Huomenna siirretään kelloja. Tai siis hahaa, kaikki tietävät vitsin siitä, kuinka kelloja siirretään eli keittiön kello viedään olohuoneeseen ja makuuhuoneen kello tuodaan eteiseen. Tarkoitan siis kellonaikaa, sitä siirretään. Ajattele kuinka helpoksi sen(kin) on nykyaika tehnyt! Älylaitteet siirtyvät tuosta noin vaan kesä- tai talviaikaan niin, että jos tarpeeksi umpiossa yksinään elää, saattaa koko uusi aika mennä kokonaan ohi (voisiko se olla mahdollista?!). Muistan kyllä sen ajan, kun piti itse siirtää kaikki kellot. Herätyskellon, seinäkellot, stereoiden ja telkkarin kellot, uunin, mikron, kaikki. Tietokoneet taisivat olla ainoat, joille ei tarvinnut tehdä mitään. Nykyään? Tuvan ja vinttikammarin seinäkellot ovat ainoa, jotka minun täytyy itse siirtää.
Mutta ne kyllä yleensä jätän vanhaan aikaan
Että osaan kellojen siirtelyn jälkeisillä viikoilla huomioida vanhan ajan, että saisin pehmeämmän siirtymän, enkä ihmettelisi väsymystä tai kiukkuisuutta. Joka vuosi pohdin aloittamista etukäteen, lokakuun alussa, mutta aina se vaan jää aikomukseksi. Siksi yritys pehmeään siirtymään edes jälkikäteen, josko se olisi parempi kuin ei mitään.
Kas kun ongelma on aivoni. Niille tunnin hyppy on liikaa. Liikaa ja liian nopeaan. Aamussa se ongelma ei ole, minulla ainakaan. Kävimme tänäänkin Hulda-koiran kanssa ulkoilemassa kello 5.15, jolloin on täysin pimeää. Vaikka kello olisi 4.15 tai 6.15, on joka tapauksessa pimeää. Ilta sen sijaan on minulle se ydinkysymys. Tänään, lauantaina, kun olemme vielä kesäajassa, aurinko laskee Jokioisilla kello 17.46, joten iltaviiden aikaan alkaa jo hämärtyä ja viimeistään seitsemältä on jo täysin pimeää. Huomenna, kun olemme siirtyneet talviaikaan, iltakuudelta kello onkin jo seitsemän (jos siis tähän kesäaikaan vertaa), jolloin hämärtyvän illan sijaan on jo pimeää.
Tuota aivoni eivät tahdo yskähtelemättä ymmärtää
Lisäksi, jos kellon mukaan menen, menen nukkumaan tunnin liian myöhään, kun vertaa vaikkapa tähän iltaan. Toki, se tasoittuu siinä, että kellon mukaan menen ja myös herään kellon mukaan, eli tuntia myöhemmin. Mutta tuo illan nopeaan tullut pimeys, se ei tasoitu. Väsymys, apeus, jota varmaan nämä täysin harmaat päivät vahvistavat, on ja pysyy. Väsymys vain syvenee, kun mennään marraskuun päiviin ja säihin, puhumattakaan joulukuun valottomuudesta.
Tämä aika vuodesta on aina yhtä mielenkiintoinen, monisyinen. Ulkotöiden suhteen on rauhan aika kevään ja kesän ulkotyövyöryn ja talven lumitöiden välillä. Mutta mitä tulee valoon, se sitten asettaakin omat haasteensa. Syyskuun lopulla olevasta syyspäiväntasauksesta lähtien auringonvalo on kohdistunut enemmän eteläiselle pallonpuoliskolle, jolloin kaikki tietävät miten valon määrän käy. Me täällä pohjoisella pallonpuoliskolla saamme vähemmän ja vähemmän valoa. Päivät lyhenevät joulukuun lopulle eli talvipäivänseisaukseen saakka, mistä alkaa taas suunta kohti helpompaa olemista ja suurempaa valon määrää.
Duodecim-lehti on julkaissut mielenkiintoisen artikkelin sisäisestä kellosta (linkki tekstin lopussa):
”Vuorokausirytmi on biologisen kellon tuottama sisäsyntyinen rytmi. Käydäkseen ajassa 24-tuntisen aurinkovuorokauden kanssa kello tarvitsee päivittäisen tahdistuksen. Tärkeimpänä tahdistajana toimii ympäristön valo, jonka viesti välittyy verkkokalvosta hypotalamukseen. Kaikkien eliöiden elintoiminnoissa ilmenee tietty rytmisyys. Selvimmin tämä on havaittavissa vuorokausirytmin osalta. Ihminen on kuitenkin ottanut käyttöönsä elintapoja ja tekniikkaa, joka tekee mahdolliseksi irrottautumisen valon ja pimeän rytmittämästä aktiivisuusjaksosta.
