Rakas Rämä Elämä

Minna Canthin päivä – Uskaltamisen ja pärjäämisen päivä

19
maalis
Etusivu » Minna Canthin päivä – Uskaltamisen ja pärjäämisen päivä

Minna Canth oli tiukka tyyppi, jota ihailen sen takia, miten hän eli ja toteutti arvojaan ja näkemyksiään. Vaikka hän eli leskenä melkein kaksikymmentä vuotta ja kuoli vain hiukan yli viisikymppisenä, oli hän silti elämässään hyvä äiti seitsemälle lapselleen ja kesti yhden jo täysi-ikäisen lapsen kuoleman. Lisäksi hän oli taitava yrittäjä, hän eli kunnioitettuna ja arvostettuna asiantuntijana ja ammattilaisena, ja oli utelias ja omasi loppumattoman halun oppia uutta, oli sosiaalinen ihminen, joka tarjosi kodissaan kokoontumispaikan nuorille ja uteliaille.

Kaiken tämän hän teki, vaikka tappelikin mielensä synkkyyksien kanssa ja kaiken lisäksi eli 1800-luvun loppupuoliskolla, mikä ei todellakaan ole tunnettu siitä, että naiset olisivat vapaasti saaneet tehdä mitä halusivat tai olla sitä mitä toivoivat.

Aikana, jolloin puolisot tai isät määräsivät naisten ja tyttöjen elämästä, oli Minna Canth erittäin poikkeuksellinen nainen.

Minna Canthin päivä – Uskaltamisen ja pärjäämisen päivä

Haluaisin nimetä Minna Canthin päivän (19.3.) ihan uusiksi. Tämä päivä on ensimmäinen liputuspäivä, mikä on omistettu suomalaiselle naiselle. Tasa-arvon päivä, toki, kuvastaahan se Minna Canthin ansioita, mutta haluaisin, että liputuspäivän nimi kuvastaisi enemmän Minna Canthia.

Silloin päivä voisi olla rohkeuden päivä?  Uskaltamisen ja pärjäämisen päivä? Uskalluksen ja maalaisjärjen ja sivistyksen päivä? Avoimen sydämen ja auttamisen päivä? Ehtivän naisen päivä? Nuorena leskeksi jääneen naisen päivä? Menestyneen naisyrittäjän päivä? Rajoja rikkoneen naisen päivä?

Kaikki nuo kuvaavat vuonna 1844 syntynyttä Minna Canthia, ja hänestä tahdon sinulle kertoa.

Ajatus tasa-arvosta oli vielä niinkin hetki sitten kuin noin sataviisikymmentä vuotta sitten hivenen eri kuin nykyään, joten Minna C ei varmaankaan puhunut nykypäivän kaltaisesta tasa-arvosta miesten ja naisten välillä. En tiedä osaako tutkimus kertoa, osattiinko silloin edes haaveilla siitä, että nainen olisi kaikessa miehen vertainen, niin kuin nykyään parhaimmillaan Suomessa on, mutta silloin ajatuksena osalla oli se, ettei miesten ylivalta olisi niin valtaisa, jyräävä ja tukahduttavakin.

Minna C tuntui olleen tukevasti ajassaan kiinni, mutta oli rohkea ja uskalsi tökkiä rajoja ja kestää sen, mitä sen aikainen sosiaalinen media eli sanomalehtien ilmoitus- ja mielipidepalstat tarjoilivat vastineeksi hänen kirjeisiinsä. Minna C:tä paljon tutkinut kirjallisuushistorioitsija Minna Maijala on tulkinnut, että Minna C:lle ”tasa-arvo merkitsi sitä, että naisella oli sekä yhteiskunnassa että kansakunnan kannalta oma tärkeä tehtävänsä äitinä ja lasten kasvattajana, ja tätä varten naiselle oli annettava järkevä kasvatus.”

Aivan kuten Minna C itsekin teki. Hän tarjosi tyttärilleen kotiopetusta aineissa, mitä ei tuolloin vielä naisille tarjottu. Ja koska tyttärien opettajat saattoivat olla myös nuoria opiskelijamiehiä, arvata saattaa, mikä kaakatus ja kauhistus on sikäläisten ullataalasmaiden ja juoruakkojen keskuudessa käynyt.

Uskaltamisen ja pärjäämisen päivä, koska uskaltava ja pärjäävä nainen

1880-luvulla tyttöjen koulutuksen tavoitteista ja naisen asemasta käytiin vilkasta keskustelua. Viidestä naisesta koostuvan, niin sanotun Kuopion naisintelligenssin (Elisabeth Stenius, Selma Backlund, Elisabeth Ingman ja Lydia Herckman) ihanne tyttöjen koulutukseen oli tasa-arvoa, latinaa ja matematiikkaa painottava, käytännönläheinen ja ylioppilastutkintoon tähtäävä.

