Meidän piti saada isompi asunto, sehän se juurisyy oli. Tuntui, että espoolaislähiössä sijaitseva kerrostaloasuntomme pullisteli seinistä ja venyi nurkistaan, kun meidän perhe siellä oli ja eli ja hömppäili ja tappeli. Vajaat yhdeksänkymmentä neliötä, kolme huonetta ja keittiö, kylpyhuone ja vessa. Yksitoistavuotiaalla tyttärellä oma huone, kahdeksanvuotiailla kaksospojilla yhteinen. Minun ja mieheni oma tila oli sänkymme kokoinen tila olohuoneen nurkassa.
En muista katselinko silloin isompien espoolaisasuntojen hintoja. Tuskin. Kyllä katsomattakin tiesi, että lompakon olisi pitänyt olla niin paljon senhetkistä suurempi. Rahan vähyyden takia rivitalot tai omakotitalot olivat täysin meidän ulottumattomissa.
Siksipä ajatukset maalle muuttamisesta. Jonnekin, missä on viisaammat hinnat. Viisaudella tarkoitan hintaeroja pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä. Meidän kerrostalokolmiomme Espoossa oli hinnaltaan lähes sama kuin Päiväkumpu, missä kuitenkin on talo, neljä ulkorakennusta, neljä hehtaaria peltoa ja kahdeksan metsää.
6 hyvää syytä miksi kannattaa muuttaa maalle – Tila ja avaruus
Toiseksi suurin syy maallemuutolle oli tila, ja avaruus. Espoossa kyllä pidimme kodistamme ja seudusta ja lapset viihtyivät ja pärjäsivät. Silti halusimme pois ahtaasta kodistamme ja myös pois sieltä, missä oli paljon ihmisiä. Totta kai niin suuri muutos hirvitti mutta koska raha ja isomman asunnon tarve olivat pohjimmaisina syinä, piti vain uskaltaa olla reipas ja tarttua uudenlaiseen elämään.
Vanha keltainen maalaistalomme on kolmelta suunnalta reunustettu pelloilla, ja yhdeltä suunnalta metsällä. Ainoa rakennus, minkä ikkunoistamme näkyy metsien ja peltojen lisäksi, on vain kyläkoulu, mikä sekin lakkautettiin jo aikaa sitten. Kylätie kulkee rajallamme, mutta tarpeeksi kaukana talosta ja aika hiljainen on kylätie. Toisaalta, kylätien takana on vain lisää peltoa ja metsää.
Lähimmät naapurit ovat vajaan kilometrin päässä ja näkymättömissä, ei siis ole pelkoa siitä, että naapureiden takia pitäisi muovata tekemisiään. Naapurit ovat hyvä asia, kunhan ovat riittävän kaukana, niin kun täällä meillä on.
En itse haluaisi asua keskellä korpea, kymmenien ja taas kymmenien kilometrien päässä sivilisaatiosta, joten tämä sattumalta asuinpaikaksemme valikoitunut Jokioinen on hyvä. Valtatie on neljän kilometrin päässä, Prisma ja muut kaupat viidentoista, isoihin kaupunkeihin on plusmiinus sata kilometriä.
Olemme siis sopivan lähellä mutta riittävän kaukana.
Avaruutta siis on. Ei universumimielessä vaan siinä, että on tilaa elää ja hengittää ja huutaa ja itkeä ja raivota ja rakastaa ja tehdä ihan mitä vain.
6 hyvää syytä miksi kannattaa muuttaa maalle – Kissoja! Koira! Hevosia!
Niin kun jo kirjoitin, suurin syy muuttoomme oli siis isomman asunnon tarve. Seuraava syy oli tila ja avaruus . Lähes yhtä suuri syy muuttoon, oli eläimet.
Ei minulla koskaan ollut lapsuudenkodissani eläimiä, sain kysymykseeni aina vaan sen saman vastauksen, ”Sitten kun asut omillasi saat perustaa vaikka eläintarhan!”.
Sen me nimenomaan tänne Päiväkumpuun teimme. Heinäkuussa muutimme ja aika pian tuli laiduntamaan neljä lammasta. Elokuussa tuli kolme kissanpentua, jokaiselle lapselle omansa. Alkutalvesta tuli koira. Kaksi kania tuli jossain vaiheessa. Omat hevoset tulivat seuraavan vuoden toukokuussa.
Meidän eläintarha, että siitä tykkään edelleen!
Eläimiä siis osasin odottaa, mutta jännää oli se, etten tiennyt kaipaavani luontoa. Mistäpä sen olisin voinut luonnon vetovoiman tietää? Nuoruudessani me emme perheenä ulkoilleet, ei ollut patikointia eikä nuotiolla istumisia saati pitkiä päiviä metsässä ja luonnossa oleskellessa. Kesämökki oli ja siellä ollessa olin kyllä ulkonakin, mutta pihassa ja aina kirjaa lukemassa. Metsässä taisin olla vain silloin kun kuljin metsäpolkua serkkujeni luokse, tai kun tein metsähommia isoäidilleni (ja niitäkin vain siksi, että siitä maksettiin…).
En siis osannut kaivata luontoon, enkä metsään, enkä vaeltamaan, enkä lintuja ihmettelemään, enkä lainkaan tiennyt, kuinka luonnossa on niin hurjan kauniita hetkiä ja riemastuttavia tuokioita, sekä isossa mittakaavassa että ihan pienen pienissäkin asioissa.
En myöskään osannut ajatella, kuinka tärkeäksi minulle nousee se, että näen maan ja taivaan ja pilvet ja joka suuntaan, silloinkin kun olen sisällä talossa. Espoolaislähiön kerrostaloasunnostamme toki näkyi taivas mutta näkyvyyttä rajoittivat naapurikerrostalot. Vaikka uutisissa olisikin mainittu mahdollisista tähdenlennoista tai revontulista, missäpä niitä olisi kaupungissa nähnyt? Tai isosta vyörypilvestä, kun taivasta näki vain sen pienen siivun.
Toisin kuin täällä Päiväkummussa.
Nyt näen joka puolelle, koska on tämä vanha iso talo, ja elämä peltojen keskellä, metsän vieressä. Nyt ymmärrän ja vasta nyt tajuan, kuinka tärkeäksi pilvien tarkkailu on minulle tullut. Talvella on paljon vähemmän tarkkailtavaa ja pimeys peittää paljon, mutta kesä, voi jehna, kesän pilvet! Niiden ihmettelemiseen menee päivittäin hyvä tovi. Toki kyllä, ilmastonmuutos näkyy pilvissä ja siinä, mitä ne tuovat mukanaan (myrskyt ja ukkoset alkavat olla jo oikeasti pelottavia!) mutta yhtä kaikki, olen nykyään täydellisen kiinni luonnossa ja siinä, kuinka sääennusteet muuttuvat näkyviksi ja todeksi.
6 hyvää syytä miksi kannattaa muuttaa maalle – Hiljaisuus
Ajatus siitä, että eläväisellä maaseudulla olisi aina hiljaista on yhtä totta kuin se, että kissoilla on suuri tarve miellyttää omistajaansa. Kesällä, kun maanviljelijät korjaavat säilörehua, kutsun sitä rehuralliksi. Yksi leikkuupuimuri, kaksi tai kolme tai neljä traktoria ajavat ees takaisin tuolla kylätiellä, aamusta iltaan. Myös kyntö, kylvö, puiminen ja kaikki muutkin vaiheet tuovat oman metelinsä.
Tai metsähommat?! Keväällä, kun kaikki isännät ovat metsähommissa, ei ole vain yksi eikä kaksi moottorisahaa laulamassa metsissä. Hanhien muuttoaikaan, se meteli mikä niistä lähtee, tai kun laulujoutsenet lentävät. Kyllä me osaamme itsekin metelöidä, oikein hyvin. Moottorisaha, raivaussaha, klapisirkkeli, klapikone, ruohonleikkuri, olikos vielä jotain muita koneita hiljaisuutta rikkomassa?!
En siis tarkoittanut hiljaisuudella ehkä just sitä hiljaisuutta, mikä ensimmäisenä tuli mieleen, koska kaikki nuo ovat osa juuri sitä hiljaisuutta.
Hiljaisuudella tarkoitan kaiken ylimääräisen karsimista. Sitä, että jättää pois kaiken tarpeettoman itsestään, ympäristöstään, työstään, kodistaan, kaikesta. Kun sen saa tehtyä, on hiljaisempaa sekä mielessäni että ympäristössäni, täällä maaseudulla. Rehuralli kuuluu maaseudun ääniin, lehmien huutelu ja lähitallin hirnuvat hevoset, moottorisahat metsissä myös.
Hävittäjille en voi mitään, joten minun täytyy valita inhoanko niitä vai juoksenko aina ulos niitä ihailemaan niin että koira ihmettelee mikä sille nyt taas tuli (kyllä, minä juoksen ulos!). Hanhien suurista määristä voidaan olla montaa mieltä mutta yhtä kaikkia luontoa nekin ovat, siinä missä mustarastaat, kiurut, hömötiaiset ja muut.
Toki, onhan niitä ehdottoman ja täydellisen syvän hiljaisuuden aamuja ja iltoja, niitä, kun hiljaisuus soi korvissa niin että kuulee oman sykkeensä., mutta hiljaisuus elämässä ja elintavoissa, rauhallinen tekeminen ja se hiljaisuus pään sisällä, kun keskittyy vähäisempään määrään asioita kuin kaupungin sykkeessä ja kiireisessä ammatissa oleva ihminen.
Lisää syitä – Linnut!
