Ihmeellinen mieli

Kysymyssanat ja skitsofreninen professori esikuvanani ja Muppettien hahmo

14
helmi
Etusivu » Kysymyssanat ja skitsofreninen professori esikuvanani ja Muppettien hahmo

Tuppaa olemaan niin, että teksteissäni monta asiaa kietoutuu yhteen kuin lankakerä millä kissanpentu on leikkinyt. On langanpätkiä, on pitkää suoraa mutta myös solmuja, ja kohtia missä naru on melkein poikki, ja tämä kokonaisuus on levinnyt pitkin lattiaa, kun pentu on Suurena Saalistajana leikkinyt. Minä saan hyvin harvan kirjoitukseni pysymään siistinä, valtaosa teksteistäni on kuin sotkettu lankakerä. Se on harmi. Vaikka kuinka hieno idea tekstin taustalla olisikin, ei kyllä kirjoittajana ole kovinkaan kummoinen, jos ei osaa kerätä ja yhdistää langanpätkiä siistiksi lankakeräksi.

Tuota lankasotkua yritän selvittää kirjoitustehtävillä. Olen etukäteen kirjoittanut paperilapuille kysymyksiä tai väitteitä tai ajatustenalkuja ja joka aamu sokkona poimin noista lapuista kaksi ja kirjoitan, viisitoista minuuttia per lappu. Haluan saada kirjoittajamieleni auki, ja myös sormet osumaan hiukan paremmin oikeille näppäimille.

Teksti on tajunnanvirtaa ja poukkoilee, mutta nyt kun näitä on tehnyt sen kaksikymmentäyksi päivää (minkä sanotaan vakiinnuttavan asian tavaksi ja rutiiniksi!), myönnän että kyllä, tämä on vakiintunut. Aamu aamulta on tappelu itseni kanssa, vastaan väittäminen ja koneen ääreltä poistuminen vähentyneet, ja ajatukset alkavat olla siistimpiä ja ne välillä jopa vastaavat kysymyksiin.

Tämän aamun kysymys oli ”Objektiivisesti ajatellen, ja täysin herjaamatta, olen aika säälittävä tapaus. Enkö olekin? Miten siitä pois? Toimisiko Beautiful Mindin ajatus?”

Kysymyssanat ja skitsofreninen professori esikuvanani ja Muppettien hahmo

Ensimmäinen osa vastaustani oli sen oivaltaminen, etten kysynyt MIKSI, vaan kysyin, että MITEN siitä pois. ”Miksi” on toisinaan tosi hyvä sana aloittaa asian pohtiminen mutta jos eteenpäin pitäisi päästä, miksi-sana ei siinä auta, se vaan jää vatvomaan menneessä tai olevassa.

Kirjassaan Syön aamupalaksi Eiffel-torneja: 104 kirjoitusharjoitusta Niina Hakalahti kirjoittaa, ”Kulttuurimme korostaa järkeä, vaikka suurinta osaa touhuistamme ei voi perustella rationaalisesti. – – ’Miksi’ on usein hyödytön kysymys. Ja vaikka joku selittäisikin himosiivoamisensa, rikkaruohon kitkemisensä, leivontamaniansa, taiteensa, väitöskirjansa tai avioliittonsa perusteet, niin mitä sekään oikeastaan kertoisi? Olemmeko oikeastaan tietoisia toimintamme motiiveista?

Sana miksi kyllä kaivelee motiivit esiin, mutta sen tuoma vastaus (jos vastaus ylipäätään löytyy) ei ole sellainen, mikä veisi kohti unelmaa tai tavoitetta, eikä sitä voi pilkkoa aikatauluun. Sana miten sen sijaan tekee nimenomaan nuo, mitkä auttavat etenemään. Miten tästä eteenpäin? Miten aion nyt olla/tehdä/toimia ja niin edelleen. ”Miksi tein noin?” on aivan eri latauksen sisältävä kuin ”Miten teen nyt?”, eikö?!

