Matkalla-sarja - Minä kolme vuotta sitten ja nyt -

Etusivu » Matkalla-sarja – Minä kolme vuotta sitten ja nyt

Kirjoitin vuoden 2021 ja 2022 taitteessa muutamia henkilökuvatekstejä. Haastattelin naisia, joilla kaikilla oli raskaita taakkoja kannettavanaan, mutta jotka taakasta huolimatta jaksoivat katsoa elämässään eteenpäin. Vastasin itsekin kysymyksiini marraskuussa 2021. Haluan nyt vastata noihin kolmen vuoden takaisiin kysymyksiin.

Näin kirjoitin tuosta Matkalla-sarjasta (tekstin lopussa linkit kaikkien naisten tarinoihin!):

”Matkalla – kaikki meistä ovat matkalla. Alku ja loppu ovat samat; kaikki syntyvät ja kaikki kuolevat. Unelmoida voi ja pitääkin, tavoitteita pitää olla, minkä pohjalta kulkuaan suuntaan. Kuitenkin se, mitä syntymän ja kuoleman välissä on, siitä ei yhdelläkään meistä ole tietoa, ei ennen kun sen hetken on elänyt.

Minulle tämä henkilökuvien sarja on oppia sisukkuudesta ja siitä, kuinka voi selviytyä mistä vain, ajan kanssa, asiaa ja itseään työstäen. Kaikki, kenen tarina minun on kunnia saada tehdä, ovat vähintäänkin selvinneet läpi raskaiden hetkien tai sairauksien tai elämänvaiheiden.

He ovat joko pystyneet suunnata kulkunsa johonkin aivan uuteen suuntaan, tai sitten ainakin asennoitua kestävämmällä tavalla asiaan, mille eivät voi mitään.

Haluan tarjota oivalluksia ja mahdollisesti antaa vertaistukea, josko sinä voisit saada kiinni omastasi, nyt tai joskus tulevaisuudessa. En seiskalehtityyppisesti mässäile kipeillä kokemuksilla tai vastoinkäymisillä, vaan haluan näyttää sinulle, mitä kaikkea ihmiseloon mahtuu sen myötä, mitä jokainen haastateltavista itse tahtoo kertoa.

Paljon vuodan itsestäni kaikkiin tässä blogissa kirjoittamiini juttuihin ihan jo siksi, että onhan tässä ollut kaikenlaista, toivoisin siis voivani tarjota vertaistukea. Vaikkei tänään tiistai olekaan, tahdon esittää itselleni ne kysymykset, mitä muillekin, ihan jo siksikin, että näet kysymykset, mitä kaikille lähetän.”

(Jos joku inspiroituu ja toivoo, että kirjoittaisin sinusta jutun, voi laittaa postia minna at paivakummunminna.fi!)

Koska toki, kirjoitan sinulle tätä kirjoitusta mutta myös itselleni, että näkisin ja ymmärtäisin. Siksi haluan säilyttää marraskuun 2021 vastaukset, uusien lisäksi.

Sähköpostitse tarinoita, sinullekin? (Teksti jatkuu kuvan jälkeen!)

Matkalla-sarja – Minä kolme vuotta sitten ja nyt

Nukuitko hyvät unet viime yönä?

2021: En. Menin nukkumaan puoli kymmeneltä eli puolitoista tuntia liian myöhään, ja havahduin 02.45 miettimään kaikkea tekemätöntä. Uni karkasi, joten nousin 03.30, yrityksenäni tehdä kaikkea tekemätöntä, vaikka tiedän, ettei se koskaan onnistu…

Kaiken vaikean myötä olen oppinut vaalimaan yöuniani, ainakin ajatuksen tasolla, varsinkin kun meille kaksisuuntaisille yöunen kuuluisi olla pyhää. Toisinaan otan ketipinorin 25 mg:n tabletista neljäsosan, ettei tulisi näitä aamuyön herätyksiä.

Eilen unohdin sen ottaa ajoissa (noin yhdeksän tai kymmenen tuntia ennen toivottua heräämisaikaa), lopputulemana nyt siis nämä noin reilun viiden tunnin unet.

2025: Todellakin! Kaaduin sänkyyn klo 19.30 ja nukuin 9,5 tuntia. Viime syksyn raskaan manian myötä nostin ketipinorin kahteen tablettiin illalla, ja tein itselleni sellaisen dosetin, että näen, että varmasti otan kaikki lääkkeeni. Otan lääkkeet eivätkä ne sotke aamun vointia.

