Tuomaan päivä. Talvipäivänseisaus. Pesäpäivät. Joulun aika. Kaamosväsymys ja kaamosmasennus. Maan kiertoakselin pohjoispää. Laiskottelu ja leikki.
Avaan näitä kyllä, mutta ensin kirjoituksiani vuosien takaa, kertomaan suhteestani talvipäivänseisaukseen, yhteen vuoden merkityksellisimmistä päivistä.
Ajatuksiani vuodelta 2014
Vuonna 2014 talliyritykseni oli voimissaan, ja minulla oli iso lauma varsoja ja nuoria hevosia vastuullani. Tuolloin kirjoitin:
”Talvipäivänseisaus on vuoden pimein päivä, tästä hiljalleen lähdemme valoa kohti. Ei se päivän pituus nyt minuuttimääräisesti NIIN dramaattisesti pitene, mutta mielessäni tällä päivällä on aina ollut valtava merkitys. Usvatpaskatloskat on paljon helpompi sietää ja jaksaa, kun tietää, että suunta on valoisampaan.”
Ajatuksiani vuodelta 2015
Vuonna 2015 kirjoitin silloiseen blogiini pidemmän tekstin otsikolla Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa, tässä siitä pidempi lainaus:
”Tänään nostan maljan, talvipäivänseisauksen kunniaksi. Pimeys ei koskaan maljaa ansaitse mutta kippistelyn ansaitsee ehdottomasti tieto siitä, ettei pimeys tästä enää lisäänny.
Taas olen onnistunut (lähes) pystyssäpäin kahlaamaan läpi tämän vuodenajan, joka valoa rakastavalle ja siitä voimansa ammentavalle naiselle, on enemmän ja vähemmän haastavaa ja uuvuttavaa. Taas olen tältä vuodenajalta oppinut ja sitä kautta voimistunut.
Tiedän kyllä, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja syitä on suuri määrä. Silti siihen, miksi noukin ennemmin asioita muinaisuskon juhlaperinteistä kuin kristinuskosta, tai luen sääennusteita ennemmin kuin Raamattua, ovat syynä eläimet ja puulämmitteinen vanha talo, ja ylipäätään elämä maaseudulla.
Kun työskentelee eläinten kanssa
Kun elää ja työskentelee eläinten kanssa, on aivan se ja sama, onko jouluaatto vai pääsiäinen vai äitienpäivä vai mikä. Eläimet, olipa sitten kyseessä hevoset tai kissat tai koira, ne paskovat ja syövät ja juovat aivan samalla tavalla kolmenasatana kuutenakymmenenäviitenä päivänä vuodessa, riippumatta siitä onko siinä päivässä jotain historiallista tai ylimaalliseksi väitettyä.
Jokainen tavallaan, tietty, mutta minulle on aivan se ja sama onko jeesusta tai jumalaa tai mitänäitänytolikaan, oliko kesäaika vai talviaika vai kaamosmikä, paskat on silti lapattava, vedet vaihdettava, heinää kannettava. Eläimet eivät ymmärrä, hevoset ja kissat ainakaan, eri aikataulua. Jos myöhässä palvelet kissojasi, saat selkääsi, ja jos myöhässä menet viemään heinää pihattolaumalle, voi siellä oikeasti olla jo katastrofi.
Vanha talo, sitä ei voi talvella jättää yksinään, se ei pärjää. Tai siis minä en pärjää, jos olen edes puolen vuorokautta muualla. Puulämmitteinen talo, se käy aikas vilpoiseksi, kun on seitsemän tulisijaa muttei yhtään lämmittäjää.
Ei siis ole joulua, eikä pyhäpäivää, eikä hidasta aamua tai lahjojen ostamista tai saamista. On vain päiviä, jolloin on samat arkirutiinit, samoihin aikoihin, ja säät, mitkä määrittävät miten saat työsi tehtyä. Kaikki nämä sitovat minut enemmän olemaan ihan vain se mikä aina muulloinkin olen kuin mihinkään perinteisiin tai juhla-/arkiajatukseen.
Toisaalta, on yksi päivä, mikä merkitykseltään yltää syntymäpäivien ja hääpäivän merkityksen tasolle. Se Tärkein, sekä minuna että myös luovan alan yrittäjänä, on valo.
Valo on merkityksellinen, ja mitä enemmän olen alkanut ymmärtää vuodenaikoja, luontoa ja omia voimavarojani, sitä enemmän löytyy tolkkupäisyyttä vanhan kansan toimissa.
