Bestsellerkirjailija Gretchen Rubin on luonut ajatuksen aloittajista ja lopettajista, ja kirjoittanut tästä mainion kirjan Better Than Before (What I learned about making and breaking habits). Aloittajat rakastavat uutta ja aloittamista ja lopettajat taas sitä, että saavat asian päätökseen, tehtyä, suljettua sen oven kiinni.
Minä olen ehdottomasti ja kiistatta aloittaja. Innostun, hurmaannun, aloitan. Asioita on levällään enemmän kuin ehtisi saattaa päätökseen. Toki kyllä, asumme maalla, talo on vanha ja lämpiää vain puulla, ulkorakennuksia on, metsä oman hoitomme varassa, joten tällaisessa paikassa ei mikään ikinä tule valmiiksi tai päätökseen. Tai jos luulee saaneensa valmiiksi, huomaa vain, että alusta voi taas aloittaa. Täällä asuessa myös sää vaikuttaa ehkä keskivertoihmistä enemmän, lumityöt nyt ensimmäisenä tulevat mieleen. Asiat jäävät levälleen, kyllä, koska täytyy auttaa työssäkäyvää ja autoilevaa miestäni pääsemään meidän oman kolmesataametrisen tiemme läpi. Siinä ei paljoa projekteja viedä eteenpäin, kun tärkeämmät asiat menevät ohi.
Olen aloittaja, mikä on huono asia ainakin yritykseni kannalta ja hivenen häiritsevää noin muutenkin. Siksi olen viime vuosina yrittänyt opetella pääsemään eteenpäinkin siitä aloittamisen hurmasta. Haluaisin oppia ”kääritään hihat, aletaan hommiin JA jatketaan tekemistä sittenkin kun on ensimmäiset haasteet/ongelmat on edessä saati selätetty”-työntekoa.
Elämänhallintaa ja hienoja sanoja
Projektit ja projektinhallinta ja prosessit ja palaverit ovat Hianoja Upeita Nykyaikaisia juttuja, ja google on väärällään oppaita muun muassa projektien ja prosessien hallintaan. Ne kaikki tavallaan hiukan huonosti sopivat minuun, luovan alan yrittäjään, joka tekee töitään vanhassa vetoisassa maalaistalossa neljän kissan keskellä, ja joka välillä lämmittää uuneja tai tekee lumitöitä tai pyyhkii lattiaa kun ukkosen rankkasateet tulevat kattotiilien välistä kuistille ja vinttikamariin.
Projektit ja palaverit ja prosessinhallinta, jo vain, just sopivia sanoja käyttööni, eiku?!
Mutta silti, minulla on projektini ja maanantaipalaverini, koska haluaisin opetella ja edetä kohti unelmiani. Opetellakseni tekemistä olen luonut itselleni projekteja. Haluan aloittamisen lisäksi oppia myös tekemään, pitämään kiinni omista säännöistäni, jatkamaan silloinkin kun ei huvittaisi/ jaksaisi/ ehtisi JA myös saamaan päätökseen.
Minun projektieni avainasemassa ei ole suunnittelu, koska voi että, sen kyllä osaan todella hyvin, vaan arkipäiväinen puurtaminen eli tekeminen todeksi ja tekemällä rutiiniksi. Kun tekeminen on tapa, silloin ei ole vastarintaa tai arvailua tekemisen suhteen, vaan ihan vain tekemistä. Monesta asiasta tulee tapa, kunhan sen tarpeeksi hyvin itselleen perustelee ja tarjoilee.
Kun jonkun tekeminen on tapa, silloin sitä alkaa kaivata, odottaa, ja huomaa kaiken sen hyvän, mitä hyvä tapa on tuonut mukanaan. Ja kun tekeminen on tapa, silloin ei ehkä tarvitsisi koko ajan vääntää saadakseen itsensä tekemään, ja silloin ehkä voisi tapahtua oppimista, sitä arvokkainta, sitä mikä tulee epäonnistumisesta (tästä olen kirjoittanut kelpo postauksen!).
Elämänhallintaa ja hienoja sanoja
Minun projektieni myötä yritän koko ajan tehdä vähemmän, keskittyneemmin, rajaavammin. Silloin on tasaisempaa, ei sellaista tempoilua kuten pahimmillaan on, kun kaikki tekeminen on niin sanotusti tulipalojen sammuttelua.
Mitä ilmeisimmin en aiemmin ole miettinyt riittävän vahvaksi syytä tehdä sitä mitä teen, koska kun tulee takkuja ja vastoinkäymisiä, hyydyn. Jätän kesken. Tai siis oikeammin en ole miettinyt itseäni riittävän hyvin, arvojani tai unelmiani. Suurimpana haastavuutena on ollut se, etten ole osannut riittävän vahvoja vastaväitteitä ulkoisille tönijöille, saati sisäiselle kriitikolleni. En siis ole osannut sitoutua projekteihini, enkä todellakaan itseeni.
Ehkäpä voisi ohjeistaa itseään sanoilla kavenna, selkiytä, jaottele ja tee tila (sekä konkreettisesti että aikaa ajatellen). Minun tapauksessani voisi ajatella, että ”tee vähemmän” on enemmän. Tämä voisi päteä vaikkapa instagramin ja facebookin julkaisuihin, mitkä nyt kulkevat aika nykivästi. Muutama per viikko tasaisesti on parempi kuin viisi tällä viikolla, kolme sitä seuraavalla ja sitten kolmeen viikkoon ei tule mitään.
”Tee keskittyneemmin, selkiytä” on kelpo vinkki sekin! Varaa oma aika, älä suihki ympäriinsä tai ota kiinni unohtuneesta, kesken toisen tekemisen. ”Tee rajaavammin ja kavenna” – ei kaikkea kaikille eikä myöskään kaiken tekemistä yhtä aikaan (missä olen muuten todella taitava!!). Siksi jaottele eli eri aiheet/ asiat omille alustoilleen ja oma aikansa yhden tekemiselle ja toinen toisen tekemiselle. Ei niin kuin nyt, kun asiat pulpahtelevat mieleen ja niiden mukaan alan tehdä sitä mieleen tullutta niin että käsillä ollut asia unohtuu, vaikka se olisi sellainen, mitä olen puntaroinut jo kauan.
Sitä kutsutaan tulipalojen sammutteluksi.
Puntaroi, päätä, vedä läpi
Niin. Se aloittaminen. Hurma kaiken suunnitteluun. Valmistelu on tavallaan hyvä, ainakin aloittamisen suunnittelun suhteen (sitä itse toimintaa ei ehkä ole niin suunniteltu…). Mutta kun tullaan siihen pisteeseen, missä kalenteriin merkattu ajanjakso lähestyy, alkaa vatulointi ja aktiivinen huomioimattomuus.
Aktiivinen mikä??
No tiäkkö, sellainen, että tiedät sen jonkun päättämäsi asian lähestyvän, tiedät sen kyllä, muttet tee mitään. Siirrät sitä ehkä joka päivä seuraavan päivän suunnitelmiin, ja siitä seuraavaan ja seuraavaan. Sitten onki jo kiire, tai jo liian myöhä, mitä sitten selittelet itsellesi ontuvin selityksin, tyyliin ”No en mä oikeasti halunnutkaan sitä tehdä/ kokea”.
Voi myös olla se, joka tekee parasta jälkeä deadlinea vastaan; hullu kiire toisinaan auttaa.
Yleensä ei. Ja siis heti tekeminen? Onko se muka oikeasti mahdollisuus??
Tällaiseen ajatelmaan päädyin: Puntaroi, Päätä ja Vedä Läpi. Pohdi ennen aloittamista kaikki mitä tiedät. Tietojesi pohjalta tee päätös ja sen jälkeen elä ja toimi päätöksesi mukaan. Joo ei, ei mitään uutta eikä mullistavaa, tätä samaahan niin monet self help -oppaat kertovat. Mutta jos asiaa ei ota omakseen, siinä tuskin pääsee onnistumaankaan.
Mitä projekteja minulla sitten on?
Talvirauha, Vain villasukat pysyvät ja 81 kuvaa, Sigma Art.
Talvirauha?
Yksi syy tähän projektiini oli pohdinta siitä, tarjoaisiko Talvirauha minulle mitään työkaluja tämän pimeän ajan jaksamiseen. Talviaikaan siirtyminen lokakuun lopussa on iso muutos, joka sotkee minun ja epäilemättä monen muunkin sisäisen kellon. Mitä enemmän tähän saisi apuja jostain, aina parempi, ja siksi Talvirauha.
Talvirauha eli joka päivä tarkkailen ja teen jotain näiden neljän asian eteen:
- Tapa, jota vahvistan – kirjoittamisen sujuvuus ja unelmiin pääseminen
- Tapa, jota kuihdutan – roikkuminen sosiaalisessa mediassa
- Aikaansaaminen – käsitöitä tai nikkarointia
- Hyvinvoinnin vaaliminen ja voimavarojen huomioiminen – mm. yöunet, liikunta, syömiset
Vain villasukat pysyvät eli omakuvaprojektini vuoden 2023 ajan. Joka sunnuntaiaamuna kuva itsestäni, 53 kuvaa. Projekti kesti vuoden, koska neljä vuodenaikaa, luonto ja sää. Halusin näyttää, kuinka paljon kaikki muuttuu. Luonto, sää, taivas, pilvet; muuttuva maisema ja muuttuva keho.
81 kuvaa -projektini jatkaa sitä mihin vuoden 2023 kuvaprojekti päättyi. Olen saanut tänä vuonna kuvilla sanoitettua minun sukupolveni kipupisteitä, joten vaikka tämä projekti on massiivinen, olen saanut itseni sitoutumaan, monestakin syystä.
Mites Sigma Art, minkä tuolla ylempänä mainitsin?
Joka päivä valokuvaamista, sitä se tarkoittaa. Sigma Art on objektiivi, minkä hankin itselleni, millä saan kuvattua siten, miten ennen en ole saanut. Lisäksi tämä pimeä ajanjakso hyydyttää valokuvaamiseni lähes kokonaan, siksikin tämä kyseinen projekti, johon pätee erittäin hyvin Henri Matissen ”Don’t wait for inspiration. It comes while working.”; enemmän tekemistä, vähemmän odottelua. Enemmän rutinoitunutta tekemistä kuin suuren ja autuaan flow-tilan odottelua. Tämän projektin ensimmäinen nimi oli Elokuun ponit. Sen myötä kävin joka iltapäivä kuvaamassa poneja, ja sen myötä sain paljon kuvia, mitä en ollut ajatellut ottavani (pääpaino oli aamunkoitteiden kuvaamisessa).
Elämänhallintaa ja hienoja sanoja JA hilpeitä mielikuvia:
Palaveri on yleisnimitys erilaisille ryhmäviestintätilanteille. (Minä yksinään.) Olennaista on, että asioita valmistellaan ja päätetään yhdessä. (Minä päätän itse mutta myös nahistelen itseni kanssa.) Siksi ryhmäviestintätilanteen hallinta on palavereissa olennaista. Palavereissa tarvitaan ryhmätyötaitoja (olen välillä riidoissa itseni kanssa), jotta päästäisiin yhteisiin ja harkittuihin päätöksiin (ai aloittajalla harkittuja päätöksiä??) ja palaveriaika käytettäisiin tehokkaasti (ai ettäkö tällainen aloittajaihminen saisi ajan käytettyä tehokkaasta?!
Projekti on ennalta määritettyyn päämäärään tähtäävää (ai minäkö muka tietäisin, mihin projektini tähtäävät?!), monimutkaisten ja toisiinsa liittyvien tehtävien muodostama (no todellakin ovat, monimutkaisia!!) ajallisesti, kustannuksiltaan ja laajuudeltaan rajattu ainutkertainen kokonaisuus. (Ainutkertainen kyllä, mutta laajuus vaan laajenee niin kuin kaikkien resurssien käyttö!!)
Wikipedia kertoo, että sana ”prosessi” tarkoittaa yleisesti kehityskulkua. Prosessi on suoritettavien toimenpiteiden sarja, joka tuottaa määritellyn lopputuloksen.
Sehän on elämä, eikö, syntymästä kuolemaan?!
Ajastasi kiittäen ja kumartaen
Minna täältä Päiväkummun tilalta
2025 seinäkalenterit myynnissä nyt!
A3, ei tilaa muistiinpanoille, päivät yhtenä rivinä sivun alaosassa. Arkipyhät merkattu. 35,- Matkahuollolla, vielä ehtii hyvin jouluksi (voin myös paketoida ja laittaa kortin haluamallasi tekstillä ja postittaa suoraan lahjansaajalle!) Tilaukset minna at paivakummunminna .fi tai wa-viestillä 0505940168 ja maksu Mobilepayllä tuohon samaan puhelinnumeroon (myös tilisiirto käy).
Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet
Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:
- Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi
- Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
- Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
- Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
- Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.
Luettavaa muualla:
https://gretchenrubin.com/articles/quiz-are-you-a-finisher-or-an-opener/
https://journal.laurea.fi/tyoskenteletko-projektissa-vai-hankkeessa/#795e0e6b