Päiväkumpuun kuuluu kahdeksan hehtaaria istutettua kuusimetsää. Paikallisiin metsänomistajiin verrattuna olemme vain säälittävän kokoisen läntin omistaja mutta metsää on, ja sitä on hoidettava, tuota pientäkin aluetta. Metsämme on nykyään nuorta metsää, vanhat kuusikot kaadettiin sekä meidän että myrskyjen toimesta. (Myönnän, tuntuu nykyään ääliömäiseltä siivota metsää muilta puilta kuin kuusentaimilta, mutta niin se nyt vaan tehtävä.)
Kevään, kesän ja syksyn metsämme on suurin työllistäjäni ja siellä vietän paljon aikaani. Joko siivoan metsää, raivaan sieltä turhaa pois, joista sitten teen aitatolppia ja/tai polttopuita, tai ihan vain istun siinä laavullani, kirjoittamassa tai lintuja ihmettelemässä tai nuotion äärellä.
Metsähommien ohella olen löytänyt uuden riemun aiheen, linnut. Tämänhetkisen suhteeni lintuihin tiivisti mieheni, kun hänelle onnellisena kerroin keltasirkusta, joka oli tullut metsälaavulleni ja ihan siihen lähelleni. ”Kun on tarpeeksi kauan hiljaa paikallaan, uskaltavat linnut tulla ihmettelemään.”
Onko tuossa sitten tärkeämpää se, että näkee linnun ihan todella läheltä vai se, että elämäntyylinsä ansiosta on aikaa istua hiljaa paikoillaan, vai sekä että, sitä en osaa sanoa.
Osaanpas.
Nautin siitä, että pitäessäni taukoa metsähommista voin istua hiljaa paikoillaan niin kauan, että linnut voivat tulla lähemmäs. Se, että istun kauan paikoillaan, se kertoo myös siitä, että minulla on hyvä paikka istua, koska huonosta paikastahan pitäisi nousta vähän väliä ylös jos jalka puutuu tai selkää kolottaa. Minun itsetekemäni laavu ja sen penkit, niillä voin istua paikallani kauankin.
Koska olen pitkän aikaa metsässä, ja koska useasti kirjoitan muistikirjaani, haluan etukäteen tietää sääennusteen ja sadetutkan. Sade ei metsähommissa haittaa, mutta muistikirja ei oikein välitä kastua. Ukkoset ovat ainoa pätevä syy olla menemättä metsään, tai, jos sääennuste on hiukan mennyt ohi, ne ovat myös syy pakata työkalunsa ja vaatteensa ja itsensä ja tulla vikkelään pois metsästä. Viime kesänä muutamaan kertaan käännyin takaisin ukkosen tullessa lähemmäs, ja useita kertoja muutin aikatauluani, että ehtisin tehdä työt ja tulla rauhassa pois ennen kovaa sadetta tai ukkosta tai muuta.
Tuo aikataulun muovaaminen on osa tätä maaseudulla asumisen onnea ja toisaalta kyllä, myös yrittäjyyteni onnea, kun voin muovata aikataulujani säiden takia, ja edetä sen mukaan mikä on sille ajankohdalle oleellista. Sesongeista kerron joskus enemmän, siitä miten maaseudulla asumista jaksottaa luonto, sää ja siihen ajankohtaan osuvat työt, enemmän kuin ihminen ja miksi juuri tuo on se yksi maalla asumisen hienous.
Sesonkien lisäksi tähän postaukseen tulisivat vielä tehottomuus, hyötyliikunta ja aikaansaaminen, mutta taidanpa jättää ne tuleviin postauksiin.
Ajastasi kiittäen ja kumartaen
Minna täältä Päiväkummusta
P.S. Postia Päiväkummusta -sähköpostilistalaiset saivat jo aiemmin tämän alehinnan, nyt saat myös sinä, blogin lukijat! A3-kokoinen seinäkalenteri, jossa pääpaino on kuvilla, päivämäärät ovat yhtenä ritirampsuna sivun alareunassa. Arkipyhät näkyvät, ja viikot erottaa toisistaan. Tilata voi Whatsup-viestillä 050 5940168 tai sitten minna at paivakummunminna .fi!
Postia Päiväkummusta -sähköpostikirjeet
Koska tietosuoja-asetukset turvaavat tietosi, tehdään asia huolella:
- Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset liittymislomakkeelle, jossa kysyn vain etunimesi ja sähköpostiosoitteesi
- Saat 1-2 minuutin sisään sähköpostiisi vahvistuslinkin, jota klikkaamalla pääset liittymään postituslistalle, ja saat ensimmäisen Postia Päiväkummusta.
- Melko usein vahvistuslinkki menee sähköpostisi roskakoriin tai roskapostikansioon, sieltä kannattaa siis käydä kurkkimassa.
- Mikäli vahvistuslinkkiä ei klikkaa, ei listalle pääse.
- Jokaisen Postia Päiväkummusta lopussa on ”poistu postituslistalta”-painike, joten pääset helposti irti, jos (jostain ihmeen syystä) niin haluaisit.