Toki, kyllä, valikoivalla korvalla juttuja kuuntelen. En vanhan kansan tavoin ratsastaisi tupaan sisään, tai tekisi Tuomaanristiä muusta kuin siitä syystä, että se on kaunis. Vainajat eivät (tietääkseni) käy ovellani joten en niitä varsinaisesti osaa pelätäkään.
Pesäpäivät, niiden merkitys on hieno!”
Ajatuksiani vuodelta 2020
Vuonna 2020 olin päässyt yli loppuunpalamisesta ja talliyrityksen alasajamisesta ja oman hevosen lopettamisesta, ja minulla oli vastuullani vain kaksi pientä ponia, ja talossamme lapsista asuivat vain kaksospojat, tytär asui jo omassa kodissaan. Tuolloin kirjoitin Facebookissani talvipäivänseisauksena näin:
”Tästä etiäpäin valon määrä lisääntyy ja sitä kautta myös omat voimat ja mieliala kasvavat. Kyllä meinaan tänään tanssia riemuntanssit. Ei haittaa, että nyt just sataa lotistaa vettä, saanpahan hienojen keltaisten saappaitteni kanssa hyppiä lammikoihin siinä samalla, kun tanssin!
Illemmalla meillä on Pimeät Juhlat. Piknikkieväät olohuoneessa, pelkkiä kynttilöitä ja ledilyhtyjä ja leffaa (teinikundit tarttee varmaan köyttää kiinni sohvaan, että saa heidätkin pysymään paikalla…).
Ihan vaan siksi, että tänäkin vuonna selvisimme pimeästä, raskaasta ja märästä ajasta läpi. Hyvää talvipäivänseisausta sinullekin!”
Ajatuksiani vuonna 2024
Kirjoitin otsikolla Talvirauha – Voinko olla kuin puu?
Tänään 21.12. on talvipäivänseisaus ja Tuomaan päivä, jotka molemmat ovat hyvin merkityksellisiä, kumpikin omalla tavallaan mutta myös toisiinsa kietoutuen, sekä tieteen kannalta katsottuna mutta myös perinnetiedon ja vanhan kansan kannalta.
Mikä on talvipäivänseisaus ja miten Tuomaan päivä siihen liittyy?
Talvipäivänseisaus merkitsee sitä, että Maan kiertoakselin pohjoispää on kallistunut kauimmaksi Auringosta ja tällöin pohjoinen pallonpuolisko saa vähiten päivänvaloa. Siellä on siis kaamos, jolloin Foreca kertoo Utsjoen Kevosta, ”Aurinko ei nouse”.
Tänään talvipäivänseisauksena on siis lyhin päivä. Jokioisilla aurinko nousee kello 9.36 ja laskee 15.12, päivän pituus on 5 tuntia ja 36 minuuttia. Huomenna ovat kellonajat 9.37 ja 15.13. Viikko tästä etiäpäin laskee aurinko vasta 15.18, kuusi minuuttia myöhemmin kuin tänään.
Päivän valoisan osuuden mitta, viisi ja puoli tuntia, on valosta elävälle ihmiselle aikas lyhyt. Säät tuppaavat olemaan myös harmaita, usvaisia, sellaisia tuhruisia, joten hiljalleen lisääntyvä valon määrä on minulle ja varmaan sinullekin hyvinkin merkityksellistä.
Mitenkä kun asiaa tarkastellaan Tuomaan päivänä? Jätetään tiede ja auringon kallistuskulmat, ja pohditaan vanhaa kansaa, ja pohditaan tekemistä ja arkea pesäpäivien kannalta.
Mikä on talvipäivänseisaus ja miten Tuomaan päivä ja vanha kansa siihen liittyy?
Vanha kansa sekin tiesi talvipäivänseisauksen, jolloin yö on pisimmillään ja päivä lyhimmillään. Vanhan kansan mukaan päivä oli lyhentynyt hetki hetkeltä, kunnes se talvipäivänseisauksena kävi lepäämään, tai kuoli. Kolmen päivän eli pesäpäivien ajan päivä lepäsi pesässään ja jouluaattoaamuna päivä nousi taas uudelleen, ja vuosi aloitti kulkunsa kohti kevättä.
Vanhan kansan joulu, levon ja rauhan aika, on alkanut Tuomaan päivästä. Tuomaan päivää varten savupirttejä pestiin vedellä ja hiekalla kirkkaan vaaleiksi ja seinät ja katto peitettiin tuoksuvista petäjäpäreistä punottuihin kuvioihin. Vuoden pimeimpään aikaan kuuluivat myös lattialle levitetyt oljet ja olkikoristeet, kasvun, elämän ja luonnonkierron vertauskuvina.