Sisäinen kellomme kulkee kuitenkin historiallista aikaansa, ja sen tahdistus noudattaa niitä sääntöjä, jotka olivat tarkoituksenmukaisia aurinkovuorokauteen sopeuduttaessa. Näin moderni kehitys asettaa meidät joissakin tapauksissa ristiriitaan oman ajastuksemme kanssa. Johtuipa ristiriita mistä tahansa, oireet ovat yleensä samat: ylenmääräinen väsymys ja väsymyksen tuoma ärtyneisyys tai jopa masentuneisuus, nukahtelu kesken päivää, ärtyisyys, keskittymis- ja suorituskyvyn heikkeneminen sekä epämääräinen huonovointisuuden tunne.
On esitetty, että ainakin eräänä häiriön syynä voisi olla sisäisen ja ulkoisen rytmin epätahdistuminen: päivän lyhetessä valomäärä ei riitä tahdistamaan vuorokausirytmiä, joka alkaa kulkea sisäisen kellon mukaan eli jätättää.”
Suurin osa ihmisistä kokee vuodenaikoihin liittyviä mielialan ja käyttäytymisen muutoksia, jotka eivät kuitenkaan niin raskaasti haittaa normaalia elämää ja toimintakykyä. Syksyyn ja talveen liittyvän mielialahäiriö kaamosmasennuksen ja sitä lievemmän muodon eli kaamosväsymyksen oireita ovat epätyypilliset masennusoireet: liikaunisuus tai uneliaisuus, ruokahalun kasvu ja makeanhimo sekä painon nousu. Energiataso voi olla matalalla, mielialat vaihdella, yöt voivat tuntua katkonaisilta ja aamuisin taas väsyttää. Noin neljäsosa suomalaisista oirehtii, ja aiheuttajana on pidetty valon vähäisyyttä.
Valo käy sisäisen kellon rytminsiirtoon -artikkeli (linkki tekstin lopussa):
”Valo ohjaa elimistön sisäisten kellojen toimintaa. Häiriöt sisäisten kellojen toiminnassa heijastuvat uni-valverytmiin, mielialaan ja päihteiden käyttöön. Jotta sisäisen keskuskellon toiminta olisi täsmällistä, on sen saatava looginen aikamerkki. Valo vaikuttaa suoraan keskuskellon muodostaviin soluihin, elintoimintojen rytmiin ja edelleen yksilön käyttäytymiseen.
Päivän ja yön vuorottelu on siten ihmiselle luonteva aikamerkki, sisäisen kellon synnyttämien rytmien ja käyttäytymisen voimakas tahdistin. Aamun valo tahdistaa keskuskellon, ja illan hämärä antaa palautteen vuorokauden valoisan ajan kestosta. Kun luonnon aikamerkit hiipuvat tai puuttuvat tai elimistö lukee niitä epätäsmällisesti, sisäisen kellon toiminta kärsii.
Se, miten herkästi valo herättää elimistössä erilaisia reaktioita, lienee vahvasti periytyvä ja etenkin sisäisten kellojen toimintaan kytkeytyvä ominaisuus. Ihminen on menettämässä kosketuksensa luonnon aikamerkkeihin kiireisen elämäntapansa, kaupungistumisen, koneistumisen ja vuorotyön takia. Sisäisen kellon rytmihäiriöt lienevät tämän takia yleistymässä.”
Miten pärjätä pimenevissä päivissä?
Loppupeleissä keinot ovat täsmälleen samat kuin tavallisessa hyvässä hyvinvointia kaikin mahdollisin keinoin vaalivassa elämässä. Lisänä niihin perusneuvoihin on se, että jos vain mitenkään on mahdollista, viettäisi edes hetken aikaa päivittäin ulkona päivänvalon aikana. Myös sarastuslamppua tai kirkasvalolamppua suositellaan, ne voivat mahdollisesti auttaa. Ja vaikka harmaata ja valottoman tuntuista päivänvalo olisikin, on se silti sitä valoa, mitä aivot ja mieli käyttävät.
Hyvinvoinnin Suuri Kolmikko – yöunet, liikunta ja ravitsemus
Kaikki hyvinvointi lähtee, jos minulta kysytään, hyvistä yöunista, myös pimeän ajan pärjääminen. Illasta virikkeitä vähemmäksi eli suomeksi älylaitteet vaitonaisiksi ja aamun torkutuksia vähemmälle. Lyhyen ytimekkäät ohjeet, jotka ovat käytännössä julmetun vaikeita toteuttaa. Tietäen nykyaikuisten somen käytön, voisi tämä pimeä aika olla hyvä aika somepaastolle (yleensä se kerrasta katki on onnistuneempi kuin ”Mä nyt vähän vähennän tätä somessa oloa.”). Vähemmän somea, enemmän unta, ei yhtään paskempi suunnitelma.
