Hevoset

Kun laumaan tuli uusi ori – tarina kuvan takaa

19
helmi
Etusivu » Kun laumaan tuli uusi ori – tarina kuvan takaa

Viimeksi minulla oli täällä tiluksillani hevoslauma kuusi vuotta sitten, joten ei ihme, että olin aivan myyty, kun kesällä 2024 laitumelleni tuli neljä ponia. Ensin tulivat kaksivuotias Kyösti ja kolmevuotias Tauno ja siitä seuraavana päivänä yksivuotias Kepponen ja kahdeksanvuotias Aapo. Kaikki welshmountainponeja ja kaikki oreja.

Kun eka satsi tuli, ei ollut mitään ennakkoajatuksia siitä, kumpi nousisi johtajaksi. Koska tiesi kummankin ponin taustoista jonkun verran, saattoi olla hienoinen ennakkoaavistelma, mutta hevosten kanssa toimineena myös ymmärsi, että ennakko-oletukset saattoivat jäädä olemaan silkkaa huttua todellisiin tapahtumiin verrattuna.

Muistelin talliyrittäjäajoiltani, että parisen tuntia kestää se aktiivisin paini-/leikki-/haastamisvaihe. Parin tunnin jälkeen on jonkinlainen alustava järjestys ehkä havaittavissa. Sen jälkeenkin toki tulee hetkiä, jolloin arvojärjestystä aktiivisesti etsitään (lue: saatetaan mennä lujaa ja kovaa ja korkeallekin), mutta yleensä puolen vuorokauden päästä on uusi tulokas laitettu omalle paikalleen, tai se on ottanut oman paikkansa.

Kun laumaan tuli uusi ori – tarina kuvan takaa

Kyösti ja Tauno eivät tehneet tässä poikkeusta. Tunnin-kaksi ne painelivat menemään nimenomaan lujaa, ja todellakin korkealle. Seuraavana aamuna oli rauha maassa, toinen ehkä hiukan korkeammassa asemassa, jota nuorempi ja alempi kyllä tiedusteli.

En sitä niinkään valtataisteluksi kutsuisi, tiedusteluksi enemmänkin, ja myös ihan leikkimiseksi, leikin varjolla kun useasti lauman järjestystä tiedustellaan tai rakennetaan. Ihmisteinit testaavat kaikkien vanhempien, opettajien, valtaapitävien hermoja /asemaa/ auktoriteettia omalla tavallaan, poniteinit taas kuluttavat sen kaiken ylimääräisen ja osin vastaavan energiansa liikkumiseen, riekkumiseen, leikkimiseen, lujaa menemiseen ja siihen, että ne saavat toisen mukaansa.

Ainakin kaksivuotias Kyösti oli mitä suurimmassa määrin teini, jolla testosteroni määritteli paljonkin sen tekemisiä, kolmevuotias Tauno oli, no, kuin vuotta vanhempi isoveli. Osittain samankaltainen, osittain ei sitten niin millään tavoin.

Ja kyllä, älä naura, hevosia pitkään seuranneena ja kahden jo aikuisen nuoren miehen äitinä sanon, kokemuksen syvällä rintaäänellä, että ihmisteinien ja poniteinien välillä on paljon yhtäläisyyksiä.

Sähköpostitse tarinoita, sinullekin? (Teksti jatkuu kuvan jälkeen!)

Kun laumaan tuli uusi ori – tarina kuvan takaa

Muistan talliaikoinani sanoneen, että tasaisin väliajoin pitäisi tulla uusi varsa pihattotallini orivarsojen laumaan. Tämä sekä tulijan että lauman takia. Mikäli tulokas oli jo ehtinyt kovin koppavaksi omissa oloissaan tai tarhakaverin kanssa (se teiniajatus toimii tässä!!), teki sille hyvää pieni muistutus siitä, ettei se ole kuningas.