Pesäpäivien aikaan ei saanut kehrätä, hakata metsästä puita tai edes vuolla lastuja. Näistä teoista olisi seurauksena onnettomuutta karjalle vai viljalle. Tuomaan päivään viettoon liittyvät vanhat suojaavat aurinkosymbolit. Joissakin vanhoissa riimusauvoissa päivää kuvaa vanha suojamerkki, »Tuomaanristi», joka valmistettiin päreistä. Tuvan, navetan ja tallin oveen sekä porttiin saatettiin myös maalata tervalla suojeleva rengasristi.
Kaikkien valmisteluiden jälkeen joulun tuova Tuomas voitiin toivottaa tervetulleeksi runolla:
»Tule meille, Tuomas kulta
tuo joulu tullesansa,
oluttynnyri olallansa,
viinapikeri pivosansa,
juustokakku kailosansa.
Kyl sä meijän portin tunnet:
tervaristi, rautarengas,
musta koira portin alla!»
Joulu-sana juontuu muinaispohjoismaalaisesta sanasta ”jól”, joka merkitsi pakanallista talvipäivänseisauksen juhlaa. Joulu-sanan juuret ovat samaa kuin juhla-sana. Pesäpäivien ajan työnteko oli kiellettyä, lepääminen sallittua ja sitä olivat myös laiskottelu ja leikki. Sananlasku Rengosta kertoo: ”Naapurista tulivak kyläileen sit jos ei joulupäivänä tulluk ketään mut sit jälkipyhinä ni, siinä verettiin sormikoukkua ja mitä.”
Juhlista kaamosväsymykseen
Jos pesäpäivien toiminnan tuo tähän aikaan ja varsinkin tähän todella pimeään ja väsyttävään, ehkä lannistavaankin aikaan, ei olla kaukana kaamosväsymyksen itsehoito-ohjeita. Sanoisin, että yhdenlaista pesäpäivien toimintaa kaipaisi varmastikin moni nykyaikuinen. Sellaista aikaa, jolloin työ on kielletty, voi syödä rauhassa ja vapaasti, saa levätä mutta myös nauraa ja olla ihmisten kanssa.
Lääkärikirja Duodecim kertoo, ”20–30 % väestöstä kärsii syksyn ja talven aikana kaamosoireista ilman diagnosoitavaa masennustilaa. Tätä kaamosmasennusta lievempää tilaa kutsutaan kaamosrasitukseksi (kaamosväsymykseksi, kaamosoireiluksi).
Hoitoina kaamosmasennuksessa on kirkasvalohoito, myös psykoterapiaa (kognitiivinen käyttäytymisterapia lyhytpsykoterapiana) ja/tai lääkehoitoa. Säännöllinen kuntoliikunta lievittää kaamosoireita ja lisää kirkasvalohoidon tehokkuutta. Ateriarytmin noudattaminen tahdittaa ihmisen sisäistä kelloa säännölliseen käyntiin aikaistamalla vuorokausirytmejä, kun aamupalan tai aamiaisen syö mahdollisimman pian heräämisen jälkeen ja lounaan joka päivä samaan aikaan. Se, että päivällistä ei syö enää kello 18 jälkeen auttaa lisäksi painonhallinnassa.”
Tuon lisäksi Duodecim mainitsee myös sosiaalisten suhteiden vaalimisen, vetäytymisen tai eristäytymisen ehkäisemiseksi, ja eikös juuri se ole ollut vanhalle kansalle yksi tapa jaksaa, yksi tapa mitä saattoi tehdä pesäpäivien aikaan, olla yhdessä.
Levätään, hengitellään, ymmärretään, että ei mikään tule just nyt heti valmiiksi ja juuri siksi, levätään vähän lisää.
Ajastasi kiittäen ja kumartaen
Minna täältä Päiväkummun tilalta
Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet
Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:
- Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi
- Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
- Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
- Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
- Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.
Luettavaa muualla:
Jakob Mikael Espersen Talvipäivänseisaus 2024: Vuoden lyhin päivä 18.12.24
https://tieku.fi/luonto/vuodenajat/talvipaivanseisaus-vuoden-lyhin-paiva-tulee-taas
Tuomaan päivä Anssi Alhonen Taivaannaula 2015
https://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/tuomaan-paiva/
Pikkupyhät ja pesäpäivät Anneli Hänninen Kolumniaarrearkku 16.12.2008 https://kotus.fi/kolumni/pikkupyhat-ja-pesapaivat/
Tiesitkö, mitä joulu tarkoittaa? Teppo Koskinen 23.12.2016
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3020218
Kaamosmasennus Lääkärikirja Duodecim 2.5.2023 Psykiatrian erikoislääkäri Timo Partonen