Edellisessä postauksessani näytin sinulle kysymyspatteriston ensimmäisen osan. Siellä ensimmäinen ja viimeinen kysymys olivat keveitä (”Nukuitko hyvä unet?” ja ”Kissat/koirat?”), siellä välissä mentiin yhtä isoihin kysymyksiin kuin tässäkin. Tässä siis Matkalla-henkilökuvajuttujeni taustakysymykset minun itseni vastaamana, ensin kolmen vuoden takainen vastaus ja sen jälkeen tämänhetkinen vastaukseni.
Urheilulääkäri Aki Hintsa ja hänen ydinkysymyksensä
Hintsa aloitti aina kysymällä nämä kolme kysymystä, selvittääkseen tunteeko ihminen itse itsensä ja tietääkö minne haluaa.
I Tiedätkö, kuka olet; millainen tai mikä olet identiteetiltäsi?
2021: Löysin sen vihdoin vuosien 2018/2019 taitteessa, kun tein viimeiset oivallukset itsestäni ja historiastani, ihan sieltä lapsuudesta lähtien. Silloin osasin sanoittaa oman itseni ja halun olla aikuistuvien lasten kanssa tavalla, mikä on meille hyvä.
Tuo vahva tieto säilyi tämän vuoden marraskuun alkuun, jolloin kaksoset muuttivat omiin koteihinsa.
Siksipä nyt, talon hiljaisuutta ihmetellessä, lapsia kaivatessani ja marraskuun painaessa minua alas joudun vastaamaan, etten tiedä.
Minulla ei just nyt ole aavistustakaan, kuka olen, tai mitä minun pitäisi tehdä.
2025: Oikea kysymysjättiläinen!! Viime vuoden kesällä ja syksyllä oli raskas sairausjakso, mania veti tosi heikoille. Siitä on nyt vajaa neljä kuukautta, joten edelleen olen hiukan haparoimassa sen kanssa, kuka olen just nyt. Mutta sanoisin, että kyllä suurin piirtein tiedän kuka pohjimmiltani olen.
II Mikä on oman elämäsi tarkoitus eli tiedätkö, mitä haluat?
2021: Ainoa, minkä varmaksi tiedän, on se, että haluaisin pystyä tukemaan lapsiamme sekä olemalla tarvittaessa siinä vierellä, mutta myös taloudellisesti, ettei heidän tarvitsisi minun tavoin upota vähän väliä rahapaniikkiin.
Haluaisin myös, että sitten kun tästä meidän tilastamme, Päiväkummusta, täytyy luopua, se olisi lapsillemme mahdollisimman helppoa.
Minulla on ajatus, että mahdollisesti osaisin haalia ihmisiä yhteen, antaa heille naurua ja pysähtymistä siihen hetkeen. Osaan lukea ja yhdistellä tietoa ja antaa tai välittää vertaistukea ja kuulemma osaan kirjoittaa. Nämä kun osaisin yhdistää, siinäpä sitä olisi tarkoitusta.
Se, miten noihin pääsen, siitä ei ole tietoakaan.
2025: Tiedän. En vain ole ihan varma, osaanko mennä siihen suuntaan, tai että osaanko mennä niin, että elämässäni sen ehdin tekemään (toki, enhän voi tietää montako sydämenlyöntiä minulle on jäljellä), tai että uskallanko mennä, se kun vaatii isompaa ja näkyvämpää kuin mitä nyt teen.
III Hallitsetko omaa elämääsi? Teetkö sitä mihin uskot?
2021: En. Olen oikein kunnon pinttynyt prokrastinoija, minua hallitsee siis deadlineja edeltävä sekopäinen kiire. Tämä johtaa vääntyneeseen aikatauluun sekä huonoihin ruoka- ja somenkäyttötapoihin, ja kaikki nämä vievät minua kuin pässiä narussa.
Uskon hengittämisen, huumorin ja hetkiin pysähtymisen merkityksiin ja niitä kyllä toteutan joka päivä.
2025: Jälleen kerran nostan esiin puolen vuoden takaisen maniani, joka lähtiessään rysäytti alas kaikki ajatelmani siitä, että hallitsisin elämääni. Ehdottomasti kyllä teen sitä mihin uskon, mutta nyt opettelen ymmärtämään sitä, kuinka haastava perussairauteni kaksisuuntainen mielialahäiriö on ja nimenomaan tuon elämänhallinnan suhteen.
Matkalla-sarja – Oivalluksia omista vanhoista vastauksistaan
Mikä on unelmasi? Tavoitteesi? Miten aiot sen/ne saavuttaa? Ajattelitko muuttaa jotain seuraavan kolmen kuukauden aikana, siirtyäksesi kohti tavoitettasi?
2021: Unelma olisi, että saisin tehtyä näitä henkilökuvajuttuja aina vain enemmän. Unelmani olisi niiden kautta auttaa sekä haastateltavia että lukijoita. Lisäksi haluaisin tehdä Matkalla-haastateltavistani valokuvakirjan. Mustavalkokuvia ja teksteistä se oleellisin.
Unelma olisi verkkokauppa, missä olisi myynnissä valokuvistani tehtyjä kuvatuotteita, sellaisia, mikä auttaisi ihmisiä pysähtymään ja olemaan joko syvemmin itsensä tai tärkeimpiensä kanssa. Lautapeli, muistipeli, aforismikirja, kysymyskirja tämän haastattelun kaltaisilla kysymyksillä. Satukirja kauniilla ponikuvilla ja muitakin kirjoja yhdessä katsottaviksi.
Tavalla tai toisella toteutettava valmennus, mikä auttaisi naisia oivaltamaan nykyajan tuottamat mahdottomuudet kehon ja mielen hyvinvoinnin kannalta. Ymmärryksen siitä, miten pahasti kiire, yöunien vähyys ja some vääntävät mieltämme. Valmennus, mikä auttaisi hitaampaan elämään, loivaliikkeisempään.
Unelmana se, että pystyisi jatkamaan tätä verkkaista elämäntapaa mutta niin, että jostain tulisi rahaakin, muutenkin kuin vain se pieni siivu jumppaohjaamisista, ja se isompi siivu huhti-syyskuun valokuvauskeikoista. Että joskus olisi liiketulos plussalla.
Tavoitteena saada vanhan maalaistalomme vintti tyhjättyä ennen kuolemaani, ettei se jäisi lasten hommaksi. (Jos siis kuolen huomenna, ei hyvä…) Tavoitteena saada ibs-vatsani kuntoon.
Toteuttamisen taso on tällä hetkellä niin jäätävän hidas, että tarvitaan monta elinikää valmiiksi saattamiseen, on lähinnä ”Jotain tarttis tehdä”-tyyppinen.
2025: Edellisistä vastauksista tuo suoliston kunnon petraaminen on ehdottomasti eri luokkaa kuin 2021, hiphurraa sille! (Vintti on edelleen samanlainen sekamelska…) Muuten mennään osittain samoilla kuin aiemmassakin.
Mitä pelkäät? Mitä tapahtuu, jos pahin pelkosi tulee toteen?
2021: Huoli on lapsista, että jotain liian isoa, liian vääntynyttä, liian korjaamatonta tapahtuu. Ymmärrän kuitenkin, etten murehdi, koska en niitä voi estääkään, siksipä en tätä peloksi sanoisi.
Aiemmat pelkoni ovat kaikki olleet isoja ja koskettaneet monia ja myös tulleet toteen ja jännä juttu, tässä sitä silti ollaan. Tarvitseeko sitä siis pelätä pelkoja? Jos niihin ei henki lähde, jotenkin niistä sitten varmaan pääsee läpi.
2025: Aika kupruilua on elo ollut sekä minulla että lapsillani ja kyllä, tässä edelleen ollaan. En minä tiedä osaanko sanoa mitä pelkään, tai ainakaan sellaista mikä olisi käsittelemättömänä peikkona mielessäni. Vanhuus mietityttää, tai se, että joutuisi lähtemään Päiväkummusta ennen kuin arkussa. Se huolettaa, että minä tai mies joutuisi hoitokotiin muistisairauden tai ALS:n tai Parkinsonin takia.
Jos voisit syödä illallista kenen kanssa vain, elävän tai jo kuolleen, oikean ihmisen tai kuvitellun, kuka se olisi ja mitä häneltä kysyisit?
2021: Suuret idolini, heitä haluaisin vain kuunnella. Aki Hintsa, Richard Branson, Arnold Schwartzenegger, Thich Nhat Hanh, Miki Kuusi ja ketähän vielä.
1900-luvun alussa syntyneeltä isoäidiltäni haluaisin kysyä, miten hän ehti olla lastensa kanssa ja millainen hän ajattelee olleensa äitinä, pyörittäessään puolta kylää ja isoa tilaa ja monen lapsen äitinä ja vielä leskenä. Haluaisin nähdä kuin videonpätkinä heidän arkeaan, että oikeasti näkisin tuon äitiyden ja olemisen lasten kanssa.
Haluaisin myös kysyä kakskytneljävuotiaalta itseltäni, yksivuotiaan Veeran äidiltä, että kuvittelenko todellakin olevani hyvä äiti, vai että pitäisikö hiukan tarkistella kasvatusperiaatteitaan ja oppejaan.
2025: Ehkäpä Miki Liukkonen ja Tapio Suominen, heitä haluaisin kuunnella. Haluaisin myös meidän perheen koolle, mies ja kaikki lapset syömään jonnekin, missä saa hyvää ruokaa ja missä saa nauraa lujaa, eikä tarvitse pelätä osaako käyttäytyä fiinisti.
Jos saisit päättää, miten ja mihin haluaisit kuolla? Millaiset olisivat hautajaisesi? Oletko koskaan näitä pohtinut?
2021: Olen. Sydänkohtaukseen kesken puuhommien, tai uunien lämmittämisen, tai saunomisen. Jos tuo ei kävisi, vaikka sitten diagnostisoinnin jälkeen muutamassa viikossa hautaan vievään syöpään. Myös salamanisku olisi toimiva, tai päälle kaatuva puu, kunhan kuolo korjaisi pian.
Hautajaiset olisivat täsmälleen kuin elokuvasta Pieni Suklaapuoti, missä Judi Denchin näyttelemä vanhus kuolee hänen kunniakseen järjestettyjen juhlien aikana. Paikalla olisi ihmisiä, jotka kuolemastani huolimatta nauraisivat ja tanssisivat ja söisivät paljon kaikkea hyvää ja nimenomaan kuolemani takia saisivat hyvän syyn nähdä toisiaan.
2025: Tässä on vastaus täsmälleen sama kuin tuo aiempi.
Matkalla-sarja – Oivalluksia omista vanhoista vastauksistaan ja onneksi hiukan kevyempiäkin kysymyksiä!
Millainen on arki-/työpäivä, mitä rakastat, tai mistä haaveilet? Miten tämänhetkiset päiväsi eroavat siitä?
2021: Rakastamani, haaveilemani ja tämänhetkiset ovat muuten samankaltaisia, paitsi että siinä haaveilemassani päivässä olisi jonkinlainen tuotto mukana.
2025: Sama.
Milloin olen viimeksi hyppinyt vesilätäköihin? Tanssinut niin, että joku saattaa nähdä?
2021: En hetkeen mutta olen, täällä maalla. Olen tanssinut, hyppinyt, halannut puita, tehnyt lumienkeleitä ja koen sen äärimmäisen riemastuttavana ja vapauttavana.
2025: Lasketaan omakuvan ottaminen lätäkössä istuen mukaan tuohon lätäkköhommaan? Tanssimisesta on muuten kauhean pitkä aika!
Vuoden raskain kuukausi, tai ajanjakso?
2021: Nyt. Tämä. Marraskuu ja joulukuun alku.
2025: Viime vuonna oli lokakuu pahin.
Vessapaperi telineeseen, onko väliä kummin päin?
2021 ja 2025: TODELLAKIN!! Jos se on väärin päin, riippumatta siitä olenko kotona vai jossain muualla, käännän rullan oikein päin. Paperi tulee päältä.
Pakko saada aamulla kahvia / Pärjään ilmankin, tai otan mieluummin teen?
2021: Kaksi kuppia kahvia aamulla, saatava.
2025: Kolme kupillista ja on, pakko (No kyllä mä pärjäisin rooibos-teelläkin.)
Tähtitaivas / Aikainen auringonnousu?
2021 ja 2025: Kumpikin, mutta enemmän ollut paikalla auringon noustessa.
Candy King / Fazerin Sininen?
2012: Kaikki makea.
2025: Lidlin maitosuklaa sulatettuna appelsiinin päällä, tai kinuski puolukoiden.
Some / Kirja?
2021: Vastaan kuten muutkin haastateltavat. Valitettavasti enemmän somea kuin kirjaa. Luen kyllä päivittäin ja paljon, mutta lehtiä netissä.
2025: Somea saanut alas, joten jeee, voin vastata että kirja!
Ihmissuhdesäätö- / Supersankarielokuva?
2021: Tytär muutti omaan kotiinsa 2018, joten sitä ennen katsottiin pääsääntöisesti ihmissuhteita. Poikien kanssa katsoimme Päiväkummun Elokuvakerhon taiteellisen johtajan eli mieheni Juicen valitsemaan leffaa ja nyt, kun pojat muuttivat pois, niitä kovasti kaipaan.
Opin poikien kanssa pidettyjen leffailtojen myötä paljon palkkasotureiden ja salamurhaajien tekosista ja siitä, kuinka monella tapaa voi tappaa ihmisen ja voihan parhautta kun tutustuin Marvellin maailmaan!
2025: Jotain tuosta noiden kahden väliltä. Viime aikojen lempparileffat on Burleski ja Kaunis Mieli, dokkari Schwartzeneggerissä oli hyvä.
Rinkka ja Lappi / Aurinkotuoli ja hotellin uima-allasalue?
2021: Jos lähtisin reissuun tyttäreni Veeran kanssa, saattaisi suunta olla aurinkotuoli, tai ainakin ennen olisi ollut, ja siellä hänen kanssaan viihtyisin. Kaikissa muissa tapauksissa ehdottomasti rinkka ja Lappi.
2025: Haaveilen rinkasta ja Lapista.
On joku peruslääkitys / Ei/ Pitäisi ehkä kyllä olla?
2021: Onhan noita, jonkun verran. Kaksisuuntaiseen litium ja lamotrigin sekä uneen ketipinor ja vaikeita hetkiä tasaamaan Diapam (näitä kuluu ehkä noin pieni paketillinen vuodessa). Migreenin estona candesartan. Migreenikohtauksiin, jos niitä sattuisi tulemaan ibuprofeeni ja parasetamoli. Ei peruslääkitys mutta nyt päällä pidempään, vahva maitohappobakteeri Vivomixx, ibs-vatsaa ja suoliston ilmeisen huonoa bakteerikantaa tasapainottamaan.
2025: Viimeisin mania toi tuohon lääkesettaukseen mukaan olantsapiinin. Migreeniestolääkkeitä en enää tarvitse. Suolisto nyt hyvä ilman maitohappojakin.
Niin kuin viimeksikin jo kirjoitin, oli tämä silmiä avaavaa, nähdä omat vanhat vastauksensa. Vähän kuin löytäisi vanhoja valokuvia, ne laittaisivat muistelemaan kuvaushetkeä, ja sitä mitä kaikkea aika on kuvausajan ja kuvankatsomisajan välillä muuttanut; millainen oli itse siinä kuvassa, ja nyt. Useasti on hyvä, että aika kultaa muistot, mutta toisinaan on hyvä, että näkee kunnolla ja selkeästi. Tietää minne päin on menossa.
Kiittäen ja kumartaen
Minna täältä Päiväkummun tilalta
Matkalla-sarja:
Soilen tarina: Nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle, koska mielenterveysongelmat
Maissin tarina: Kun unelmat toteutuvat, mutta kipuileva keho sanoittaa kaiken toisin
Sannan tarina: Kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan
Sinikan tarina: Miksi mieli vaeltaa, eikä levottomuus helpota?
Katin tarina: BASE-hyppyonnettomuus, anemia ja valokuvaus – Tarina kuoleman läheisyydestä, jaksamisesta ja luovuudesta
Iiriksen tarina: Mitä kiusaaminen aiheuttaa – Iiriksen tarina
Kaikki löytyvät täältä: https://paivakummunminna.fi/category/matkalla
Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet
Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:
- Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi (Jos kuvan kautta ei pääse, tässä suora osoite liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7)
- Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
- Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
- Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
- Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.
Mitä olen aiemmin kirjoittanut:
- Aamukahvit metsässä & Kirjoitusharjoituksia
- Elämä maaseudulla
- Epäonnistuminen
- Hevoset
- Ihmeellinen mieli
- Joulukuu 2021
- Kirjat ja kirjoittaminen
- Kuvia ja kuulumisia
- Matkalla
- Mies joka eksyi taskuihinsa
- Mitä sattuu tulemaan
- Omakuvaprojektini 2023
- Opetusmestari
- Rakas Rämä Elämä
- Teinit
- Terve mieli hyvinvoivassa kehossa eiku?
- Unelmat ja tavoitteet
- Valokuvaus
- Ymmärtäminen
- Yritä, epäonnistu, opi
- Yrittäjyys