Naisia vastassa oli ”näin on aina tehty!”-tyyppiset miesjyrät, joiden kasvatusihanne tytöille oli vieraiden kielten ja taideaineiden opiskelua painottava, uskonnollinen ja isänmaallinen ja kyllä, monet aineet tytöiltä sulkeva. Tällä kannalla olivat tyttökoulujen perustajat ja opettajat.

Nuo edellä mainitut neljä viisasta naista kokoontuivat Minna C:n luona, tämän kotitalossa Kanttilassa, ja vaikuttivat kannanotoillaan, kirjoituksillaan ja toiminnallaan kieli-, koulu-, raittius- ja naisasiakeskusteluun. Vaikutus ei yltänyt vain kotikaupunki Kuopioon, vaan koko silloiseen Suomeen.

Naisten lisäksi Kanttilassa kokoontui Minnan salonki. Minna C oli pääsääntöisesti suomen kielellä kirjoittava nainen, joka vaikutti sekä lehtikirjoittajana, näytelmäkirjailijana ja kirjailijana. Epäilemättä rohkeiden kannanottojensa ja silloista maailmankuvaa rikkovan ajatus- ja arvomaailmansa ansiosta hänellä aina oli luonaan halukkaita keskustelijoita, väittelijöitä, myös nuoria kirjailijoita ja toimittajia. Myös tällä Minna C aiheutti paheksuntaa, ottamalla ihmisiä luokseen, miehiäkin.

Tavallisten kansalaisten kasvatuksessa uskonto oli tärkeässä roolissa vielä 1800-luvun lopussa. Kuitenkin, koska luonnontieteet tarjosivat uutta tietoa, kristinuskon maailmankuvaa alettiin kyseenalaistaa, ja maalliset ja kirkolliset elämänkatsomukset olivat ristiriidassa koko vuosisadan ajan.

Ehkäpä tuonkin takia Minna C oli utelias?

Häntä kiinnosti työväenaate ja naiskysymys, raittius- ja rauhanaate, kieli- ja kansallisuuspolitiikka, darwinismi, spiritismi, lääke- ja sielutiede sekä kirjallisuuden uudet virtaukset kiinnostivat häntä, ja hän luki runsaasti.

Elämänkohtaloita jos jonkinmoisia

Minna C:tä kuitenkin kiinnosti myös ihan tavallinen pieni ihminen, arjen ja elämän pyörityksessä, ja ihan tavallisista ihmisistä hän kirjoittikin.

En ole kaikkia hänen novellejaan lukenut enkä näytelmistä yhtäkään, mutta voin sanoa, että nämä eivät mitään nättejä pikku novelleja ja elämäntarinoita ole, ei todellakaan. Minna C:n Köyhää kansaa (1886) on mainittu myös Petteri Pietikäisen tietokirjassa Hulluuden historia (2019), sen aikaista hullujen tilannetta ja mielisairaalan oloja hyvin realistisesti kuvaavana.

Jos saan suositella, ja jos kestät realistisen kirjoituksen kaikesta siitä surkeudesta, mikä oli suomalaiselle maalaisköyhälistölle valitettavan ominaista 1860-luvulla ja siitä eteenpäinkin, lue tuo novelli Köyhää kansaa. Tarina on pysäyttävä ja, kuten sanottua, se, että se on erittäin tarkka kuvaus tuosta ajasta, ei tee asiasta lainkaan sen helpommin kestettävää.

Eivät muutkaan mitään lauleskellen kuljeskelua ole.

Yhdessä päähenkilö on avioliitossaan yksinäinen ja ihmissuhteissaan kokematon nainen, toisessa viettilijätär. Kauppa-Lopo on rujo ja likainen kleptomaaninen kulkukauppias, samalla kuitenkin hyväsydäminen ja epäitsekäs. Näytelmä Anna Liisa päättyy lapsenmurhaan ja sen salaamiseen syyllistyneen Anna Liisan tunnustukseen ja haluun sovittaa tekonsa. Agnes-novellissa, minkä keskeinen teema on traaginen vapaudenhalu, nimihenkilö elää kaksoiselämää, osittain Pietarissa ylläpidettynä naisena ja osittain kotona. Näytelmässä Sylvi päähenkilö menettää järkensä aviomiehen kieltäydyttyä avioerosta.