Sähköpostitse tarinoita, sinullekin? (Teksti jatkuu kuvan jälkeen!)

Kysymyssanat ja skitsofreninen professori esikuvanani ja Muppettien hahmo

Kysymyksessä mainitsemani Beautiful Mind, Kaunis Mieli, on ollut paljon ajatuksissani, jo pitkän aikaa. Tiedätkö sinä tuon tositarinaan pohjautuvan elokuvan? Siinä kuvataan taloustieteiden Nobelin saaneen matemaatikko John Nashin elämää.  

Meillä on aivan eri diagnoosit: hänellä skitsofrenia, minulla kaksisuuntainen mielialahäiriö sekamuotoisena. Silti samaistuin häneen ja hänen vaimoonsa lukuisia kertoja elokuvaa katsoessani. Hänen vaimonsa jäi sairastuneen Nashin viereen ja tuki puolisoaan, kesti  ja jaksoi ja sieti ja kärsi, mutta pysyi paikalla aivan samalla tavoin kuten minun mieheni.

Skitsofrenia on hyvin raskas sairaus, joka tuottaa oikeilta ja eläviltä tuntuvia harhoja. Kaksisuuntainen taas tuottaa epäluuloa, harhaluuloja ja pahimmillaan ilmeisesti myös harhoja.

John Nashin omien sanojen mukaan hänen harhansa olivat pääsääntöisesti kuuloharhoja, elokuvassa harhat kuvattiin ihmishahmoilla. Elokuva näytti, kuinka professori vuosikymmenien taistelun ja harjoittelun jälkeen osasi jättää harhansa huomiotta. Vaikka harhat eivät koskaan hävinneet, oli Nashin sairaus hänen myöhempinä vuosinaan remissiossa (sairauden toipumis- tai elpymisvaihe eli sairauden oireiden väliaikainen tai pysyvä häviäminen). Nash ei enää  kuunnellut eikä totellut harhojen komentoja, jolloin aikaa myöten sairauden luomat hahmot eivät enää pystyneet vaikuttamaan häneen.

Huikea saavutus, käsittämätön taito, jota ihailen suuresti.

Kysymyssanat ja skitsofreninen professori esikuvanani ja Muppettien hahmo

Ei minulla ole harhoja, häiritseviä ajatuksia kyllä on. Silloin kun saan työnteosta kunnolla kiinni, tai kun olen kuvauskeikalla tai jumppaa ohjaamassa, ylipäätään kun olen ihmisten seurassa, silloin eivät ajatukset vaivaa. Yksinään kodissa, ja vaikeina jaksoina, silloin epäluulo itseäni kohtaan kasvaa. Ei se ihmisen kokoiseksi kasva niin kuin Beautiful Mindissa, mutta tekemisen tukkeeksi, hidasteeksi, mielentilan heikentäjäksi kyllä.

Kysymykseni oli ”Objektiivisesti ajatellen, ja täysin herjaamatta, olen aika säälittävä tapaus. Enkö olekin? Miten siitä pois? Toimisiko Beautiful Mindin ajatus?”. Beautiful Mindin ajatus minun elämääni siirrettynä tarkoittaisi siis sitä, että en jäisi rypemään negatiivisissa tai epäluuloa kylvävissä ajatuksissa. Huomioimisen jälkeen siirtäisin ne yksinkertaisesti tuonne takaoikealle, missä ne saisivat olla olemassa, aina, ilman että ne hämärtäisivät muuten kirkkaita ja selkeitä ajatuksia.

Tästä päästään buddhalaisuuteen ja heidän tapaansa käsitellä tunteita

Buddhalaisuus kannustaa huomioimaan kaikki tunteensa, niin että kaikki saavat olla, kaikki tervehditään ja huomioidaan. Myös hankalat tunteet, haastavat, negatiivisina pidetyt, kaikkia tulee kohdella lämmöllä. Kun vaikkapa pelko tai epäluulo on huomioitu kuin vanha arvokas ystävä, eivät ne enää häiritse eivätkä aiheuta hankalia tunteita. Tällä tavoin työstetyt tunteet jäävät olemaan, mutta ovat vain voimavarana.

Minä siis yritän ajatella omia haastavia ajatuksiani buddhalaisten suosittamalla tavalla. Huomioiden ja hyväksyen.

Kysymyksestä ”Objektiivisesti ajatellen, ja täysin herjaamatta, olen aika säälittävä tapaus. Enkö olekin? Miten siitä pois? Toimisiko Beautiful Mindin ajatus?” tulee myös ajatus, että ylipäätään pitäisi määrittää sanat, termit, mitä käyttää, varsinkin, jos ne ovat kriittisiä tai negatiivisia.

Jotta saisin kysymyksestä mahdollisimman tarkan ja sitä kautta hyödyllisen, pitää sen sanoja maistella. Kysymyksessäni oli ”Olen aika säälittävä” – miksi kuvaan itseäni juuri tuolla sanalla?”. Olenko pohtinut sen kunnolla? Sana säälittävä hyppää tuosta kysymyksestä esille. Millä mittapuulla mietittynä? Olenko ajatellut tuon kysymyksen heikkona hetkenä? Vai onko se vailla kynsiä ja hampaita esitetty? Kaikista sanastomme adjektiiveista, tuoko on se paras??

Yleensä kun alan pohtia asioita, tuotan vain lisää kysymyksiä ja mahdollisesti myös hämmennystä. Mutta hyvä niin, viisaathan ovat sanoneet, että kysymyksissä se viisaus oikeasti on. Tulisi käyttää pidempi aika kysymyksen oikeaan muotoiluun, ennemmin kuin vastaamiseen.

Kysymyksessäni puhuin Beautiful Mindin ajatuksesta. Mikä se oli? Mies päätti opetella kestämään harhansa, koko lopun ikäänsä, ilman että kiinnitti niihin huomiota, jotta säilyttäisi luovan mielensä. Mies pystyi käyttämään mieltään luovasti, vaikka skitsofreniaa sairastikin.

Minulla on sairas mieli, olenko koskaan ajatellut näin/ noin? Sairas mieli, joka tekee temppujaan. Sairas mieli, joka tuottaa paljon hyvää ja hauskaa ja todella luovaa, mutta myös sama mieli, joka saa tippumaan lujaa ja syvälle. Ulospäin ei välttämättä mitään näy, työt ja ihmisten kanssa oleminen tulevat kyllä tehdyksi, mutta silloin, kun olen yksinäni, vapaassa ajassa, silloin.

Mutta siis määrittele sana säälittävä!

Omasta mielestäni olen säälittävä, koska en täytä niitä standardeja, mitä nykyaikuiselle on määritelty, tai vanhemmalle, tai äidille, enkä voi sanoa olevani menestynyt missään noista rooleistani.

Ymmärrätkö Minna, kun nyt tuota ylläolevaa kappaletta luet, kuinka hullulta tuo kuulostaa?

Hakalahti kirjoittaa kirjoittamiskirjassaan: ”Menestyminen on vertailua muihin. Onnistuminen on vertailua itseen. – – Menestyminen ei välttämättä vaadi suuria ponnistuksia. Riittää, että muut suoriutuvat huonommin. Onnistuminen on päinvastoin sitä, että tekee omat tehtävänsä niin hyvin kuin kulloinkin voi.”

Tässähän sosiaalinen media nyt tekee temppunsa meille. Näemme suuri saavutuksia ja hienoja onnistumisia, mutta ei some meille näytä sitä tavallisen ihmisen elämää, onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Mitä menestymiseen tulee, vertailu muihin on vaarallista, ja saa kenet tahansa epäilemään itseään. Lisäksi vertailuhan on täysin epäreilua, jos vertaa omaa keskeneräistä jonkun muun valmiiseen. Silloinkin kun vertailee vertaiseensa, on vertailu epäreilua ja tarpeetonta eikä se vie eteenpäin.

Jos ja kun puoliso edelleen on tässä, ja lapset, ja vanhemmat, ja sisko, ja myös asiakkaat, eikö heidän mielipiteeseensä kannattaisi uskoa ja luottaa ja vielä enemmän? Ottaa mallia, omaksua heidän kantansa ennemmin kuin omat (epävakaan mieleni) ajatukset ja asenteet?

Näin ollen, kun nyt kysyn alun kysymyksen ”Miten siitä säälittävyydestä pois?” on vastaus hyvin helppo ja yksinkertainen. Minun pitää vain ajatella säälittävyydestä pois, koska se on vain minun mieleni luona epäluulo, vääntynyt ajatus JA täysin väärä sana tuossa yhteydessä! Nähdäkseni totuus on se, että ei ole olemassa säälittävyyttä, muuta kuin minun omassa (epävakaassa!) mielessäni.

Miksi ylipäätään asettaa sanoja tai ajatuksia kuvaamaan itseään? Miten siitä pois?

Sanoisin, että meditointi on tässä kohtaa paras apu. Opin keskittymään VAIN tähän hetkeen, jolloin häiritsevät ajatukset ovat tuossa takanani, ovat, mutta vaiti, ihan vain ovat. Sitä kohti voisin alkaa tekemisessäni ja meditoinnissani kulkea, että saan vaikeat ajatukset hiljaisiksi tekemisen kautta. Töitäni tekemällä  ja tätä meidän kotia ja metsiä hoitamalla. Niiden kautta ajatus jää tähän hetkeen, jolloin häiriköt ovat vaiti, niille ei ole aikaa eikä ajatuksia, aivan kuten Nashin tapauksessa. (Täältä löytyy kirjoitukseni buddhalaisuudesta ja meditoinnista!)

Aloitin tämän tekstin kissanpennun jäljiltä olevalla lankakerällä, ja siihen aion lopettaakin

Pidän kovasti huumorista ja naurusta, joten jatkoin tuota ajatusta niistä Nashin vaitonaisista ja mukana kulkevista hahmoista, niistä minun epäluulon ja kitkeryyden ajatuksista. Tiedätkö Muppet Shown? Muistatko sieltä sen täysin räjähtäneen rumpalistinuken? Se on minun epäluulojani varten. Huolia, suruja, kiukkua, katkeruutta, häpeää varten. Olen jo muutaman kerran huomannut, että ajatus jostain mikä ei sillä hetkellä ole tarpeen, on sujahtanut suoraan sinne Animalin, rumpalin luokse, niin että voin naurahtaa ja päästää irti siitä huolesta mikä oli.

Ei se Animal, hulluine rumpusooloineen, ratkaise näitä haastavuuksia mitä tässä nyt on. Ei se muuta sitä, että edelleen pidän itseäni säälittävänä, eikä sitä että en osaa muotoilla kysymyksiäni sellaisiksi, mitkä vastaavat kysymykseen ”Miten?”. Animal ei kadota sitä kysymysröykkiötä, mikä tahtoo kysyä ”Miksi?” ja vielä hivenen syyttäen mutta Muppet-nukke kyllä auttaa siinä, että voin opetella pitämään keskittymiseni siinä mitä teen, mikä taas tehostaa kaikkea sitä, mikä vie minua kohti unelmiani ja tavoitteitani.

Eli siis punainen nukke seitskytlyuvun lopun ohjelmasta auttaa minua??

Jep, sen se todellakin tekee, ja naurun kanssa!

Ajastasi kiittäen ja kumartuen

Minna täältä Päiväkummun tilalta

P.S. Lisää Muppetteja, sinullekin lisää naurua: https://www.youtube.com/watch?v=bH7sCxBptQE

Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet

Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:

  • Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi (Jos kuvan kautta ei pääse, tässä suora osoite liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7)
  • Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
  • Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
  • Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
  • Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.

Mitä olen aiemmin kirjoittanut: