!) Jos on pakko tehdä helteellä ja päivällä, on saatava olla varjossa tai vaikkapa puukuurissa, klapikoneen kanssa. Koska metsään voi helteillä mennä vain auringonnousun viileyteen, on se huomioitava nukkumaanmenoajassa. Iltakuudelta siis nukkumaan, ja aamulla viimeistään puoli neljältä ylös ja suoraan metsään.
(Jos et koskaan ole kokeillut, kehotan kokeilemaan. Aamunkoitto kesäisessä metsässä, korvaamatonta!)
Työn sesongit Päiväkummussa eli miksi kannattaa asua maalla – Aikansa kaikelle!
Muina sesonkeina voisi ajatella lintujen pesintärauhaa touko-heinäkuussa, jolloin vesurihommat on okei mutta ei sen isommat metsänhoitomenetelmät. Metsätyökautta en viitsi myöskään aloittaa lumien aikaan, ehkä tosin siksi, että silloin on vielä lämmityskausi ja mahdollinen lumityökausi menossa. Marras-joulukuussa voivat myrskyt olla kaiken pysäyttäviä ja niiden tulo on syytä hahmottaa etukäteen. Toisaalta, sama pätee myös kesän ukkosiin ja myrskyihin. Akut on syytä olla ladattuna mahdollisten sähkökatkojen varalta, olipa talvi tai kesä. Jos heinäkuussa pitää kytätä sadetutkaa ja ukkostutkaa, on sitten talvella sadetutka ja tuuliennusteet tarkan silmän alla.
Muutenkin kesälläkin on huomioitava säät, myös sisätöissä. Ukkosella ei voi tehdä kuvankäsittelytöitä, koska vaikka ukkonen ei tähän päälle tulisikaan, saattaa se haaroittaa salaman haaran myös tähän, jolloin on sähkölaitteet isosti vaarassa. Meillä on tapana laittaa sähköt pois jos ukkonen on kahden-kolmen kilometrin päässä, koska olisi suht kenkkua, jos salama läväyttäisi pöytäkoneeni ja ulkoiset kovalevyt rikki.
Kesällä alituisena huolena on riittävä juominen ja nestetasapainon säilyttäminen, mikä ei ole millään tavoin ongelma talviolosuhteissa. Talvihommissa voi aina vähentää vaatetusta, vaan mistäs kesähelteillä enää vähennät, kun ei metsä- tai klapihommia voi tehdä shortseissa ja pienessä topissa?! Talvella ei UV-säteilystä juuri ole haittaa, kesällä sitä vastoin on pysyttävä aurinkorasvattuna ja mahdollisimman varjossa.
Pidän metsätöistä ihan tosi kovasti, ne kun ovat ehkä paras esimerkki kuvaamaan yhtä suurta kokonaisuutta ja sitä, miten pienet yksityiskohdat vaikuttavat toisiinsa ja kokonaisuuteen. Muutenkin elämä maaseudulla, vanhassa talossa, itse kaiken tehden, se on alkukantaista. Se on hidasta ja se on kaikessa tehottomuudessaan hyvin tehokasta, kunhan tarkkailee kokonaisuuksia. Kaikki ulkotyömme tarjoavat oivan esimerkin siitä, kuinka yksi askare voi olla täydellinen yhdistelmä tehottomuutta, hyötyliikuntaa ja aikaansaamista.
Lumitöissä näet siistiytyvät tiet, metsätöissä näet työsi etenemisen ihan siinä koko ajan, silmiesi edessä. Metsästä pihaan kiskotut puunrangat hupenevat metsän päässä ja kasvavat kasoina pihassa. Polttopuita tehdessä näet klapi kerrallaan kuinka homma etenee. Nurmikkoa ajaessa, herukoita kerätessä ja mehua keittäessä, metsää vesurilla siistiessä, kaikessa näet koko ajan työsi jäljen.
Työn sesongit Päiväkummussa eli miksi kannattaa asua maalla – Tehottomuus!?
Kevään, kesän ja syksyn metsämme on suurin työllistäjäni ja siellä vietän paljon aikaani. Joko siivoan metsää, raivaan sieltä turhaa pois, joista sitten teen aitatolppia ja/tai polttopuita, tai ihan vain istun siinä laavullani, kirjoittamassa tai lintuja ihmettelemässä tai nuotion äärellä. Suurin osa metsäajastani lasketaan todella tehottomaksi ajaksi.
On äärimmäisen tehotonta tuoda metsästä puita kävellen, kun traktori toisi peräkärryssään kaikki kerrallaan. On täysin nykyaikaa vastustavaa raahata ihan omin voimin puunrangat kauas metsästä. On typerää tehdä itse lumitöitä, varsinkin kun oma tie on aika pitkä.
Kaiken saisi tehtyä niin paljon helpommin ja nopeammin, jos olisi sitä rahaa.
Mutta kun ei ole.
Mitä jos joku kaataisi puut metsästä? Ja ajaisi ne tähän traktorilla ja ajaisi traktorin klapikoneella polttopuiksi? Niin että minä voisin tehdä mitä ikinä haluaisinkaan? Tai että joku ajaisi lumiauralla koko tien ja pihan? Tekisikö se minut onnelliseksi?
Ei tekisi. En halua, että ne teetettäisiin urakkana jollain muulla.
Minä tahdon tehdä itse
En halua olla tehokas, vaan haluan tehdä hitaasti, koska se on se, miten mielenterveys säilyy hyvänä ja keho voi parhaiten. Hidasta keskittynyttä tekemistä asiaan, jonka etenemisen ja valmistumisen näet. Luonnon keskellä, sitä tarkkaillen. Metsähommissa ihailen lintuja ja opin tunnistamaan uusia lajeja mutta kaikki tuo suuri riemu jää kokematta, jos traktorilla ajelevat ja minä pysyn sisällä.
Nyky-yhteiskunnan arvoista tehokkuus on Päiväkummussa aivan erilaista kuin muussa maailmassa.
Ja koska näitä kaikkia ajatellaan myös liikunnan kannalta, saadaan aivan uusi vinkkeli tähän isoon kokonaisuuteen. Löytyy syy sille tehottomuuden arvostamiselle. Talvella minulle liikuntaa tarjoilee lumikola, muuten on aika rauhallista. Siksi on siis paine kuntoliikunnan harjoittamiselle. Liikuntaa salilla tai jumpassa tai lenkillä. Ja kun se liikuntaharrastukseen lähteminen vaatii lähtemistä, tarvitsee se tahdonvoimaa, mitä ei aina meinaa löytyä. Jos en lähde salille, näkyy se kehossa, mikä jossain vaiheessa alkaa jurppia ja kiukuttaa.
Sulan maan aikaan ei kiukkua ainakaan tuosta liikunta-asiasta tule!
Metsätyökausi ja juurikin se, että itse teemme ja siirtelemme puumme, se tarjoaa niin valtavan määrän hyötyliikuntaa, että salikortti saa olla hyllyllä kesän metsäsesongin ajan eli loppusyksyyn asti. Touko-kesäkuussa on myös vahdittava, että ehtii syödä tarpeeksi paljon, talvella se on päinvastoin…
Täällä maaseudulla asioiden tekemisen vaikeus tekee niistä hienoja. Tehottomuus ja aikaansaaminen ajavat hyvinvointia tavalla mihin ei mikään nykyhienous pysty. Vain luonto voi tarjota samaan aikaan isoa hikoilua ja kiroilua mutta linnunlaulun tai kauniin taivaan, mitä voi pysähtyä siinä töittensä välissä ihailemaan.
Ja koska on sesongit, säilymme hengissä ja voimissamme ja jaksavaisina, koska jos olisi aina touko-elokuun työmäärät, saattaisi kyllä henki lähteä.
Koska siis minä ainakin lokakuussa jätän vesurini nurkkaan ja sitä väsyneenä ja kroppa kolottaen mulkoilen pitkällä vielä alkutalveen, mutta sitten taas helmi-maaliskuussa alan sitä jo katsella sillä silmin, että joko kohta päästäisiin hommiin.
Ajastasi kiittäen ja kumartaen
Minna täältä Päiväkummun tilalta
Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet
Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:
- Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi (Jos kuvan kautta ei pääse, tässä suora osoite liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7)
- Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
- Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
- Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
- Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.

Mitä olen aiemmin kirjoittanut:
- Aamukahvit metsässä & Kirjoitusharjoituksia
- Elämä maaseudulla
- Epäonnistuminen
- Hevoset
- Ihmeellinen mieli
- Joulukuu 2021
- Kirjat ja kirjoittaminen
- Kuvia ja kuulumisia
- Matkalla
- Mies joka eksyi taskuihinsa
- Mitä sattuu tulemaan
- Omakuvaprojektini 2023
- Opetusmestari
- Rakas Rämä Elämä
- Teinit
- Terve mieli hyvinvoivassa kehossa eiku?
- Unelmat ja tavoitteet
- Valokuvaus
- Ymmärtäminen
- Yritä, epäonnistu, opi
- Yrittäjyys