Tuleeko sinulle koskaan hetki tai tilanne, missä toivoisit olevasi jonkun ihmisen kanssa, että hänkin saisi elää sen hetken, nähdä, tai kuulla, ja kenen kanssa voisit sitä yhdessä ihmetellä tai nauttia tai nauraa?Entäpä hienoja isoja tai pieniä odottamattomia juttuja, tapahtuuko sinulle? Kun näet tähdenlennon, tai kun on revontulia, tai saadessasi tehdä jotain sellaista, minkä parissa viihdyt, mikä antaa palkintonsa hymynä tai hyvänä olona koko loppupäivän, tuleeko sinulle sellaisia?
Minä voin heti vastata, että minulle kyllä tulee. Joka päivä, lukuisia kertoja.
Mutta helppohan minun on nähdä ja kuulla, koska teen töitä kotonani, täällä peltojen keskellä, maaseudun rauhassa ja hiljaisuudessa. Toisaalta, koska kirjoittamisen ja valokuvaamisen ja kuvanteon lisäksi hoidan metsäämme ja pihaamme ja kesäisin poneja, olen siten paljon ulkona. Niin monenmonenmonta kertaa olen ajatellut, että se joku niin kovasti tykkäisi nyt just olla tässä, kokemassa samaa.
(No, lapseni sitten vaan joutuvat vastaanottamaan kuvia ja videoita ja viestejä…)
Muutama kesä sitten, metsähommista taukoa pitäessäni, ihan jostain mistä lie tullut ääni komensi minut tuotteistamaan elämäni. Jos olet lukenut tätä edellisen kirjoitukseni kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstäni, on sinulla kyllä tässä kohden aivan täysi oikeus revetä nauramaan ja isosti!! En siis puhu nyt sairauksista tai muustakaan raskaasta tai voimia vievästä, vaan hyvinvointia parantavasta, mielen hulinan hiljentävästä päivästä.
Luovuuden lauantait – Kirjeitä nuotiolle
Nuotiotuli. Avara aukea maalaismaisema. Vanha vetoisa maalaistalo, jossa on tulet vähintäänkin yhdessä sen seitsemästä tulisijasta. Toivottavasti tuolloinkin kaikki samat eläimet kuin nytkin, kaksi aikuista kissaa, yksi kissanpentu, koiravanhus kuistilla vastassa.
Syöminen. Kakut. Puolituntiset hiljaisuuden tuokiot, missä saa tehdä jotain tai olla tekemättä, ja minkä aikana saa asettua mihin vain tässä vanhassa talossa. Kirjeen kirjoittaminen, tai muuten vain kirjoittaminen. Taiteileminen, millä ei ole mitään päämäärää, muuta kuin vain saada mieli rauhoittumaan, ja niin, että tämä taiteileminen on oikeastaan ”taiteilemista” koska mitään ei tarvitse osata, taiteileminen voi siis olla taitavaa tai vain kynällä viivan eteenpäinviemistä tai siveltimellä suttaamista.
Näitä aion tarjota sinulle, kerran kuukaudessa. Ehkä nämä ovat hiukan outoja päiviä, kun niiden sisältö on yhdistelmä hiljaisuuden retriittiä, kuvataideleirin kokeilupäivää, ruokailua kotiruokaa tarjoavassa tuvassa, kovasti kakuista pitävän emännän tekemänä ja tarjoamana, ja viimeiseksi vielä nuotio, jonka äärellä voi juoda lämmintä mehua tai glögiä ja katsella kun kirjeet palavat tulessa.
Kaikki viidessä tunnissa.
Ja siis kaikista kummallisinta on hinnoittelu. Mietin sitä pitkään, ja päädyin sitten yleisestä tavasta eli yhdestä hinnasta poiketen käyttää hinnoittelua, missä on yksi perushinta, jolle on tuplahintamahdollisuus, ja sitten hiukan pienempi hinta ja sitten yksi, mikä on perushinnasta vain kolmasosan. Tämänkaltainen hinnoittelu mahdollisti taannoin minun osallistumiseni buddhaluostarin retriitille, siksi tahdon sen myös näihin omiin lauantaipäiviinikin.
Luovuuden Lauantait – Mistä on kyse?
Näitä yhteisiä lauantaikokoontumisiamme kuvaa vaimo, äiti, kirjailija ja kauppias Minna Canthin kirje, jonka hän kirjoitti Kaarlo Brofeldtille todennäköisesti elokuussa 1884. Kirjeessään Canth kirjoitti:
”Olen ollut täällä nyt aivan yksin. Annikin [tytär] on Kurkiharjussa. Tuo tietysti on outoa ja ikävää, mutta ainahan sen kestäisi, ellei olisi noita tosi elämän tosi huolia jotka karkoittavat unen ja tekevät sydämmen levottomaksi. Tiedän kuitenkin että ne ovat minulle tarpeelliset, sillä ne pitävät sielun voimia eleillä ja kehittävät hermostoa. Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.” (kirjastot.kysy.fi)
Nuo Canthin mainitsemat ”elämän tosi huolet” ovat syy sille, miksi haluaisin näitä päiviä järjestää, nykyaika kun väsyttää ja uuvuttaa niin monella tavalla. Uskon, että Canthin sanoihin ”puolikuolleesta elämästä” on suuri määrä keinoja, joista nämä luovuuspäivät Päiväkummussa ovat.
Luovuus!
Tässä päivässä ei ole kysymys hienoista lopputulemista, vaan mielen ja ajatusten ja luovuuden vapauttamisesta. Stanfordin yliopiston professori Emma Seppälä on sanonut luovuuden lisäämisestä: ”Irrottaudu siitä, mitä olet tekemässä ja tee välillä jotain ihan muuta. Järjestä aikaa hiljaisuudelle. Hiljaisuuden on todettu jopa auttavan kehittämään uusia aivosoluja. Palauta hauskuus elämääsi. Leikin ja ilon on todettu lisäävän luovuutta ja hyvinvointia, joten siihen todella kannattaa tietoisesti panostaa.”
Päivän teemoina ovat käsityöt, käsin kirjoittaminen, hiljaisuuden hetket, ja mahdollinen irti päästäminen poltettavan kirjeen myötä. Kantavina voimina ovat tilaisuus käsillä tekemiselle ja kerrankin ilman minkäänlaista tulostavoitetta, lisäksi aika ajatuksille, mahdollisuus hiljaisuudelle sekä nuotiotulen rauhoittava voima.
Tärkeimpänä päivässä on sen ymmärtäminen, ettei tarvitse osata mitään voidakseen piirtää tai maalata tai askarrella tai nikkaroida. Ei tarvitse osata kirjoittaa, saadakseen aikaan kirjettä. Ei tarvitse olla meditointimestari voidakseen viettää yhteisiä hiljaisuuden retriittejä. Luovuutta löytyy jokaisesta, vaikka itse toisin kuvittelisi. Vaikka ei kokisikaan oloaan kotoisaksi tuntemattomien ihmisten joukossa, voi luottaa sanaani siitä, että yhdessä on hyvä olla ja toisaalta, vanha maalaistalomme on sen kokoinen, että jokaiselle löytyy oma paikkansa.
Tärkeintä on tekeminen ja se, ettei mitään ei tarvitse saada valmiiksi. Piirtämiseen tai maalaamiseen tai hiilellä suttaamiseen löytyy papereita niin pientä, jättimäistä, kiiltävää kuin rouheapintaistakin. Kaikkea saa kokeilla, roiskia voi menemään isosti, tai piipertää ihan todella pientä ja tarkkaa.
Ei haittaa vaikka ei osaa sukkaa tehdä, tai villapaitaa, silti voi kokeilla neulomista tai virkkaamista. Ei tarvitse olla remontointitaitoinen, jos haluaa hiekkapaperilla hioa keppiä ja maalata sitä.
Tuloksella ei ole mitään väliä, koska käsitöitä tehdessä pystyy keskittymään, rentoutumaan ja ne myös vähentävät stressiä. Käsillä tekeminen on tapa parantaa mielenterveyttä. Se stimuloi aivoja ja on hyvä tapa lievittää stressiä sekä työstää omia kykyjä, keskittymistä ja rauhallisuutta. Mieli saa hetken lepoa, jolloin ajatukset saattavat selkeytyä, ehkä oivalluksia nousee tietoisuuteen. Luovuus antaa luvan olla tekemättä mitään. Luovuus ja luovat ajatukset vaativat joutilaisuutta, pysähtymistä ja hiljentymistä.
Kirjeitä nuotiolle??
Tajunnanvirtakirjoittamisen avulla, missä kirjoittaa kaiken, mikä mieleen tulee, pohtimatta tai sensuroimatta, vapautuu kirjoittaja liiasta itsensä kontrolloimisesta, jolloin ajatukset virtaavat paperille. Luovuuskouluttaja Krista Launonen on sanonut käsin kirjoittamisesta ”Kynän käyttö konkretisoi ideoita ja tuo ongelmakohdat näkyviksi.” Filosofi Wittgenstein on sanonut, ”Ajattelen oikeastaan kynälläni, sillä pääni ei useinkaan tiedä mitään siitä, mitä käteni kirjoittaa.”
Kynällä luonnostelun on havaittu edistävän luovaa ajattelua ja ongelmanratkaisua. Jotkut kokevat, että he saavat käsin kirjoittaessaan paremman kosketuksen ajatuksiinsa ja tunteisiinsa kuin tietokoneella kirjoittaessaan.
Jos aloittaa kirjoittamisen silkalla tajunnanvirralta, voi alitajunnasta nousta esiin asioita. Jos näin käy, on mahdollista jatkaa päämäärätöntä kirjoittamista kirjeenä. Itselleen, universumille, edesmenneelle, jälkeensä tulevalle.
Tuon kirjeen voi polttaa. Kirje, minkä polttaa, voi myös olla lupaus. Anteeksianto. Anteeksipyyntö. Unelmia, haaveita, pettymyksiä. Jotain, mikä on valmista irtoamaan. Jotain, minkä haluat itsestäsi ulos. Jotain, minkä kirjoittaminen luo varmuutta asiasta. Aivan kuin hiljainen kuiskaus koko universumille jostain sinua liikuttaneesta asiasta.
Käsi tavallaan toimii sydämen jatkeena, joten mikään, mitä kirjoitat, ei ole väärin. Sanoisin kuitenkin, että viha ja raivo ja kiukku eivät välttämättä sellaisenaan toimi, paitsi jos ne päättyvät ymmärrykseen, hyväksyntään, anteeksiantoon.
Kirjoita lujaa, tai kirjoita hitaasti, mutta anna kaiken tulla, varmista, että kaikki aiheeseen liittyvä tulee paperille, jotta se saa loppunsa sinussa, eikä osia siitä jää vaivaamaan. Varaudu siihen, että monenlaisia tunteita saattaa tulla esiin, kirjoittaessasi, ja jälkikäteen olo voi olla kuin raskaan tunnevyöryn ja/tai treenin jäljiltä.
Kirjeen kirjoittaminen ja sen heittäminen nuotioon on hyvin konkreettinen tapa irti päästämisestä. Asia, minkä kirjeeseen kirjoitat, on vain sinulle. Se ei ole muiden luettavaksi, eikä sitä luovuteta muulle kuin tulelle. Kirjeessä, jonka heität tuleen, päästät irti kaikesta siitä, mikä ei enää ole sinua, tai ei enää palvele sinua, tai minkä olet saanut käsiteltyä itsesi kanssa ja mikä kaipaa sen viimeisen pisteen.
Toki kirje voi olla myös unelmia, haaveita, suuria ajatuksia. Kun kirjoitat unelmasi ja toiveesi mahdollisimman tarkkaan, monelta kantilta pohtien, olet kirjeesi myötä jo laittanut toiveen universumille, tai, jos et moiseen hömppään usko, ainakin latonut itsellesi ensimmäiset astinlaudat kohti tavoitettasi. Kun kirjoitat tämän kirjeeksi, jota kukaan ei lue, ei ole vaaraa, että joku tulee ilkkumaan aralle ja vielä hiukan pelokkaalle unelmallesi.
Mutta että kirje tuleen?
Ei tietenkään ole pakko! Mutta toisaalta, miksi ei?!
Tuli on hyvä säilytyspaikka kirjeellesi. Lisäksi kaikki tiedämme tuleen tuijottelun voiman ja sen tutkimuksetkin kertovat. Tuli stimuloi kaikkia aistejamme kerralla ja tämä moniaistisuus tekee tulen äärellä olemisen ja sen katsomisen voimakkaan kokemuksen. Lisäksi tulenkäyttöön liittyy vahvasti sosiaalisia elementtejä; sen ympärille keräännytään olemaan yhdessä, on keräännytty jo esihistoriallisina aikoina ja keräännytään Päiväkummussa.
Kirjeitä nuotiolle eli aikaa ajatuksille, hiljaisuudelle ja käsillä tekemiselle. Luovuus, käsillä tekeminen, irti päästäminen ja tulen rauhoittava voima
Päivän aikataulu
13 kahvia, teetä, pieni välipala ja päivän mahdollisuuksien sekä talon tilojen esittely
13.45 käsillä tekemistä ja yhteistä jutustelua vapaavalintaisista aiheista
14.30 yhteinen hiljaisuus, kirjeen kirjoittamista/ kirjeen piirtämistä (hiljaisuuden apuna talon pönttöuunien tulet).
15 käsillä tekeminen ja yhteinen vapaa jutustelu jatkuu
15.45 hiljaisuus ja kirjeen kirjoittamista/piirtämistä/maalaamista
16.15 ruokaa ja kakkuja
17 ulos, pieni kävely, ja nuotiolle, jossa hiljaisuus, kunnes kaikki kirjeet/piirrustukset tms on poltettu. Lopuksi yhteistä juttelua, tunnelmia, ja mehua/ glögiä nuotion äärellä (mikäli sää on järkyttävä, teemme nämä sisällä).
n.18 loppu
Luovuuden Lauantait – Hinnoittelu
Päivän hintaan sisältyy ruokailu (salaattipöytä tai kasvissosekeitto tai kasviskastiketta ja riisiä, ruisleipää ja levitteitä) ja kakkukahveet (muutamaa kakkua ja/tai marjapiirakkaa, kahvia ja teetä). Kaikki tarjoiltavat ovat laktoosittomia tai vähälaktoosisia ja gluteenittomia.
Kaikki päivän aikana käyttämäsi taiteilu-/askartelutarvikkeet sisältyvät hintaan. Eri väriset ja eri kokoiset paperit, lyijykynät, värikynät, kuitukärkikynät, hiilet, hiilikynät, liidut, akvarellivärit, akryylivärit, nestemäinen muste ja siveltimet.
Hinnoitteluun olen ottanut mallia Zen-mestarin luostarin retriittihinnoittelusta. Hintoja on lukuisia, kaikki sisältävät aivan samat asiat, ja sinulla itselläsi on oikeus valita minkä hinta on sinulle sopivin.
1.Perushinta 69 € – Tämä kattaa kaikki kulut ja saanpa hiukan palkkaa itsekin.
2.Joskus ihan pienikin apu riittää 59 € – Jos hiukan halvempi hinta auttaa sinua pääsemään irti arjestasi, on tämä sen arvoinen!
3.”Koska minulla on mahdollisuus auttaa!” 150 € – Tällä hienolla ja kunnioitettavalla summalla mahdollistat sen, että voin jatkossakin tarjota sponsorihintaa heille, kenellä ei muuten olisi mahdollista päästä osallistumaan. Lisäksi tällä summalla tuet itse yrittäjän toimintaa, hankintoja, arkea, kaikkea. Minua, Päiväkumpua, kissoja, metsässäoloa, kaikkea tätä, mistä tahdon sinunkin antaa nauttia, edes sitten sen viiden tunnin ajan!
4.Sponsorihinta 29 € – En halua selostusta taloudellisesti tilanteestasi tai terveydestäsi tai suruistasi, MUTTA haluan sinun kertovan lyhyehkösti sähköpostilla minna @ paivakummunminna.fi, miksi juuri sinulle olisi tämä sponsoriapu tarpeen, ja miksi haluaisit osallistua tähän päivään. Sponsoripaikkoja on tarjolla minun harkintani mukaan satunnaisesti, koska valitettavasti oma talous ei kestä monen ihmisen tukemista.
Ilmoittautuminen
Ilmoittautuessasi lähetän sinulle lyhyen infokirjeen, jossa on kaikki tieto, mitä päivään tarvitset. Lisäksi on muutamia kysymyksiä, vain sinun omaan käyttöösi, jotka voit täysin sivuuttaa tai joita voit käyttää hyväksesi, ja minkä pohjalta voit halutessasi kirjoittaa itsellesi kirjeen joko etukäteen, tai päivän aikana, hiljaisten tuokioiden aikana.
Lisätietoja päivästä ja ilmoittautumiset sekä hintaluokkatoiveesi sähköpostiin minna @ paivakummunminna.fi. Laskutusta varten kerro sähköpostissasi (nimesi tai yrityksesi nimi, syntymäaikasi tai Y-tunnuksesi, osoitteesi tai yrityksesi postiosoite, puhelinnumerosi ja mahdolliset ruokarajoitteet).
Huomioitavaa
Päivä sopii kaikille muille paitsi sinulle, joka et voi syystä tai syystä irtaantua puhelimestasi. Puhelimen värinähälytys voi olla päällä, mutta vain mikäli omalla perheellä on tarve tavoittaa sinua. Hiljaisten hetkien ajan puhelimet ovat äänettömällä. Some on täysin vaiti kaikilla koko päivän ajan.
Jos olet kovasti kissoille allerginen, otathan lääkkeen jo tullessasi (yleensä allergikot ovat hyvin kestäneet kissamme!). Ota villasukat mukaasi, muutenkin lämpimät vaatteet ovat hyvä idea, talo on vanha ja hiukan vetoinen. Nuotiolle saappaat ja lämpimät ulkovaatteet, pipo ja hanskat, tarvittaessa myös sadevaatteet. (Mikäli myrskyää, poltamme kirjeet pönttöuunien tulissa.)
Seuraavat Luovuuden lauantait ovat siis 30.11. ja 21.12, molemmat kello 13–18.
Sinut lämpimästi tervetulleeksi toivottaen ja ajastasi kiittäen ja kumartaen
Minna täältä Päiväkummun tilalta Jokioisilta
P.S. Olen jo nyt (6.11.2024) alkanut kirjoittaa postauksia niin, että olisi varastossa mahdollisimman monia kun joulukuu alkaa. Olen MONENA vuonna kertonut postaavani joka päivä joulukuussa ja sitten se on hyytynyt monista eri syistä. Siksipä en nyt sano kirjoittavani joka päivä, vaan kerroin vain, että olen alkanut kirjoittaa enemmän, josko vaikka näin onnistuisin!
Jos on toiveita aiheista, tai kuvista, tai jostain, mitä marras-joulukuussa kirjoitan, kerrothan jooko minna at paivakummunminna .fi!
Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet
Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:
- Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi
- Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
- Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
- Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
- Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.
