Omakuvaprojektini 2023

6 syytä miksi kuvaan alastonta itseäni – omakuvaprojektini

06
maalis
Etusivu » 6 syytä miksi kuvaan alastonta itseäni – omakuvaprojektini

Olen mestari innostumaan, taitava aloittamaan ja surkea lopettamaan. Pidän kovaa ääntä aloituksessa, siitä sitten hiljalleen hiljenen ennen vaikenemistani ja hyytymistäni. Jenkkikirjailija ja puhuja Gretchen Rubinin mukaan osa ihmisistä on aloittajia, osa lopettajia ja minä olen täydellinen esimerkki aloittajasta.

Siksi halusin ja edelleen haluan opetella pitkäjänteistä tekemistä, sellaista mitä tehdään vaikka lopputulemasta ei vielä olisikaan tietoa. Sen takia halusin luoda itselleni projektin, ja sen takia, joka sunnuntai, kuvaan alastonta itseäni.

Kyllä.

Tiedän.

Hiukan ehkä outo tapa opetella projektinhallintaa tai asioiden pitkäjänteistä tekemistä, mutta tämä minun tapani toimii minulle.

Vuoden 2022 lopulla pyörittelin omia heikkouksiani ja sitä, miten niitä saisin työstettyä. Pitkään ideaani ajatustasolla testattuani päädyin vuoden mittaiseen projektiin. Tämä oli ja on massiivinen haaste minulle, joka olen, kuten jo kirjoitin, loistava aloittamaan mutta surkea lopettamaan, enkä oikein ole osannut löytää sitä, mihin sitoutua.

Esikuvani

Vain villasukat pysyvät -alastonkuvaprojektissani oli kolme esikuvaa. Kolme valokuvaajaa, jotka kaikki kuvaavat itseään. Arno Rafael Minkkinen kuvasi alastonta itseään luonnon keskellä. Brooke Shaden kuvaa itseään luonnossa ja kuvanrakentelun, jälkikäsittelyn ja tekstiensä kautta paljastaa itsensä ja kipunsa täysin ja kokonaan. Iiu Susiraja kuvaa itseään pienessä kodissaan, erilaisten esineiden kanssa, sanojensa mukaan tavoitellen kameraan katsovaa tyhjää katsetta.

Susiraja on eniten mielessäni. Hänen suora katseensa kameraan on hämmentävä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan minulle todella vaikea. Ihailen, että hän uskaltaa, minä en siihen ole vielä kyennyt. Se, että seisoisin ihan vaan kameran edessä, kädet sivuilla, on edelleen toteutumatta.

En ole varma, onko kyse siitä, etten saa kuvattua, vaiko siitä, että kuvaan kyllä mutten kestä katsoa kuvasta itseäni, jolloin vain vilkaisen kuvaa ja poistan sen. Odotan sitä kertaa, kun kestän kuvata ja kestän katsoa.

Odotan sitä, että olen harmoniassa itseni kanssa.

6 syytä miksi kuvaan alastonta itseäni – omakuvaprojektini

Alastonkuva tuli siitä, että haluan näyttää kuinka paljon naisen keho muuttuu viikoittain, ja kuinka paljon enemmän muuttuu suolisto-oireista kärsivän naisen keho. Ärtyneen suolen oireyhtymä saattaa tuoda päivässä kolme lisäkiloa, ja se vatsan turvotus kyllä näkyy kuvissakin, tästä olikin juuri Hesarissakin kirjoitus.

Jos olisin päättänyt vaatetettuna kuvata, olisi tuon vatsapömpön saanut piiloon, mitä en halua.

Siinä missä sää ja maisema ja pilvet ja valo muuttuvat, muuttuu myös kehoni, ja tämä nämä kaikki olivat tämän projektini syitä. Tämä alastonkuvaprojektini tuli siitä, että halusin testata, miten saan yhdellä omakuvalla ja sen editoinnilla kerrottua kuvankatsojalle mielialani, mielen ja kehon voinnin, päivän sään ja luonnon sen hetkisen tilan.

Koko ajan opettelen suhtautumista itseeni. Melkein viiskymppisenä voisi jo hiljalleen alkaa sietää itseään, luulisin? Ettei aina tarviis nipottaa ja nillittää itselleen (minkä kyllä, myönnän, minun epävakaa persoonallisuushäiriöni tekee todella vaikeaksi). Tämän projektin myötä en ainoastaan heitä itseäni syvään päätyyn, vaan suoraan jään alle sukeltamaan ja tämän teen sillä, että joudun katsomaan itseäni käsitellessäni kuvaa, isolta näytöltä, sillä pakotan itseni sietämään itseäni.

Jos ei kerran ole helpolla oppinut armeliaisuutta, niin kovalla kädellä sitten?

6 syytä miksi kuvaan alastonta itseäni – omakuvaprojektini

Tämä on niin monesta syystä minulle haaste. Valtava haaste.

Kuten kirjoitinkin, olen aloittaja. Innostun, aloitan, hurmaannun.

Mitä ilmeisimmin en aiemmin ole miettinyt riittävän vahvaksi syytä tehdä sitä mitä teen, koska kun tulee takkuja ja vastoinkäymisiä, hyydyn. Jätän kesken. Tai siis oikeammin en ole miettinyt itseäni riittävän hyvin, arvojani tai unelmiani. Suurimpana haastavuutena on ollut se, etten ole osannut asettaa riittävän vahvoja vastaväitteitä sisäiselle kriitikolleni, joka tulee sekä persoonasta että epävakaasta.

Minä olen pehmeä, pelkuri, itse asiassa olen aina ollut kynnysmatto, mielistelijä. Sisäinen kriitikkoni taas on kuin meidän lukion matematiikan opettaja, vanha pieni kokoon käpristynyt nainen, ison peruukkinsa alla ja häijy ja äkäinen kuin olisi itsensä pirun oikea käsi. Sisäisen kriitikon kuunteleminen on raskasta, enkä tähän asti oikein sitä ole osannut. Ehkä siksi en osa osannut sitouttaa itseäni?

Omaa alastonta itseään katsomalla nyt opettelen olemaan huomioimatta sitä sisäistä ääntäni

Tapansa kullakin.

Olen aina ihaillut ihmisiä, ketkä vetävät alusta loppuun, pitäytyvät projektissa ja prosessissa ja jos yllättävää tulee, tarkistavat suunnitelmia mutta eivät lipeä hommasta. Aloittajana ihailen lopettajia, todellakin, ja kaikkea sitä heidän päättäväisyyttään ja rohkeuttaan!

Vuoden 2023 projekti oli nimeltään Vain villasukat pysyvät. Minä pelkissä villasukissa, keskellä maisemaa, luontoa, sen hetken säätä. Vuoden ajan joka sunnuntai, jotta saan kuviin kaiken sen vaihtelun, mitä kaikessa on. Maisema, luonto, sää, valo.

Myös minä itse. Asenteelta, ilmeeltä, asennolta ja kehosta, kasvoista. Myös sisältäni tuleva, mikä sekin näkyy kuvassa. Koko hyvinvointi ja terveys ja sisäinen rauhani, ne ovat kuvissa, ainakin minun nähtävillä. Ärtyvän suolen oireyhtymä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Äitiys, naiseus, vaimous, yrittäjyys, kaikki.

Minun projektini

Aloittaessa mietiskelin, että tämä tulee olemaan pelottavan iso projekti, että näinköhän saan itseni siihen sidottua. Nyt, vuoden 2025 puolella, voin todeta, että välillä joutui tappelemaan itsensä kanssa, että sai väännettyä itsensä ulos kuvaamaan, mutta vain yhden kerran jäi kuvaukset tekemättä. Noin muuten, kertaakaan ei tullut mieleen jättää menemättä, ei silloin eikä nyt.

Vuoden 2023 kuvasin villasukkaprojektiani ja onnistuin saamaan maaliin tuon koko projektin. Vuoden 2024 sitä hetken jatkoin, mutta sitten ajauduin kuvaamaan itseäni juhla-asuissa, mikä ilmeisesti vei väärään suuntaan, sillä en saanut niitä pysymään osana viikkoaikatauluani, homma hyytyi. Kesäkuun 2024 puolivälissä löysin taas sunnuntaiset omakuvaukset, ja sillä tiellä nyt, maaliskuussa 2025, olen. Viime sunnuntaina kuvasin tämän nykyisen projektini 38. kuvan, ja kaiken kaikkiaan 98. kuvan.

Tämän kuvamäärän tuomalla kokemuksella haluaisin listata itselleni mieleen tulleita ja/tai tärkeitä ja/tai mielenkiintoisia asioita, mitä projektini on opettanut. Näitä kun olen pohdiskellut, tajuan, että nämä saan levitettyä koko elämää koskevaksi, ei vain valokuvaamista tai projektia.

6 syytä miksi kuvaan alastonta itseäni – omakuvaprojektini:

1. Keskittyminen

Viime sunnuntaina kuvasin kaatuneen kuusen rungolla. Tunnetusti kuusen oksat ovat tosi kovia, eivät hevillä anna periksi. Runko oli kostea, nollasäässä hiukan liukas. Olisi kauhean kurja liukastua rungolla ja kaatua oksien päälle, ne katketessaan voisivat saada tosi rumaa jälkeä aikaan, voisivat mennä paljosta läpi. Kun painan kameran laukaisinta, on minulla kaksikymmentä sekuntia aikaa olla paikoillani.

Vaikka kuinka sekunnit tikittävätkin kamerassa sen odottaessa kuvaamisen aloittamista, en siltikään voinut kiirehtiä sitä, kun astun paljaalla jalalla rungolle, ja asetan jalkani vierekkäin.  Keskittyminen siihen hetkeen siis oli täydellisen rikkumatonta, koska en halunnut, että mieheni löytäisi minut liukastuneena, kuusenoksien lävistämänä.

Alkuperäisiin syihin kuvata ei kuulunut keskittymisen harjoittaminen, mutta olen ymmärtänyt, että koko kuvausajan, testikuvasta alastonkuvaosuuden loppuun saakka, olen vain ja ainoastaan siinä hetkessä, tekemässä juuri sitä mitä teen.

Tällaisena keskittymiskyvyttömänä siis sanoisin, että täysin korvaamattomia, nuo sunnuntaiaamun meditaatiotuokiota vastaavat kuvaukset.

2. Muistiinmerkitseminen

Olen hyvin hajamielinen ihminen. Tärkeät asiat on aina kirjoitettuna ylös. Yksi syy miksi jatkoin omakuvien ottamista oli se, että ymmärtäisin ja muistaisin. Ymmärtäisin itseäni kuvaamisen ja kuvien katsomisen kautta, ja muistaisin kaiken sen, mitä minussa ja ympärilläni niinä päivinä on ollut. Kuvan kautta muistan sen mitä en halua unohtaa, muistan kaiken mitä elämässäni juuri sillä hetkellä on. Kaikki minuun liittyvä, mieheeni, aikuisiin lapsiimme, Päiväkumpuun, eläimiimme.

Kaikki minulle tärkeät asiat ja ihmiset ovat muistiin merkattuna kuviin. Kaikki.

3. Totuudentorvi

Voin kuvitella itsestäni ja kunnostani jotain, mutta kuva kertoo olenko vain kuvitellut, vai olenko oikeassa. Kuva on peili, joka kertoo minulle kaiken sen, mitä en muuten tietäisi. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että olen kuvittellut olevani kamalampi ja rumempi ja löysempi ja mitä vielä, mutta kuva todistaa luuloni vääräksi. Kuva ei valehtele, joten tiedän, että se pirun sisäinen kriitikkoni vaan turhaan vääntää ajatuksiani minusta itsestäni. Tämä kaikki auttaa vahvistamaan sitä puolta, joka on täysin kuuro sisäiselle kriitikolleni, sille omalle sättivälle itselleni.

4. Aikomus / Lopputulema

Tämä toimii muutamallakin eri tavalla. Minulla on voinut olla ajatus siitä mitä kuvaan, mutta sää tai pilvet tai valo ovat olleet sellaiset, että olenkin ottanut niistä kiinni. Lopputulema on siis ollut aivan eri kuin aikomus.

Tämän voi käsittää myös niin, että aikomus on ollut se mielentila millä olen lähtenyt ulos ja lopputulema on ollut se fiilis, millä olen palannut sisälle. Arvata saattaa, että aina ei sunnuntaiaamulla huvita lähteä ulos, mutta kun sen olen tehnyt ja olen pitänyt kiinni siitä mitä olen itseni kanssa sopinut, on olo sisään tullessa ollut vähintäänkin voittajatyyppinen.

5. Terapia

Tämä on hiukan sama kuin kohta kaksi eli muistiinmerkitseminen.

Aikuisten lastemme huolet ja murheet ja vaikeudet menevät tosi syvälle ihoni alle, se avuttomuus, mitä tuntee, on pahimmillaan valtavan suurta ja musertavaa. Toisinaan olen saanut tuota avuttomuutta käsiteltyä kuvatessa, olen saanut purettua ajatuksiani kuvaan ja sen käsittelyyn, jolloin tämä sunnuntaikuvaus on ollut mitä arvokkainta terapiaa.

6. ”Tehdään mitä sovitaan!”

2023 päätin kuvata koko vuoden ja sen tein. Kesäkuussa 2024 päätin, että kuvaan vuoden 2025 loppuun asti, siitä projektinimi 81 kuvaa.

Olen harkinnan myötä päättänyt kummatkin projektini jolloin ei ole mitään syytä olla toteuttamatta sovitun mukaan. Joka sunnuntaiaamu siis voin murista ja ähistä ja kiroilla mutta silti, teen mitä olen sopinut eli menen kuvaamaan.

Voisi ajatella niin, että riippumatta siitä mitä olen näillä projekteillani aikonut, nämä tukevat hyvinvointiani. Ikuisena mielenterveyskuntoutujana kaikki kohdat ykkösestä kuutoseen auttavat olemisessani. Kaikki kohdat ykkösestä kuutoseen vaativat mahdollisimman hyvää hyvinvointia, jolloin tahdon työstää hyvinvoinnin kaikkia osapuolia, että jaksaisin kuvaukset ja kaikki ne ajatukset ja tunteet, mitä ne sekä nostavat esiin että auttavat työstämään.

Voihan sitä toki ajatella, että on hivenen vinoutunutta tehdä tämä kaikki kuvaamalla alastonta itseään ulkona, säässä kuin säässä, läpi vuoden, mutta tapansa kullakin, eikö?!

Ajastasi kiittäen ja kumartaen

Minna täältä Päiväkummun tilalta

Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet

Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:

  • Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi (Jos kuvan kautta ei pääse, tässä suora osoite liittymislomakkeelle: https://paivakummunminna.activehosted.com/f/7)
  • Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
  • Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
  • Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
  • Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.

Mitä olen aiemmin kirjoittanut:

Aiempia kirjoituksiani omakuvaprojektistani:

Terapiaa ja omakuvia

Minä alastomana – omakuvaprojektini 2023

Voiko kuva kertoa kaiken?

Alkuvuonna oli kaikki vielä hyvin – Omakuvaprojektini 2. kuvaesittely