Aamulla pimeässä ja vihmovassa sateessa Huldaa ulkoiluttaessani pohdin koiranomistajan iloja ja etuja. Jos ei Hulda-russelia olisi, satavarmasti olisi liikkumiseni määrä huomattavasti vähempi. Koira pakottaa säässä kuin säässä ulos, mikä on kaamosväsymystä kampittaessa äärimmäisen tärkeää. Säännöllinen liikunta, ulkona, mieluusti valoisaan aikaan (tai siis silloin kun harmaus on vähiten harmaata…) auttavat jaksamaan paremmin ja piristävät mieltä, ainakin sen voitokkaan riemun myötä, mikä tulee siitä kun liikkuu paskassa säässä vaikka ei jaksaisikaan.
Ja kun jaksaa vääntää itsensä liikkumaan ihan mitä vain liikuntaa, auttaa se yöunien suhteen. Ei se ihmeitä tee, mutta kaikki apu siinä, että yöunet olisivat ehjät ja riittävän pitkät on tarpeen. Ei ole väliä miten liikut, kunhan tulee hiki pintaan ja sykkeet vähän nousevat.
Kaamosmasennusta kärsivien ruokavaliota on tutkittu, ja ruokahaluun ja painonnousuun liittyy erityinen tarve syödä hiilihydraattipitoisia ruokia. Tätä oiretta esiintyy noin 70 %:lla kaamosmasennusta potevista ja olen aivan varma, että myös meillä kaamosväsymystä kärsivillä. Yritän olla olematta yltiöviisaana neuvojen jakelijana ja totean, että huomaan itsestäni tuon makean ja myös suolaisen (kuvitellun) tarpeen. Siihen auttaa, ainakin minulla, se että syön kunnolla alkupäivän aikana. Tiheämpään kuin luulisi tarvitsevansa, se auttaa siihen illan ”On niin pimeää ja väsyttääkin”-lohtusyömiseen, mikä, ylläri ylläri, on mielellään suklaata tai keksiä tai vastaavaa. Kirjoitin laihdutuskuuristani oman postauksen, lue täältä!
Pimeään aikaan olisi siis hyvä edes yrittää kiinnittää huomiota hyvään ja hyvinvointia tukevaan ravitsemukseen. Ruokatavat voisi ottaa syyniin, ne ovat useasti yksi syy sen iltasyömisen takana. Jos yhtä aikaa syöminen muuttuu hiilihydraattipitoisemmaksi ja säiden heiketessä liikunta vähenee, on riskinä lisääntyvä paino. Toki se saattaa kesän tullessa sitten taas palautua normaaliksi, ehkä, tai sitten ehkä ei.
Myös kekseliäisyys on hyvinkin sallittua
Joka vuosi ei voi yrittää pärjätä pimeässä (kuitenkin pärjäämättä pimeässä) niin että tekee aina samalla tavalla. Jotain voisi yrittää muuttaa, itsessään ja ajatuksissaan. Meidän perhe teki yhtenä vuotena niin, että joka maanantai oli jotain erityistä. Lokakuusta joulukuulle oli leffailtoja, tai pyjamapäiviä, tai piparkakkutalon tekoa ja kaikkea sellaista, mitä pystyi tekemään yhdessä perheenä ja pienellä budjetilla. Maanantaibileet, sitä ne olivat, eivätkä varmaan tehneet huonoa jaksamisellemme!
Ei ole ollenkaan liioiteltua sanoa, että vaikeampia aikoja kohti mennään, mitä tulee hyvinvointiin ja sen säilyttämiseen. Hurjan lohdullista on se, että pääsääntöisesti pääsemme läpi syksyn ja talven pimeästä ajasta, niin että sitten kevätpäiväntasauksen aikaan voimme taas alkaa kukoistaa. Luottavaisena sitä odottelen…
Ajastasi kiittäen ja kumartaen
Minna täältä Päiväkummun tilalta
Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet
Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:
- Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi (Jos kuvan kautta ei pääse, tässä suora osoite liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7)
- Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
- Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
- Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
- Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.
Lähteet:
Jarmo Laitinen ja Tarja Porkka-Heiskanen Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 1999 Biologisen kellon fysiologia ja vuorokausirytmin häiriöiden yhteys sairauksiin https://www.duodecimlehti.fi/duo90152
Marjaana Nyström, Simo Saarijärvi ja Hannele Räihä Kaamosmasennus ja kaamosväsymys Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2006 https://www.duodecimlehti.fi/duo95458
Väsymys talvella – näin helpotat kaamosväsymystä 3.2.2025 https://www.yliopistonapteekki.fi/ideat-ja-vinkit/kaamosvasymys
Timo Partonen Valo käy sisäisen kellon rytminsiirtoon Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2005 https://www.duodecimlehti.fi/duo95372