Mihin olet itsessäsi hurjan tyytyväinen?

2021: Siihen, että minun suurista vajavaisuuksistani huolimatta lapsemme ovat maailman hienoimpia otuksia. 21-vuotias Veera ja 18-vuotiaat Verneri ja Viljami ovat itsenäisiä, valmiita ja seisovat vankasti omilla jalansijoillaan. Ei elämä ole ollut heille helppoa eikä varmasti tule olemaankaan, mutta heidän valmiutensa ja kykynsä kestää vaikeaakin ovat vahvat.

Mutta siis tyytyväinen itsessäni?

Hmmm… Koska tänä vuonna marraskuu tuntuu parin vuoden mukavamman yhteiselon jälkeen ottavan minusta tosi tiukkaa niskalenkkiä, synkentävän mieltä ja lisäävän itseni piiskaamista, on ensimmäinen ajatukseni ”en ole mihinkään tyytyväinen itsessäni”.

En kuitenkaan suostu uskomaan tuota, vaan jatkan miettimistä.

Olen elämäni aikana, vahvojen ihmisten kannattelemana, selvinnyt läpi psyyken murtumisen, siitä seuranneet osastojaksot, maallemuuton tuomat seuraukset, loppuunpalamisen, teiniemme ongelmat, taloudelliset kurimukset sekä sen ymmärtämisen, millainen äiti olen lapsillemme ollut, kiukkupuuskineni ja raivoamisineni.

Siihen olen tyytyväinen, että kaikki olemme päässeet läpi.

Lisäksi siihen, että uskalsin tehdä kipeän päätöksen erittäin tappiollisen ja liikaa uuvuttavan Päiväkummun Hevostilan alasajamisesta. Siihen, että rahanpuutteen takia pystyin järjestämään Veikko-hevosemme lopettamisen, mikä oli sille helppo ja mukava ja arjesta poikkeamaton.

Siihen, että myös rahanpuutteen takia pystyin pyytämään ylläpidossa olleiden ponien omistajaa hakemaan ponit takaisin kotiinsa. vaikka sekin teki kipeää.

En pidä itseäni rohkeana, mutta olen sitä ollut. Olen uskaltanut kertoa näistä kaikista, ja joka kerralla saanut palautetta siitä, että autoin jotakuta ymmärtämään.

2025: Josko vaan lyhyesti? Yllämainitut toki, mutta sen lisäksi olen tyytyväinen siihen, että olen hengissä. Kuulostaa tyhmältä, mutta perussairauteni taas opetti, että tuo ei välttämättä ole itsestäänselvyys.

Mitä et osaa mutta haluaisit osata?

2021: Olla vitkuttelematta. Uskaltaa päättää. Saattaa suunnitelmat käytäntöön ja saattaa ne loppuun, ikuisen aloittamisen sijaan. Uskaltaa yrittäjänä tulla vielä vahvemmin esiin. Aikatauluttaa. Olla olematta niin kiinni somessa. Syödä herkkuja ihan normaalilla tavalla.

2025: Edellisistä vastauksista some on nyt paremmin hallussa, osaan siis olla olematta somessa, jeij!! Aikatauluttaminen on ainakin välttävästi hallussa. Herkut ehkä hiukan myös. Mitä en osaa mutta haluaisin osata? Konkreettisena voisi olla human flagin, kehonhallintaliikkeen tekeminen. Isompi ja haastavampi voisi olla liikevaihdon kasvattaminen.

Välillä vähän kevyempääkin

Mitä söit eilen lounaaksi?

2021: Lounas oli autossa omena, pähkinöitä ja kaksi pientä siemennäkkäriä. Päivällinen oli ruokatauko tarjoilijan hommista eli ruokaa pitopalveluravintolan noutopöydästä (maailman paras työsuhde-etu!!).

2025: Kasvissosekeitto, näkkileipä ja mustaherukkamehu.

Viimeisin ruokakauppakuittisi eli mitä ostit?

2021: Mies hoitaa ostokset, koska hän pääsee aina huomattavasti halvemmalla kuin minä ja osaa myös pitäytyä kauppalistassa.

Mutta siis hahaa!! Minä ostin perjantai-iltana, tullessani lastenvahtikeikalta, täysin turhuuksia ja sitä mitä en ikinä raaski, eli kylmäsavulohta, siemennäkkäriä, mutakakkua ja suklaavanukasta.

2025: Edelleen mies hoitaa kaupassakäynnit. Minä ostin kissanpennuille ruokaa, mehutiivistettä ja kauramaitoa, niitä kun ei Lidlistä saa.

Rakkain ja tärkein arkirutiinisi?

2021: Hmm… Aamukahvi ja kirjoittaminen. Kävelylenkki meidän kylän harjulla.

2025: Aamukahvi ja aamusivujen kirjoittaminen.

Matkalla-sarja – Minä kolme vuotta sitten ja nyt eli Kuinka elämä kulkee

Elämäsi raskain ja kipein epäonnistuminen, tai vastoinkäyminen? Opettiko se sinulle jotain?

2021: Se, kun oivalsin olleeni lastemme koko lapsuuden ja nuoruuden ajan väkivaltainen äiti omien identiteettiristiriitojeni ja oman lapsuuteni/nuoruuteni takia. En fyysisesti pieksevä äiti, ei, mutta henkisesti väkivaltainen sekä lapsille että itselleni.

Väärää vallankäyttöä eli herjaamista, ylenkatsomista, ilkeilyä, väheksymistä, raivoamista, kiukkua, tavaroiden heittelyä; kuin teininä olemista. Itseeni se kohdistui/kohdistuu syömishäiriönä ja jatkuvana itseni kanssa sodassa olemisena.

Itseni kanssa tilanne edelleen välillä leimahtaa, mutta lastemme kanssa on oppi ja ymmärrys otettu ja kyllä, se opetti maailmat ja universumit.

2025: Se, että luulin voivani hallita sairauttani. Olen vielä ja vasta toipilas, oppimisen aika tulee sitten kun olen kokonaan tolpillani. Tosin tuo tuskin oli viimeinen sairausjakso, siksipä ei ehkä voi sanoa, että olisin oppinut. Sanotaan vaikka niin, että yritän hyväksyä.

Kissat / Koirat?

2021: KISSAT!! Toivoisin, ettei KattiKoo koskaan kuolisi, minusta on mukava kun se nukkuu tyynyni vierellä, tai mieheni kanssa postilaatikkokävellessämme se sinkoilee vierellä ja edellä ja puihin, tai kun se vaikeina hetkinä jotenkin aina vain on siinä.

2025: Suureksi suruksemme ensin Martta ja sitten Sulevi poistuivat keskuudestamme 2023 talvella, Onneksi pennut Pentu ja Valma tulivat marras-joulukuussa 2024, suureksi riemuksemme ja voihan kyllä, edelleen olen niin kovin kissoihin rakastunut!

Tämäpä oli varsin metka juttu, nähdä omat vastauksensa nyt ja silloin! Tämän pohjalta kyllä suosittelen, että kirjoittaisit itsellesi kirjeen kolmen vuode päähän, tai noukit vaikka tästä kirjoituksesta nämä kysymykset ja vastaat nyt, ja vaikka vuoden päästä. Toisissa asioissa näkee kehityksen, toisissa sen, että seisoo vakaana edelleen paikallaan, toisissa taas haastavuudet ja heikkenemiset.

Näkee siis elämänkulun ja sen, missä kohti itse sijaitsee. Just niin kuin pitääkin.

Ajastasi kiittäen ja kumartaen

Minna täältä Päiväkummun tilalta

P.S. Tämä alkuperäinen kirjoitus venyi niin pitkäksi, että loput kysymyksistä tulevat omana postauksenaan! Siinä on muun muassa samat kolme kysymystä, mitä edesmennyt urheilulääkäri Aki Hintsa aina kysyi kaikilta asiakkailtaan. Lisäksi, ei ehkä niin tärkeänä, on kysymys vessapaperirullasta…

Matkalla-sarja:

Soilen tarina: Nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle, koska mielenterveysongelmat

Maissin tarina: Kun unelmat toteutuvat, mutta kipuileva keho sanoittaa kaiken toisin

Sannan tarina: Kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan

Sinikan tarina: Miksi mieli vaeltaa, eikä levottomuus helpota?

Katin tarina: BASE-hyppyonnettomuus, anemia ja valokuvaus – Tarina kuoleman läheisyydestä, jaksamisesta ja luovuudesta

Iiriksen tarina: Mitä kiusaaminen aiheuttaa – Iiriksen tarina

Kaikki löytyvät täältä: https://paivakummunminna.fi/category/matkalla

Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet

Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:

Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi (Jos kuvan kautta ei pääse, tässä suora osoite liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7)
Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.