Pihattoaikoina erityisesti suomenhevoset tuppasivat olemaan kurinpalautusta kaipaavia, ihan jo siksikin, että se pysyisi hyvänä ihmisen käsitellä, eikä alkaisi kukkoilla ihmiselle. Jääräpäinen rotu, testosteronia uhkuva nuori ori, siinä on kaikki katastrofin ainekset kasassa! Muistan monesti sanoneeni, että hyvä ja kuuliainen hevonen, jonka kanssa ihmisellä on hyvä ja rauha olla ja työskennellä, tulee siitä kun lauma antaa hyvän esimerkin siitä, kuinka ihmistä väistetään.

Laumalle taas teki aina hyvää kun tuli uusi varsa, joka sotki niiden rauhallisen päiväjärjestyksen ja mahdollisesti katkoi lauman sisäisiä järjestymisiä, tehden laumaan uudenlaisen arvojärjestyksen. Uusi tulokas laumassa oli kuin sekottaisi korttipakkaa niin, että se aina olisi eri järjestyksessä.

Silloin kun tulokas ei tullut niin sanotusti karmit kaulassa laumaan, vaan avoimella ja tunnustelevalla ja alistuvalla asenteella, sujui laumaantuminen rauhassa ja nopeasti. Kun tulokas oli sellainen kultaisen keskitien kulkija, silloin oli hyvä, kun se tuli ei nyt ihan häntä koipien välissä, muttei myöskään suoraan laumanjohtajan kimppuunkaan käyvänä.

Haastava laumaantuminen ja sananen ihmisteinistä

Toisinaan taas laumaantuminen oli pitkä, kipakka prosessi (tästä olen kirjoittanut oman kirjoituksensa, täältä pääset lukemaan!) Yksi suomenhevosista, melkoisella egolla varustettu, suuntasi suoraan lauman luo, ilmoittaen johtajalle ottavansa nuoret omaksi laumakseen. Johtaja luonnollisesti oli eri mieltä asiasta, jolloin henkien taisto oli aikamoinen, nuoren suomenhevosoriin ja vanhemman suomenhevosruunan välillä (kirjoitin omasta suokistani täällä!).

Tuolloin laumaantuminen pääsi alkamaan vasta silloin, kun siirsin koko lauman pois, niin että tulokas ja johtaja saivat keskenään puntaroida asioita ja eleitä ja järjestystä, ja neljä päivää meni siihen, että kaikki oli laumassa hyvin. Mutta sitten kun lauman perustuksia oli ravisteltu ja tulokas oli saanut jättimäistä egoaan pienennettyä, vaikka tuo laumaantuminen hidas ja työteliäs olikin, tuotti se todella hyvän ja rauhaisan lauman, jossa kaikki, myös haastaja, tiesi paikkansa.

Aivan kuten ihmisteinikin.

Kun sitä ylempänä olevat tahot käyttävät reilua, asiallista, kuuntelevaa ja kannustavaa ja palkitsevaa johtajuuttaan, on ihmisteinin hiukan helpompi elää itsensä ja maailman kanssa, kaiken sen tempoilevan kehitys- ja elämänvaiheensa kanssa, mikä, usko tai älä, on teinille vaikeampaa kuin häntä ympäröiville aikuisille.

Kun laumaan tuli uusi ori – tarina kuvan takaa

Mitä egoon ja tapoihin tulee, olikin ponien tapauksessa mielenkiintoinen tilanne kun toinen erä poneja saapui, se missä oli juniori ja aikuinen laumanjohtaja. Kaksi- ja kolmevuotiaat olivat saavuttaneet tasapainon, minkä sitten uudet ponit taas räjäyttivät.

Siinä olikin kaksivuotiaalla pala purtavaksi, kun aikuinen ori alkoi sitä laittaa paikalleen. Myönnän, sitä touhua katsoessani saatoin taas hätäillä, kun aloin kyseenalaistaa johtajaorin taitoa ja tapoja. Pohdin päivän, kahden ajan, että toimiko johtajaori kuten pitää. Toimi se, turhaan hötkyilin. Sen toki näin, että ei se teini mitenkään helpolla kyllä johtajaa päästänyt, ei ensimmäisinä päivinä eikä tulevinakaan.