Näytelmä Kovan onnen lapsia sai ensi-iltansa vuonna 1888, minkä jälkeen se kiellettiin. Seuraava esityskerta oli vasta kuudentoista vuoden päästä. Suuren paheksunnan sai aikaan näytelmän köyhä kansa, joka tavoitteli parempaa osaa, nousi kapinaan rikkaiden mielivaltaa vastaan ja otti oikeuden omiin käsiinsä ja myös se, että tapahtumat oli sijoitettu silloiseen nykyaikaan. Pelättiin, että näytelmän sanoma saattaisi horjuttaa yhteiskunnan perustuksia. Teatterin johto taas pelkäsi menettävänsä valtion tukirahat, joten esityksiä ei ensi-illan jälkeen jatkettu.

Näytelmä Työmiehen vaimo kritisoi sekä alkoholinkäyttöä että miesten ylivaltaa avioliitossa. Ilmestymisensä jälkeen se jopa vaikutti lakimuutokseen, jolla miehen omistusoikeus vaimonsa omaisuuteen poistettiin vuonna 1889.

Miksi tämä koko kirjoitus? Mikä Minna Canthissa nyt niin on?

Minna Canthin päivä – Uskaltamisen ja pärjäämisen päivä

Minna C on minulle suuri esikuva. Jotain, mitä kohti kurottaa, jotain, josta ottaa mallia, ainakin pärjäämisen ja uskaltamisen osalta. En rinnasta itseäni kaimaani siksi, että olisin kaimani, vaan että hän on minulle suuri stara.

Ja kyllä, olisipa hienoa voida sanoa, että olen kaimani kaltainen mutta ei, harmi. Minna Riikka Alaspään ja Ulrika Wilhelmiina Johnssonin (hän vaihtoi nimensä Minna Canthiksi naimisiin mentyään) elämässä ja arjessa on just tasan yhtä paljon samaa kuin koirassa ja kissassa.

Ai kui?

No. Näytän.

Minna C. syntyi 1844, minä 1976. Minna C kuoli sydänkohtaukseen viisikymmentäkolmevuotiaana. Se, missä minä olen tuon ikäisenä, eli neljän vuoden päästä, kukapa sen tietäisi, tai sitäkään, mikä se syy minun sydämeni pysähtymiseen tulee olemaan.

Minna C. avioitui 21-vuotiaana itseään yhdeksän vuotta vanhemman opettajan kanssa. Minä avioiduin 24-vuotiaana seitsemän vuotta minua vanhemman miehen kanssa. Ei hän ammatiltaan opettaja ole, mutta silti, hän on lasteni ohella suurin opettajani.

Minna C:n esikoistytär syntyi  vuonna 1866, Minna C:n ollessa 22-vuotias. Meidän esikoistyttäremme syntyi vuonna 2000, minun ollessani 23 v. (No hei huisaa! Tässä pääsin aika lähelle Minna C:tä!)

Minna C ehti olla aviossa neljätoista vuotta, me olemme olleet aviossa kohta kaksikymmentäviisi vuotta. Minna C jäi leskeksi kolmekymmentäviisivuotiaana, minä olen nyt neljäkymmentäkahdeksan ja jos mitenkään voin esittää toiveen universumille, toivoisin pysyväni aviossa vielä pitkään, ja leskeytyväni vasta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Kolmekymmentäkuusivuotias Minna C toipui hitaasti kuopuksensa, seitsemännen lapsensa syntymästä (vuonna 1880), ilmeisesti sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tutkija Maijala sano, ”Jos nykytermejä käyttää, voisi sanoa Minna C:n kärsineen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai psykoosista.”. Minun kohdallani voisi sanoa, että kuopustemme, kaksospoikien syntymä vuonna 2003, minun ollessani kaksikymmentäseitsemänvuotias, oli kaiken muun lisäksi se yksi vaikuttava tekijä, mikä toi syvenevän masennuksen, minkä lopulta epäsopiva lääke räjäytti kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.

Valtavana erona Minna C:n ja minun välillä on hänen jäämisensä leskeksi nuorena. Minna C:n aviopuoliso, ilmeisesti vahvasti vaimoaan tukenut ja rakastanut Ferdinand Canth kuoli heinäkuussa 1879, todennäköisesti juuri kun Minna Canth oli saanut tietää olevansa raskaana. Minun mieheni tukee minua vahvasti, varmaankin kuten Minna C:nkin mies, mutta mieheni toivottavasti elää vielä pitkään.

Noin muutenkin, aika erilaisia Minnoja olemme.

Minna Canthin päivä – Uskaltamisen ja pärjäämisen päivä

Samana vuonna, kun syntyi Minna C:n viides lapsi (1874), julkaisi Minna C itselleen tärkeästä asiasta ensimmäisen ja myös erittäin merkitykselliseksi jääneen kirjoituksen Tyttäriemme kasvatus -kirjoituksen Keski-Suomi -lehdessä.

Aika hurjia olivat muutamat vuodet, niihin mahtui paljon.

Minna C:n esikoisteos Novelleja ja kertomuksia julkaistiin 1878, salanimellä Wilja. Kuudes lapsi syntyi siitä vuoden päästä, samana vuonna jolloin Minna C jäi leskeksi. Raskaana oleva Minna C ja kuusi lasta muuttivat Kuopioon talvella 1880. Muuttokuormat tuotiin hevoskärryillä kuin myös Minna ja lapset, kovalla talvipakkasella. Huomionarvoista lienee se(kin), että lapsista nuorin oli vuoden tai kaksi ja vanhin oli neljätoistavuotias ja siinä välissä olivat ne neljä muutakin lasta. Kuopiossa seitsemäs lapsi syntyi Minna C:lle, jolla mahdollisesti vielä silloin oli suruaika.

Ei siis liene lainkaan ihme, että vuosien päästä Minna C kirjoitti näin: ”Lapsen syntymän jälkeen voimani heikkenivät äärimmilleen, elämän taistelu kävi minulle liian vaikeaksi, olin vähällä sortua. Mielenvika läheni uhkaavana. Minut valtasi peloittava sielullinen levottomuus, ja minun oli jo pakko muutamina öinä pyytää palvelijatarta ja vanhempia lapsia pitämään itseäni silmällä, koska ihmeellinen voima väkisinkin tahtoi saada minut ottamaan nuorimman lapseni hengiltä. Vanha persoonallisuus sisässäni taisteli hävitystä vastaan äärimmilleen ja sai vähitellen voiton, mutta jäljelle jäi kiusallinen, vuosia kestänyt hermoheikkous.” (Minna Canth norjalaiselle Samtiden-lehdelle kirjoittamassaan omaelämäkerrassa 1891, suom. Helle Kannila)

Yksi syy Kuopioon muuttoon oli Minna C:n isän liike. Minna C otti johtaakseen isänsä Tampereen Lankakaupan johtaakseen. Sen hän tarkkana liikenaisena tekikin ja todella menestyksekkäästi, hän sekä loi perheelleen toimeentulon että itselleen taloudelliset mahdollisuudet kirjalliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan.

Mitä muuta?

Edistyksellinen, sitä Minna C oli

Viisi vuotta Kuopioon muuton jälkeen Minna C:n kirjallinen ura sekä näytelmäkirjailijana että, jos näin voi sanoa, erittäin aktiivisena yhteiskunnallisten asioiden kyseenalaistajana oli vahvana. Minna C ei ollut tyhmä, eikä taitamaton, eikä umpimielinen kielitaidoton suomalainen. Minna C toimitti yhdessä A. B. Mäkelän kanssa 1889–1890 Wapaita Aatteita -lehteä, jonka sensuuri ja rahapula lopulta tukahduttivat. Minna C käänsi artikkeleita vieraskielisistä lehdistä tähän lehteen, joka tarjosi maailmankatsomuksellisesti uusiin näköaloihin suuntautuneen kannan.

Ja liikunnallinen, usko tai älä!

Minna C:llä oli avaimet Kuopion tuomiokirkkoon, jotta hän pääsi kiipeämään kirkon tornin portaita pitääkseen kunnostaan huolta. Samalla tavalla hän myös useasti kiipesi Puijon tornin portaita. Mainion vertauksen tarjosi eräs lehti, kun sen toimittaja piti Minna C:tä fitnesskilpailijoiden esikuvana, porraskiipeilyn takia.

Kaikista näistä syistä johtuen, voisiko huominen olla vaikkapa Uskaltamisen ja pärjäämisen päivä? Kyllä, sellainen se minulle on, kun vietämme Minna Canthin päivää.

Ajastasi kiittäen ja kumartaen

Minna A.

(Tämä teksti on ensimmäisen kerran julkaistu 14.3.2024)

Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet

Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:

  • Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi (Jos kuvan kautta ei pääse, tässä suora osoite liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7)
  • Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
  • Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
  • Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
  • Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.

Lähteet:

KUVA: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

https://minnacanthinseurassa.org/tietoa-minna-canthista/

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2816

https://minnacanth.kuopionkulttuurihistoriallinenmuseo.fi/canth/liikenai.html

https://kanttila.fi/historia/minna-canth/

https://peda.net/p/nuansorv/1800-luku/koulutus

Suvi Ratinen 18.3.2017, Minna Canth kirjoitti Puijon näköalatornin vieraskirjaan ja joutui aikansa ”somemyrskyyn” https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3011558

Ylönen Hanna Pro Gradu, 2001, Tyttöjen koulukasvatuksen tavoitteet 1880-luvulla

https://helda.helsinki.fi/items/a912bb61-98ca-4f45-9fe4-960bd866eb40

Arla Kanerva HS 20.1.2019, Minnalla on asiaa https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005970655.html

Mitä olen aiemmin kirjoittanut: