Olen kuukauden sisällä kirjoittanut laihduttamisesta, kaamosväsymyksestä ja tavaroiden järjestelyn haastavuuksista. Ehdottomasti viisain lause, minkä olen kirjoittanut, on ”Yritän olla olematta yltiöviisaana neuvojen jakelijana ja totean, että huomaan tuon myös itsessäni.”. Taidan tuolla linjalla jatkaa, ja jos ei muuta, niin voin loistaa olemalla esimerkki just siitä, miten ei osaa noudattaa selkeitä neuvoja…
Mitä ilmeisimmin harmaat säät ja pimenevät päivät alkavat painaa ja sen huomasin taas tänään, kun ulkoilutin Hulda-koiraa. Kävelemme pelloillamme ja metsissä, ja se alkaa olemaan sellaista lits-läts-vips-perkele!-toisintoa koko tunnin reissu. Märkyyttään litisevä maa, mikä on polkujemme kohdalla paikoin jo liukasta mutaa, sellaista, mihin meinaa koko ajan vips vaan liukastua, ja sen takia joutuu harva se hetki kiroamaan ja perkelettä viljelemään.
Ajatuksen liitoa ei ulkoillessa kyllä ole, ei vaikka ajatus saa kulkea tai lentää täysin vapaasti, mikä yleensä on hyvä pohja oivalluksille ja ideoille. Ei minulla, ei nyt. Tänäänkin tajusin jääneeni hokemaan mielessäni tuota lits-läts-vips-perkelettä askelteni tahtiin. Todella ylevää ja luovaa ja korkealentoista mielen työskentelyä vaimitensenytmenikään.
Lueskelin vanhoja kirjoituksiani ja löysin sieltä todella toimivan ajatusmallin
Minulla oli viime vuonna Talvirauhaa-ajatus, minkä kehittelyä nyt jatkoin. Talvirauhaa, sillä ei ole mitään tekemistä talviunien tai -horroksen kanssa eikä myöskään kaamosväsymyksen saati -masennuksen kanssa. Talvirauha, se on elämistä kuten luonto näyttää. Käpertymistä itseen, vähentämistä ja hidastamista, elämänvoiman jemmaamista hyvää talteen, odottamaan taas lisääntyvää valoa ja uutta kasvukautta.
Minulle Talvirauha tarkoittaa hidastamista, yksinkertaistamista ja silti/siksi aikaansaamista. Minulle merkityksellisten asioiden tekemistä tai niiden päivittäistä edistämistä. Lisäksi Talvirauhan aikaan yritän vielä tarkemmin huomioida omat voimavarani ja kaikki resurssini, kehon ja mielen ja käytettävissä olevan ajan. Muistutan itselleni, että enhän vain edes yritä vaatia tai toivoa sitä, mitä voin itseltäni pyytää vaikkapa kesäkuussa. Talvirauha on hitautta pimeän ajaksi, voimien säästelemistä ihan vain siksi, että pärjää pimeydessä, joka vie voimia aivan eri tavalla kuin valoisampi aika, ainakin minulta.
Lokakuusta joulukuulle on Talvirauha, jolloin olisi hyvä mennä hitaammin, joka päivä nämä viisi osa-aluetta huomioiden:
1. Tapa, jota haluan vahvistaa
2. Hyvinvointi – miten sitä tänään vaalin?
3. Aikaansaaminen, ja ihan siis konkreettinenkin
4. Tapa, jota voisin kuihduttaa pois
5. Puolihymy
Talvirauhaan kuuluu myös tekemisen ja aikaansaamisen tuoma ilo! Tekemisen kautta saan enemmän arkipäiväistä, rutinoitunutta tekemistä. Tekemisen kautta tarkoittaa minun tapauksessani vähemmän ”taiteilijuutta” tai hienojen ideoiden tai oivallusten odottelua (koska ei niitä ankeina, harmaina ja pimeinä aikoina edes tule…), ja enemmän arkista jokapäiväistä tekemistä.
Kaikkiin päiviini kuuluu myös puolihymyn muistaminen ja viljeleminen. Puolihymyn opin ihan vasta pari viikkoa sitten, DKT-terapiaryhmässäni. On tuo pieni hymy tai hymähdys tullut vastaan muuallakin hyvinvointiohjeistuksissa ja positiivisen psykologian ohjeissa mutta nyt se tuli sellaisena päivänä, jolloin minun oli hankala olla, jolloin sen tuoma muutos oli huomattavissa.
Ohjeet ovat yksinkertaiset:
Rentouta kasvojesi lihakset, älä pure takahampaita yhteen, hymyile ihan pienesti, tai virnistä kevyesti, tai nosta toista suupieltä hiukan ylemmäs. Ei se muuta todellisuutta tai tapahtuneita asioita tai mielen sisältöä, mutta se ihan hiukan muuttaa asennettasi, ja senhän me kaikki tiedämme, että asenteen muuttamisella voi olla valtavan suuret vaikutukset. Puolihymy – kokeile seuraavan kerran kun meinaa alkaa harmaan sään manaaminen, tai vastoinkäymisten pohdinta, tai hankala osa päivää. Kokeile, eihän siinä mitään menetä!
Mutta siis Talvirauhan muu sisältö? Vahvistettava tapa, kuihdutettava tapa, aikaansaaminen ja hyvinvointi?!
Jossain kirjoitin ”Hyvinvoinnin Suuri Kolmikko – yöunet, ravitsemus ja liikunta” ja nuo ovatkin ehdottomat ykköset kun hyvinvointia pohditaan.
Mikään ei toimi, jos ei nuku tarpeeksi. Kenenkään keho ja mieli ei pysty toimimaan hyvin, mikäli ravintoa ei tule säännöllisesti, riittävästi ja tarpeita täyttävästi. En ala ravitsemusluentoa pitämään, ehkäpä vain mainitsen oman itseni ja sen, että minulle tärkeimpinä asioina on ruoka tai välipala maksimissaan kolmen tunnin välein (ja vaikka herätykset puhelimeen, että tämä oikeasti toteutuu ja varsinkin alkupäivän aikana!), kuitulisä (tällaiselle gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle psyllium), rauhoittuminen ruokailutilanteisiin ja keskittyminen syömiseen.
Kolmas hyvinvoinnin suuressa kolmikossa on liikunta. Säännöllinen liikunta ja pimeän takia mieluusti ulkona ja valoisaan aikaan (tai siis silloin kun harmaus on vähiten harmaata…) auttaa jaksamaan paremmin ja ainakin hiukan piristää mieltä.
Ja kun jaksaa vääntää itsensä liikkumaan ihan mitä vain liikuntaa, auttaa se yöunien suhteen. Ei se ihmeitä tee, mutta kaikki apu siinä, että yöunet olisivat ehjät ja riittävän pitkät on tarpeen. Ei ole väliä miten liikut, kunhan tulee ihan vähän hikikin pintaan ja syke edes hetkellisesti vähän nousee.
Huomaan tosin itsessäni, että salille en saa itseäni väännettyä. Tiedän kyllä lihasmassan kasvattamisen positiivisen merkityksen, mutta se, että menisin valoisaan aikaan kellarissa sijaitsevalle pienten ikkunoiden salille on jotenkin yhtä toimivaa kuin että isäntä ajaisi töihinsä leikkiautotyyppisellä autolla, sellaisella, joka täytyy vetää käyntiin.
Käyn siis kävelyillä. Jos ei muuten liikkumisen riemu tule, niin ainakin tulee sen voittajafiiliksen myötä, mikä tulee siitä kun liikkuu paskassa säässä ankeassa kynnöspeltomaisemassa vaikka ei jaksaisikaan.
Pimeys ja harmaus asettavat siis omat vaatimuksensa
Loppupeleissä kuitenkin keinot ovat täsmälleen samat kuin tavallisessa hyvinvointia kaikin mahdollisin keinoin vaalivassa elämässä. Lisänä niihin perusneuvoihin on se, että jos vain mitenkään on mahdollista, viettäisi edes hetken aikaa päivittäin ulkona päivänvalon aikana. Myös sarastuslamppua tai kirkasvalolamppua suositellaan, viisaat sanovat, että ne voivat mahdollisesti auttaa. Ja vaikka harmaata ja valottoman tuntuista päivänvalo olisikin, on se silti sitä valoa, mitä aivot ja mieli käyttävät ja mikä osallistuu sisäisen kellomme ajastamiseen.
Talvirauhaan kuuluu myös kuihdutettava tapa
Asia, mitä ei arjessa tarvitse tai mikä ei tue hyvinvointia. Luulisin, etten ihan metsään mene, jos sanon, että monelle meistä se on sosiaalinen media. Se joojoo yhdistää ihmisiä ja plaa plaa niin edelleen, mutta kyllä kaikki nyt varmasti ovat jo hahmottaneet, millainen some oikeasti on, miten se vaikuttaa, mitä se saa sinut tuntemaan, millaisen olon se voi jättää.
Itse olen päässyt irti Facebookista, mutta en käy paukuttelemaan henkseleitäni voiton kunniaksi. En uskalla Facebookiin mennä, koska jo parista kerrasta vanhat tavat eli pitkät notkumiset taas tulevat takaisin. Insta on tällä hetkellä minun Akilleen kantapääni. Sinne voin jäädä tunniksikin, ja kun saan itseni sieltä riuhtaistua pois, joudun hetken keräilemään, että mitä sitä nyt sitten olikaan tekemässä. Viisaat sanovat, että aina kun keskittyminen keskeytyy, aivoilla kestää keskimäärin 10–15 minuuttia, jopa 20, ennen kuin ne pääsevät takaisin tilaan ennen sitä. Se on pitkä aika keräillä itseään, varsinkin jos moneen kertaan päivän mittaa käy ”ihan vain äkkiä katsomassa”.
Kaikki hyvinvointini lähtee yhdeksän ja puolen tunnin yöunista ja siitä, että pysyn poissa somesta. Yrittäjänä en sieltä voi kokonaan poistua, siksi olen ratkaissut asian niin, että otan instan sovelluksen pois puhelimesta ja lataan sen taas uudestaan kahden päivän päästä, kun tahdon mennä stoorini päivittämään. ”Olen vain vähän aikaa” ei todellakaan toimi eikä toimi aikarajoittimetkaan, siksi sovellus kokonaan pois.
Vielä viimeinen Talvirauhasta eli vahvistettava tapa
Tämä menee päällekkäin sekä hyvinvoinnin että aikaansaamisen kanssa. Päivittäinen liikunta, koska se voittajafiilis. Päivittäinen kirjoittamisen arkipäiväistäminen, eli riemu aikaansaadusta tekstistä (olkoonkin kuinka surkeaa tekstiä). Tämän yhteydessä myös tietoisuus kellonajasta tai vaihtoehtoisesti hälytykset puhelimeen, että on sopivan mittaiset työskentelyajat. Se ajaa sekä tekstintuottoa että säännöllistä syömistä. Turhautuminen ja tylsistyminen ovat asioita, mitä pyrin välttämään ajastimilla, ne kun eivät auta aikaansaamisessa eikä hyvinvoinnin vaalimisessa.
Hälytykset ja työn harkitut keskeytykset auttavat myös silloin, kun sisäinen kellomme tiputtaa elimistön lämpötilaa ja siten notkahduttaa vireystasoa, yleensä alkuiltapäivästä. Pieni jaloittelu, tai venyttely, tai tee, ja taas jaksaa paremmin.
Vielä viimeisenä, joku herkku joka päivä, pieni suklaapatukka tai piirakkaa tai pulla. Luvalla, hitaasti syöden ja jokaiseen suulliseen keskittyen, kuin meditoiden (herkkumeditaatio!). Tämä siksi, että kuin salaa tehty herkuttelu/mättäminen vähenisi.
Tämä on aiemmasta postauksestani ja jo kertaalleen siis kirjoitettu, mutta koska tämä toimii loistavasti myös Talvirauhan yhteydessä, nostan tähän uudestaan:
”Mielenterveystalon omahoito-ohjelmista löytyy erittäin käyttökelpoinen ohjelma, sopiva aikuisellekin. Nuorten keskittymisvaikeuksien omahoito-ohjelmasta: Kun teet montaa asiaa samaan aikaan, keskittyminen vaihtelee nopeasti eri asioiden välillä. Vaihtumisiin hukkuu aikaa ja energiaa. Jatkuva uuteen keskittyminen kuormittaa aivoja. Usean asian tekeminen samaan aikaan siis hidastaa tekemistä ja rasittaa aivoja.
Omahoito-ohjelma antaa vinkkejä keskittymiseen:
- Tiedosta tekemisesi.
- Palauta harhautunut huomio oleelliseen.
- Puhu itsellesi ääneen.”
Lisäksi tuohon voisi vielä lisätä seuraavat aivojen hyvinvointia lisäävät:
- Poista häiriötekijät
- Priorisoi
- Pidä taukoja
- Vietä virikkeetöntä aikaa
Aivojen käyttäminen on hyvästä, mutta turha rasittaminen eli väsyttävä ja tehoton multitaskaaminen ei sitä ole. Siksipä voisi Talvirauhan kohdaksi 6 ottaa aivojen hyvinvointi eli rauhallinen keskittyminen.
Talvirauhan sisällysluettelo näyttää siis tältä:
1. Tapa, jota haluan vahvistaa
2. Hyvinvointi – miten sitä tänään vaalin?
3. Aikaansaaminen, ja ihan siis konkreettinenkin
4. Tapa, joka voi kuihtua pois
5. Puolihymy
6. Aivojen hyvinvointi eli keskittyminen
Vaikka pienen pieniä tekoja ja muutoksia tekisikin, saa kaikkia kuutta kohtaa tehtyä jokaisena päivänä. Usko pois!
Ajastasi kiittäen ja kumartaen
Minna täältä Päiväkummun tilalta
Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet
Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:
- Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi (Jos kuvan kautta ei pääse, tässä suora osoite liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7)
- Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
- Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
- Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
- Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.
Aiemmin kirjoittamaani:
Talviaika pimeä aika – Sisäinen kello, vähenevä valo ja pärjääminen
Vie mennessäs tuo tullessas ja 2 esimerkkiä siitä miksi se ei toimi
Laihdutuskuurini eli projekti Kymmenen senttiä pois vyötäröltä