Leikkiin, vallan hakemiseen ja johtajan haastamiseen toimivattäsmälleen samat eleet kuin silloin, kun ori astuu tamman. Siksipä tässä voi ottaa esimerkiksi oriin, joka astuu tammaa, samat eleet toimivat tässäkin, vaikka kyseessä olikin kaksi oria, toinen valtaapitävä ja toinen nuori haastaja. Kaikki ovat nähneet oikeasti tai telkkarista, kuinka ori astuu tamman, eikö? Ori on se, joka alistaa valtansa alle mutta kuitenkin se on tamma, joka kertoo, että milloin passaa ja milloin ei. Jos ori yrittää vääränä hetkenä, saa se tammalta niin sanotusti selkäänsä.

Ei astumistarkoituksessa, mutta vallan ilmaisemisen keinona, tuo kaksivuotias roikkui aikuisen kaulassa kiinni aika tiukasti, haki johtajuutta itselleen.

Hyvin mielenkiintoiseksi tuon teki se, että siinä olivat Kyösti ja Aapo, poika ja isä

Tässä kuvassani siis on isä ja poika ja tuo hetki on se, kun ne saivat päätökseen ”Kumpi on johtaja”- asetelman. Kyösti oli juuri yhtä päättäväinen kuin isänsä, joten tässä ne selvittelevät välejään ihan tosissaan, olivat tehneet sitä aika hyvän tovin.

Niiden mielipiteet luonnollisesti olivat eriävät. Kyösti ilmoitti, roikkumalla kiinni Aapon kaulassa niin että se oli täynnä pieniä puremisen jälkiä, olevansa iso kingi, ja Aapo luonnollisesti vastaamalla Kyöstille, koko auktoriteettinsa ja viisaan toimintansa kautta, että Älä sinä kakara kuvittelekaan.

Kolme minua – yksi pelkää, kaksi on haltioituneita

Tuollaiset tuokiot ovat minulle hyvin ristiriitaisia, minussa kun aina on kolme eri tahoa. On valokuvaajaminä, talliyrittäjäminä ja hevosten elekieli -minä. Valokuvaajaminä on aina onnellinen ja haltioitunut, kun saa kuvata tuollaista vahvaa liikkumista, pystyynnousuja, ryhtiä, liikettä, vauhtia ja hulmuavia harjoja.

Talliyrittäjäminä on aina huolissaan, ettei siinä nyt vain sattuisi mitään, koska tietenkin kaikki ponit ovat vastuullani ja hoidossani ja jos jotain sattuu, on hoitoon menevä aika aina pois jostain muusta. Lisäksi on vielä talliyrittäjäminän taakka, todella raskas aidanrakennusprosessi, tämä on se, joka on hiellä ja kirosanoilla rakentanut aidat, ja joka pelkää, tulevatko ponit aidoista läpi (lue lisää aitaprojektista täältä).

Hevosten elekieltä lukeva minä on valokuvaajan tavoin kertakaikkisen myyty ja rakastunut, nuo isot leikit (niin kuin ihan kaikki muukin, mitä hevoset tekevät) tarjoavat joka hetki mahdollisuuksia tulkita ponien eleitä ja myös arvella, mihin sen hetkiset eleet tähtäävät ja/tai johtavat, ja miten ne kommunikoivat keskenään.

Tuossa hetkessä valokuvaajaminä sain kuvansa, sai paljonkin kuvia. Talliyrittäjäminä sai huokaista helpotuksesta, kun Aapo vihdoin ilmoitti erittäin selkeillä eleillä Kyöstille kuka on lauman johtaja. Talliyrittäjäminä sai siis myös huokaista helpotuksesta, koska ponit olivat ehjät ja aidat myös.

Elekieltä lukeva minä oli riemuissaan niistä eleistä, miten ponit puhuivat keskenään ja erityisesti siitä, kun sai tarkkailla niitä eleitä, millä Aapo ilmoitti leikin päättymisestä, kun se käytti koko kehonsa voiman ja pakotti Kyöstin väistämään.

Kaikki olivat siis tyytyväisinä omilla paikoillaan, myös haastaja-Kyösti.

Ajastasi kiittäen ja kumartaen

Minna täältä Päiväkummusta

Mitä olen aiemmin kirjoittanut:

Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet

Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:

  • Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi (Jos kuvan kautta ei pääse, tässä suora osoite liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7)
  • Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
  • Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
  • Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
  • Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.